null ”Ympärillä olevien kuorolaisten tuki on henkisesti ihan valtava” – Kuorossa laulaminen kehittää monia taitoja

Entiset Välke-kuorolaiset Noa Pohjasmäki, Nande Pohjasmäki, Nita Vihanto ja Sara Sillanpää lauloivat tuttuja lauluja Auroran kappelilla.

Entiset Välke-kuorolaiset Noa Pohjasmäki, Nande Pohjasmäki, Nita Vihanto ja Sara Sillanpää lauloivat tuttuja lauluja Auroran kappelilla.

Hyvä elämä

”Ympärillä olevien kuorolaisten tuki on henkisesti ihan valtava” – Kuorossa laulaminen kehittää monia taitoja

Pitkän linjan kuoronjohtaja on nähnyt, että yhdessä laulaminen voi kantaa lasta tai nuorta vaikeuksien yli. 

Auroran kappelisalin musta piano on väärässä paikassa. Osa paikalle kokoontuneista nuorista työntää sen yhteisvoimin lähemmäksi puoliympyrään asetettuja tuoleja. Kuoronjohtaja Heli Vapaakallio jakaa nuotit ja laulukirjat. Sen jälkeen päästään illan pääasiaan. Pianon säestyksellä ryhmä alkaa laulaa tuttuja kappaleita: Kahden maan kansalainen, Sitkeä sydän, Mestaripiirros ja Halleluja.

– Tästä tulee ihan kylmikset. Biisi tuo muistoja mieleen, sanoo yksi nuori Mestaripiirros-laulun päätyttyä.

– Tämä laulu on osa sinun kasvuasi ja nuoruuttasi. Se on jossakin sinun sisälläsi, sanoo Vapaakallio.

Yhdessä laulaminen sujuu tauosta huolimatta

Laulaminen sujuu jo ensimmäisestä nuotista alkaen saumattomasti ja kuulija aistii selkeästi, että nämä kuusitoista nuorta ovat laulaneet yhdessä ennenkin. Niin ovatkin, sillä he ovat Espoon tuomiokirkkoseurakunnan toimintansa lopettaneen Välke-kuoron jäseniä. Suuri osa heistä on jo täysi-ikäisiä.

Pitkän tauon jälkeen he ovat kokoontuneet yhteen laulamaan. Maaliskuussa järjestetyn tapaamisen tarkoituksena on yhden illan aikana vaihtaa kuulumiset, harjoitella lauluja ja esittää ne illan päätteeksi pienelle yleisölle.

Sara Sillanpää ja Noa Pohjasmäki aloittivat musiikkiharrastuksen samassa vauvamuskarissa. He ovat Välke-kuoron pitkäaikaisia jäseniä.

Sara Sillanpää ja Noa Pohjasmäki aloittivat musiikkiharrastuksen samassa vauvamuskarissa. He ovat Välke-kuoron pitkäaikaisia jäseniä.

Abiturientit Sara Sillanpää ja Noa Pohjasmäki ovat pitkäaikaisia kuorolaisia. Kumpikin on aloittanut musiikkiharrastuksen Heli Vapaakallion ohjaamassa vauvamuskarissa. Sieltä molempien tie johti pienten lasten Tuike-kuoroon ja muutamien vuosien kuluttua Välkkeeseen, jossa Pohjasmäki lauloi noin seitsemän vuotta ja Sillanpää kuutisen vuotta. Laulamisen lisäksi Sillanpää aloitti kuusivuotiaana sellonsoiton ja pari vuotta sitten mukaan tuli klarinetti.

Nyt Sillanpää laulaa Espoon tuomiokirkkoseurakunnan nuorten aikuisten Exodus-kuorossa. Pohjasmäki oli mukana oman koulunsa Viherlaakson lukion kuorossa ja vuosi sitten hän osallistui The Voice of Finland -kisaan, jossa hän eteni Ääni ratkaisee -vaiheeseen.

Uskon, että kuoro on antanut minulle itsevarmuutta ja rohkeutta esiintyä ja sanoa oma mielipiteeni.

Vuosien kokemus kuorossa laulamisesta on antanut molemmille paljon hyviä kokemuksia, ja musiikista on tullut osa elämää. Kuorokavereista ja yhteisistä matkoista esimerkiksi Viroon on jäänyt mukavia muistoja.

– Uskon, että kuoro on antanut minulle itsevarmuutta ja rohkeutta esiintyä ja sanoa oma mielipiteeni. Se on turvallinen ympäristö laulaa myös soolo-osuuksia, kun vieressä on muita. Siellä olen oppinut myös toisten mielipiteiden huomioimista, Sillanpää sanoo.

”Kuorossa kukaan ei huomaa mokaa”

– Ilman kuorokokemustani minulla ei välttämättä olisi ollut itseluottamusta vetäistä tv-kameroiden edessä biisiä The Voice -kisan tuomareille. Olen sanonut kuoroesiintymistä jännittäneille kavereilleni, että vaikka mokaaminen pelottaa, kuorossa kukaan ei huomaa mokaa. Ympärillä olevien kuorolaisten tuki on henkisesti ihan valtava, Pohjasmäki sanoo.

Pohjasmäki kertoo oppineensa lapsikuorossa myös sen, että ryhmässä kaikki ei mene niin kuin itse haluaa. Myös hänelle on kehittynyt sekä rohkeutta kertoa oma mielipiteensä että joustamisen taitoja, jotka auttavat toimimaan yhdessä toisten kanssa.

Molemmat uskovat, että kuorovuosien aikana saadut taidot ovat hyödyksi myös aikuisena.

Heli Vapaakallio on johtanut lapsi- ja nuorisokuoroja noin 25 vuotta. Hän on havainnut, että yhdessä laulaminen voi kantaa kuorolaista myös vaikeuksien yli.

