Aliisa Fiskari (vas.) ja Aada Kauttonen tahtovat isosiksi. He osallistuivat syyskuussa Paavalin kirkolla isosten tapaamiseen.
”Uskontojuttujen ei tarvitse olla niin totisia, vaan ne voivat olla hauskoja ja rentoja” – Aliisa Fiskari ja Aada Kauttonen oppivat rippikoulussa uskosta ja omista tunteista puhumisesta
Päiväkotiajoista saakka tunteneiden ystävyys syveni rippileirillä, ja nyt kaksikko haluaa isosiksi. Pääkaupunkiseudun riparilaisista kirkkoon haluaa kuulua useampi kuin muualla Suomessa.
Vuosi sitten näihin aikoihin Aliisa Fiskari ja Aada Kauttonen olivat ilmoittautumassa helsinkiläisen Paavalin seurakunnan rippileirille. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa mihin rippikouluun he matkaavat ja keitä kaikkia muita sinne on tulossa. Molemmista tuntui todella tärkeältä päästä hyvän ystävän kanssa samaan paikkaan.
Luokkakaverukset ovat tunteneet toisensa jo päiväkotiajoista saakka.
– Meitä oli lopulta kuusi kaveria samalla leirillä, Fiskari kertoo.
He viettivät viime heinäkuussa Punkaharjulla Mannilassa viikon, jonne Helsingistä huristeltiin bussilla.
– Halusin mennä leirille, jossa ollaan yötkin pois kotoa, koska halusin kokea rippileirin ihan kunnolla, Kauttonen kertoo.
Osa nuorista yöpyy rippikoulussa ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella ilman vanhempiaan, ja tämä saattaa tuntua vähän pelottavaltakin. Kauttonen oli tottunut nukkumaan öitä muualla kuin kotona jo ennen riparia, koska oli osallistunut hevosleireille ja jalkapalloturnauksiin ulkomailla.
– Olin kuullut monilta, että ripari on yksi elämän parhaista viikoista, ja siksi halusin ehdottomasti viikon kestävälle leirille. Minua kyllä jännitti aika paljon se, että olin ensimmäistä kertaa viikon pois perheen luota ihan uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten kanssa, Aliisa Fiskari kertoo.
Kaikki meni kuitenkin hyvin.
– Isosia yöpyi onneksi samassa huoneessa, ja heille pystyi aina sanomaan, jos jokin asia mietitytti.
Kauttonen ja Fiskari kertovat, että odottivat rippikoululta uusien kaverisuhteiden ja kokemusten lisäksi sitä, että saisivat lisätietoa kristinuskosta. Täyttyikö tämä odotus?
– Kyllä sanoisin, että täyttyi. Pohdimme pienissä ryhmissä esimerkiksi sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, Aada Kauttonen kertoo.
”Kävimme läpi sitä, miten Raamattua kannattaa lukea”
– Meillä oli joka päivä tuokio, jossa opetettiin jotakin kristinuskosta ja Jeesuksesta. Myös se oli tosi hyödyllistä, että kävimme läpi sitä, miten Raamattua kannattaa lukea, Aliisa Fiskari jatkaa.
Hän kertoo, että tätä ennen raamatunteksteihin tutustuminen oli jäänyt pintaraapaisuksi koulussa.
– En ole välttämättä aiemmin ymmärtänyt mitä tekstillä tarkoitetaan. Nyt näitä pohdittiin yhdessä.
Heidän mielestään raskaalta rippileirillä tuntui se, että lepohetkiä oli niukasti. Päivät olivat täyteen pakattuja.
– Vaikka menimme Aliisan kanssa aikaisin nukkumaan, olo oli koko ajan vähän väsynyt, Aada Kauttonen sanoo.
Fiskari on samoilla linjoilla.
– Oli kivaakin, että oli paljon tekemistä, mutta sitten illalla olin kyllä tosi väsynyt. Minulle oli välillä vaikeaa se, että sellaista omaa aikaa ei oikein ollut, Fiskari lisää.
Joka päivä sai kertoa fiiliksistään viestillä
Aliisa Fiskari ja Aada Kauttonen kertovat tunteneensa olonsa turvalliseksi leirillä. Tätä edesauttoi se, että leirin aikuiset alleviivasivat pitkin viikkoa, että heille saa tulla juttelemaan mistä vain.
