Oopperalaulaja Markus Suihkonen esiintyy Olarin kirkossa Espoossa isänpäivänä. Konsertti suoratoistetaan verkossa.
”Tuntuu, että iso osa elämästä otetaan pois, kun ei pääse laulamaan” – Korona-aikana Markus Suihkonen tajusi, kuinka paljon rakastaa laulamista
Oopperalaulaja Markus Suihkonen laulaa elämästä ja kuolemasta isänpäivänä Olarin kirkossa Espoossa.
Oopperalaulaja Markus Suihkonen, mitä sinulle kuuluu?
– Tämä on ollut erikoinen syksy. Suunnitelmani menivät uusiksi koronaviruksen takia. Kalenterini oli tosi täynnä, mutta yhtäkkiä se tyhjeni. Onneksi uusia töitä on tullut hiljalleen.
– Vaikka suurin osa ajastani kuluu Saksassa, on mukava viettää Suomessa pidempiä jaksoja ja pitää täällä konsertteja. Esiintymisessä suomalaiselle yleisölle on erityistä hohtoa.
Millä mielellä aloitat Hannoverin valtionoopperassa joulukuun alussa?
– Olen nyt muuttanut Hannoveriin Münchenistä, jonka oopperataloon olin aiemmin kiinnitettynä. Saksassa kiinnitykset oopperataloihin sovitaan yleensä kahdeksi näytäntökaudeksi kerrallaan, jonka jälkeen katsotaan jatkoa. Aloitan uudessa talossa hyvällä mielellä, sillä pääsen nyt tekemään aiempaa isompia rooleja.
– Tuntuu hurjalta, kun koronaviruksen aiheuttaman epävarmuuden takia ei yhtään tiedä, miten tuleva kausi sujuu. Tuotantoja saatetaan supistaa, muokata ja perua. Saksassa on onneksi linjattu, että oopperatalot pidetään auki ja varotoimia noudatetaan. Tässä tilanteessa on vain pakko tehdä parhaansa.
Millaista musiikkia esität Olarin kirkossa isänpäivänä?
– Konsertti alkaa Johannes Brahmsin Neljällä vakavalla laululla, joiden tekstit ovat Raamatusta. Niissä pohditaan elämää, rakkautta ja kuolemaa. Sen jälkeen esitän Toivo Kuulan lauluja, jotka ovat aika melankolisia ja suurellisia. Ne ovat olleet ohjelmistossani pitkään.
– Lopuksi laulan Modest Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja. Se on aikamoinen neljän erilaisen kuoleman kuvaus. Välillä kuljetaan isoon ja hurjaan kuolemaan ja sitten käydään pehmeissä sävyissä. Konsertin ohjelma ei ole mikään kevyt, mutta se on sitä ohjelmistoa, millä parhaiten pystyn ilmaisemaan itseäni.
Pelasit nuorena koripalloa korkealla tasolla ja soitit 15 vuotta selloa. Miksi valitsit lopulta laulamiseen?
– Meillä kotona oli hirveän paljon musiikkia. Päädyin laulamaan kuorossa Sibelius-lukiossa ja tutustuin klassista laulua harrastaviin ihmisiin. Silloin innostuin laulamisesta, ja sain myönteistä palautetta. En suunnitellut siitä ammattia itselleni. Opiskellessani Sibelius-Akatemiassa mietin, että vaihdan toiselle alalle, jos tästä ei tule mitään.
– Nyt rakastan tätä ammattia ja nautin laulamisesta hyvin paljon. Korona-aika on osoittanut, miten tärkeää se on minulle. Tuntuu, että iso osa elämästä otetaan pois, kun ei pääse laulamaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Laulamisen riemu täyttää Tapiolan kirkon lapsikuorojen yhteiskonsertissa
AjankohtaistaSadan laulajan lastenkonsertti nostaa esille Espoon seurakuntien lapsikuorot.