Heli Vapaakallio on johtanut lapsi- ja nuorisokuoroja noin 25 vuotta. Hän on havainnut, että yhdessä laulaminen voi kantaa kuorolaista myös vaikeuksien yli.

Heli Vapaakallio on johtanut lapsi- ja nuorisokuoroja noin 25 vuotta, niistä kymmenisen vuotta Välkettä. Parhaimmillaan Välkkeessä oli noin 30 laulajaa, iältään 11–17-vuotiaita. Auroran kappelilla oli harjoituksia kerran viikossa, esiintymisiä jumalanpalveluksissa ja omissa konserteissa sekä yhteisesiintymisiä muiden kuorojen kanssa. Kuoroleirejä pidettiin seurakunnan leirikeskuksessa.

– Leirit ovat äärimmäisen tärkeitä. Viikkoharjoitukset ovat lyhyitä ja tiiviitä, mutta leirillä on aikaa. Siellä saa laulaa paljon, ryhmäytyä, nauttia hyvästä ruuasta ja iloita yhdessä. Meillä oli leireillä mukana myös muita seurakunnan työntekijöitä, Vapaakallio sanoo.

– Kuoro on kasvun mahdollisuus ja se on tapa ilmaista itseään ja omia tunteitaan sekä kasvaa yhteisöllisyyteen. Siellä saa kantaa yhteistä vastuuta kaikesta siitä, mitä tehdään yhdessä.

Vanhemmat huolehtivat, että lapsi käy treeneissä

Vapaakallion mukaan lapsikuoro vaatii panostusta myös vanhemmilta, jotka huolehtivat, että lapsi käy treeneissä.

– Kun lapsi tai nuori sitoutuu kuoroon, hän oppii, kasvaa ja kokee. Esiintymisissä vanhempien ja muiden kuulijoiden ilmeet ja kyyneleet näkyvät laulajille ja siten vahvistavat harrastuksen merkitystä. Seurakunnan kuoroon liittyy myös henkilökohtainen suhde kirkkoon. Laulujen ja Raamatun tekstit puhuttelevat ja virsiperinne tulee tutuksi.

Kuorojen johtaminen on antanut paljon myös Vapaakalliolle, joka toimi 16 vuotta Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa muskariopettajana kuorotehtävien ohella. Hän sanoo kuoron johtamisen olevan sydämensä työ, jota hän rakastaa ja jota haluaa tehdä. Kuoron johtaminen ja harjoituttaminen ovat ainoita hetkiä, jolloin hänen päässään ei pyöri mitään muuta. Se imaisee hänet kokonaan ja omat stressaavat asiat katoavat mielestä.

– Olen nähnyt vuosien varrella, miten yhdessä laulaminen voi kantaa lasta ja nuorta vaikeuksien yli. Aina tärkeintä ei ole laulaminen vaan se, että lapsi tulee harjoituksiin ja kohtaa siellä toiset kuorolaiset. Ne ovat sellaisia tähtäyspisteitä, jotka auttavat jaksamaan eteenpäin, hän sanoo.

Espoon seurakuntien lapsi- ja nuorisokuorot ovat pääosin maksuttomia. Vapaakallion mukaan vain kuoroleireille osallistumisesta on peritty pieni maksu. Hän johtamiinsa kuoroihin ei myöskään ollut laulukoetta, vaan ne olivat kaikille avoimia.

Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa toimii tällä hetkellä lapsille ja nuorille kolme kuoroa: Tuike, Hohde ja Säihke sekä nuorille aikuisille Exodus.

Entisten Välke-kuorolaisten tapaamisessa laulettiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kuvassa osa mukana olleista nuorista.

Entisten Välke-kuorolaisten tapaamisessa laulettiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kuvassa osa mukana olleista nuorista.

Musiikki kehittää lasta

Monet tutkimukset osoittavat, että musiikki on aivojen kehityksen kannalta hyödyllinen harrastus.

Helsingin yliopisto tutki musiikkia harrastavien ja jotain muuta harrastavien lasten aivojen kehitystä yli kymmenen vuoden ajan. Tulosten mukaan musiikkia harrastavat lapset pärjäsivät hieman paremmin työmuistia, valikoivaa tarkkaavaisuutta, itsehillintää ja ajattelun joustavuutta vaativissa tehtävissä kuin jotain muuta harrastavat lapset. Suurimmat erot näkyivät lapsuuden aikana. Myöhemmällä iällä, teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa, erot tehtäväsuoriutumisessa kuitenkin hävisivät.

Saksan opetus- ja tutkimusministeriön tutkimuksen mukaan on näyttöä siitä, että lisäämällä koululaisen viikko-ohjelmaan tunnin verran instrumenttiopetusta ja yhteismusisointia, saadaan merkittäviä tuloksia: luovuus, keskittymiskyky, ryhmätyöskentelytaidot sekä tunne-elämän taidot paranevat musiikin opiskelun myötä.

Saksalaistutkimuksen mukaan myös koululaisten sosiaaliset kyvyt ja itsereflektiotaidot paranivat pysyvästi opiskelemalla musiikkia. Musiikkipainotteisissa kouluissa oli huomattavasti vähemmän oppilaita, jotka oli jätetty ryhmän ulkopuolelle. Koululaiset, jotka musisoivat, olivat suvaitsevaisempia ja taitavampia harkitsemaan sekä ratkaisemaan sosiaalisia tilanteita. He ottivat opikseen kokemuksistaan ja arvioivat arkisia tilanteita kypsemmin. He pärjäsivät ryhmätehtävissä muita paremmin.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin ilmaisia uutiskirjeitä.