– Meillä oli myös joka päivä sellainen järjestetty hetki, jossa kaikki lähettivät Ann-Marielle [leiriä vetänyt nuorisotyönohjaaja] viestin omista fiiliksistä WhatsAppissa. Ja sitten hän vastasi siihen, Kauttonen kertoo.
Heistä molemmista käytäntö oli hyvä. Joillekin voi nimittäin olla iso kynnys lähettää oma-aloitteisesti viestiä, mutta kun sitä pyydetään samaan aikaan koko ryhmältä, se madaltaa mieltä painavien asioiden kertomista.
Fiskari ja Kauttonen kokevat, että heidän jo ennestään hyvä ystävyyssuhteensa syveni rippileirillä. Lisäksi he saivat leirin aikana myös uusia ystäviä.
Aada Kauttonen (vas.) ja Aliisa Fiskari kokevat, että heidän ystävyyssuhteensa syveni rippileirillä.
Rukouksessa kiitettiin Pokemoneista ja jalkapallosta
Aliisa Fiskari ja Aada Kauttonen lukivat konfirmaatiomessussa tekstejä, joita leiriläiset olivat sinne kimpassa kirjoittaneet.
– Leiriläisten yhdessä tekemässä rukouksessa kiitettiin esimerkiksi jalkapallosta ja Pokemoneista, Fiskari kertoo. Tämä johtui siitä, että Pokemon Go:n pelaamisesta tuli leiriläisten yhteinen juttu, samoin jalkapallon MM-kilpailujen otteluita seurattiin porukalla.
– Muutenkin tilaisuus oli aika erilainen kuin perusjumalanpalvelus, Kauttonen kertoo.
Heistä se oli hyvällä tavalla yllättävää.
– Huomasimme, että uskontojuttujen ei tarvitse olla niin totisia, vaan ne voivat olla hauskoja ja rentoja, Kauttonen sanoo.
Fiskari ja Kauttonen kertovat isosten luoneen leirillä hyvää tunnelmaa järjestämällä aktiviteetteja ja juttelemalla leiriläisten kanssa. He haluavat ensi kesänä olla tekemässä sitä samaa ja ovat parhaillaan isoskoulutuksessa. He toivovat pääsevänsä rippileiriläisten tueksi jo ensi kesänä.
Rippikoulututkimus 2026: Ei-binääristen nuorten kokemukset rippikoulusta ovat aiempaa myönteisempiä
Vuoden 2026 rippikoulukyselyn alustavien tietojen mukaan pääkaupunkiseudun rippikoululaiset suhtatuvat myönteisemmin kirkkoon kuulumiseen kuin riparilaiset muualla Suomessa. Pääkaupunkiseudun rippikoulukyselyyn vastanneista 72 prosenttia haluaa kuulua kirkkoon, muun Suomen luku on 66 prosenttia. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen ero on hivenen kaventunut vuoden takaisesta.
Vuonna 2026 rippikoulukyselyyn on vastannut valtakunnallisesti yli 25 000 nuorta, eli vastaajia on yli puolet kaikista tähän mennessä rippikoulun käyneistä. Pääkaupunkiseudun rippikouluista vastaajia on noin 4 100. Joitakin rippikouluja järjestetään vielä syksyllä, mutta valtaosa vastauksista on jo mukana.
Ei-binääristen tietoja on saatavilla vasta vuodesta 2019 alkaen.
Pääkaupunkiseudun vastaajista kiitettävän kouluarvosanan (asteikko 4-10) rippikoulukokemukselle antoi kolme neljästä. Tyydyttävän tai heikon arvosanan rippikoulukokemukselle kokonaisuudessaan antoi vain 7 prosenttia vastaajista. Pääkaupunkiseudun nuorten antama keskiarvo rippikoululle oli 8,99 eli käytännössä yhdeksän. Muun Suomen keskiarvo on 8,78.
Rippikoulututkija Jouko Porkka kertoo, että suurimmat muutokset liittyvät ei-binäärien aiempaa myönteisemmiksi muuttuneisiin näkemyksiin. Ei-binäärinen on henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei sovi käsitykseen kaksijakoisesta sukupuolesta. Viiden vuoden takaiseen verrattuna ei-binäärien vastauksissa kerrottiin aiempaa useammin, että usko Jumalaan vahvistui rippikoulun aikana.
– Ei-binäärien nuorten kohdalla on varsinkin näissä hengellisissä kysymyksissä nähtävissä voimakas muutos. Esimerkiksi vielä vuonna 2024 Jumalaan kertoi uskovansa noin 21 prosenttia tämän ryhmän vastaajista, nyt luku on noussut 55 prosenttiin valtakunnallisesti, tutkija Porkka sanoo.
– Vaikuttaa siltä, että tuloksissa näkyy se pitkäjännitteinen työ, jota seurakunnissa on tehty sukupuolen moneuden ymmärtämiseksi ja niiden rippikoulukokemuksen tukemiseksi, jotka eivät edusta heteronormatiivisuutta. Ei-binäärit nuoret uskaltavat olla täysillä mukana seurakunnan toiminnassa, Porkka arvioi.
Pääkaupunkiseudun ei-binääreistä vastaajista 81 prosenttia tunsi olonsa turvalliseksi rippikoulussa. Pääkaupunkiseudun tytöistä 96 prosenttia ja pojista 95 prosenttia koki olonsa turvalliseksi.
Ei-binääreistä vastaajista 63 prosenttia piti rippikoulun opetustilanteita mielekkäinä, kun pääkaupunkiseudun pojista näin ajatteli 58 prosenttia ja tytöistä 63 prosenttia.
Ei-binääriset nuoret kokivat enemmän yksinäisyyttä kuin pojat (13%) ja tytöt (14%). Pääkaupunkiseudun ei-binääreistä vastaajista 35 prosenttia kertoi kokevansa itsensä yksinäiseksi rippikoulussa, muualla Suomessa näin koki 52 prosenttia ei-binääreistä vastaajista.
Tyttöjen, poikien ja ei-binääristen nuorten vastaukset uusien ystävien saannista rippikoulussa olivat hyvin lähellä toisiaan. 78 prosenttia ei-binääreistä vastaajista pääkaupunkiseudulla kertoi saaneensa uusia ystäviä. Pääkaupunkiseudun pojista uusia ystäviä riparilla sai 77 prosenttia ja tytöistä 82 prosenttia.
Rippikouluihin ilmoittaudutaan lokakuussa
Rippikouluihin ilmoittautuminen Helsingin seurakunnissa alkaa 1.10. klo 9 ja päättyy 31.10. klo 23.59. Vuoden 2027 rippikouluihin ovat tervetulleita kaikki vuonna 2012 syntyneet ja sitä vanhemmat nuoret. Rippikouluihin ilmoittaudutaan sähköisen tunnistautumisen kautta yhdessä huoltajan kanssa.
Ilmoittautuessa valitaan neljä leiriä toivejärjestykseen. Paikat jaetaan vasta ilmoittautusajan päätyttyä. Tieto rippikoulupaikasta lähetetään nuoren ja huoltajan sähköpostiosoitteisiin marraskuun aikana.
Nuori voi osallistua muunkin kuin oman alueen seurakunnan järjestämään rippikouluun. Riparille ilmoittaudutaan aina järjestävän seurakunnan ilmoittautumislinkin kautta, riippumatta siitä, onko tuleva riparilainen kyseisen seurakunnan jäsen vai ei.
Riparin voi käydä, vaikka nuori ei olisi kirkon jäsen. Rippikoulun jälkeen nuori voi itse harkita, haluaako hän osallistua konfirmaatioon. Konfirmaatioon osallistuminen edellyttää kirkon jäsenyyttä. Kirkkoon liittyminen on mahdollista huoltajien suostumuksella. Mikäli nuorta ei ole lapsena kastettu, hänet kastetaan ennen konfirmaatiota.
Vantaalla ilmoittautuminen päättyy jo 11.10. Lisätietoa pääkaupunkiseudun rippikouluista löydät täältä: tuuriparille.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ripari on ihan jees! – Tv:stä tutun luontoseikkailijan Osmo Peltolan kesä alkoi monimuotoista toimintaa tarjonneella rippileirillä
Hyvä elämä HengellisyysRippileiri oli samalla askel itsenäistymiseen 14-vuotiaalle down-nuorelle, joka on tullut monelle tutuksi Ylen Peltsi ja Osmo -luonto- ja retkeilysarjasta.
