Äidit poikien taustalla
Raamatussakaan äidit eivät ole hyviä tai pahoja vaan sekä–että.
Kun raamatuntutkija Outi Lehtipuu ryhtyi lukemaan Raamatun kuvauksia äideistä, hän löysi rakkautta, kipeitä menetyksiä, häikäilemätöntä vallankäyttöä ja monta kertomusta lapsettomuuden häpeästä.
— Raamatussa kuvataan myös sellaisia äitiyden piirteitä, joita ei mielellään näkisi. Siellä on Rebekka, joka asetti toisen lapsensa toisen edelle. On myös vastine nykyajan jääkiekkoäideille: Jaakobin ja Johanneksen äiti, joka häikäilemättä pyrki edistämään omien lastensa etua. Herodias puolestaan käytti tytärtään välikappaleena taivutellakseen miehensä tahtoonsa, Lehtipuu kertoo.
Vahvana elävä myytti äidinrakkaudesta kyseenalaistui.
— Usein sanotaan äidinrakkauden olevan pyyteetöntä. Höpöhöpö. Pienen lapsen rakkaus vanhempiinsa on pyyteetöntä. Lapsi ei valikoi eikä pelaa. Hän on lojaali vanhemmilleen, ansaitsevat nämä sitä tai eivät. Sen sijaan äidit kyllä osaavat käydä kauppaa ja käyttää valtaa.
Äidit kuvataan Raamatussa aina suhteessa lapseen, tarkemmin sanottuna poikaan. Äidit ovat tärkeitä, koska heidän poikansa ovat tärkeitä. Kiinnostuksen kohteena eivät ole naisten tarinat, vaan Israelin historian suurmiehet.
Lehtipuun hiljattain ilmestyneessä kirjassa Raamatun äidit — sivustakatsojista päähenkilöiksi (Kirjapaja 2011) esitellään sellaisia tuttuja äitejä kuin Eeva, Saara ja Maria mutta myös äitejä, jotka sivuutetaan Raamatussa maininnoilla ja joista kaikista ei tiedetä edes nimeä.
Raamatun äideistä varhaisimmat elivät paimentolaiskulttuurissa, myöhäisimmät antiikin Rooman kaupungeissa. Aikajänne on noin tuhat vuotta. Lehtipuun mukaan yhteistä näiden äitien elämänpiirille on ainakin se, että sukupuolten tehtävät ja roolit olivat vahvasti eriytyneitä. Äitien vastuulla olivat asiat, joista nykyisin huolehtivat molemmat vanhemmat.
— Raamatun ajan maailmassa naisen tehtävä oli äitiys. Oikeastaan vasta luostarilaitos 300-luvulta lähtien antoi naisille mahdollisuuden muuhun kuin avioliittoon ja äitiyteen, Lehtipuu arvioi.
— Sellaista liikkumatilaa Raamatun äidit eivät olisi voineet kuvitellakaan. Heille avioliitto tarkoitti lasten synnyttämistä. Lapsettomuus oli iso ongelma ja häpeä. Toisaalta synnyttäminen tuon ajan oloissa oli aina hengenvaarallista — se oli naisten yleisin kuolinsyy. Luotettavaa ehkäisyä ei ollut, joten jos hedelmällisessä iässä oleva nainen ei ollut raskaana, hän luultavasti imetti.
Koti oli Raamatun äitien työpaikka. Poikkeus on Lyydia, Apostolien teoissa mainittu vauras purppurakauppias.
— Nykyajan työssäkäyviä äitejä saattaisi kiinnostaa, kuinka Lyydia yhdisti lapsenhoidon ja työn. Toisaalta hän on varmaan ollut niin hyvätuloinen, että hänellä on ollut varaa pitää palvelijoita huolehtimassa lapsistaan ja kodistaan, Outi Lehtipuu miettii.
Niin sanotut ruuhkavuodet ovat nykyajan ilmiö, mutta Lehtipuun mukaan erilaiset syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteet ovat olleet kaikkina aikoina äideille tuttuja ja väistämättömiä.
— Raamatun äideistä syyllisyyden kanssa on varmaan kamppaillut esimerkiksi Jeesukselta apua hakenut, nimetön kanaanilainen nainen. Hänestä ei tiedetä muuta kuin että hänen tyttärensä oli sairas. Tuohon aikaan sairauden ajateltiin olevan seurausta synnistä tai pahoista teoista. Voin kuvitella, kuinka äiti on miettinyt, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun hänen lapsensa on sairas.
Raamatussa on useampiakin kertomuksia naisista, jotka eivät ole saaneet lasta. Tunnetuimpia ovat Vanhan testamentin Saara ja Uuden testamentin Elisabet.
— Ensin voisi ajatella, että heissä on samastumispintaa lapsettomuudesta kärsiville. Mutta nämä Raamatun kertomukset päättyvät aina onnellisesti niin, että nainen lopulta synnyttää pojan. Kuitenkin Raamatun aikaan on varmasti ollut naisia, jotka jäivät lapsettomiksi. Heidän tarinansa eivät Raamatusta välity, Lehtipuu sanoo.
Outi Lehtipuu kertoo yllättyneensä siitä, että kun Raamatun äitejä tarkasteli lähemmin, monesta heistä löytyi vastenmielisiä piirteitä. Varsinkin Vanhassa testamentissa äitiydestä näytetään molemmat puolet, äideistä löytyy niin hyvää kuin pahaa. Ja vaikka äidit ovat sivuhenkilöitä, heidän tunteitaan ja ajatuksiaan saatetaan kommentoida.
— Uudessa testamentissa ainoa henkilö, josta sen kirjoittajat oikeastaan ovat kiinnostuneita, on Jeesus. Maria on kyllä tärkeä hänen äitinään, mutta ongelmana on se, että Mariasta on tehty niin epäinhimillinen kiiltokuva, että häneen on vaikea samastua.
Lehtipuu kuitenkin löysi Mariasta toisenlaisen ulottuvuuden: Maria ei ymmärrä mahdottomalta tuntuvaa poikaansa eikä poika tunnu juuri piittaavan äidistään.
— Nykyäänkin on paljon aikuisia lapsia, jotka ovat katkaisseet välit vanhempiinsa tai ottavat heihin yhteyttä vain kun tarvitsevat rahaa.
Marian poika tunnetusti koki väkivaltaisen kuoleman. Lehtipuu muistuttaa, että lapsen menettäminen yleensäkin on iso teema Raamatussa. Moni poika kuolee ennen äitiään.
— Eräänlainen vastakertomus on Saaran ja Iisakin tarina. Iisak etsi itselleen vaimon vasta äitinsä Saaran kuoltua. Hän oli nelissäkymmenissä, mikä siihen aikaan oli poikkeuksellisen myöhäinen ikä perheen perustamiseen.
Asetelma houkuttelee pohtimaan Iisakin toiminnan taustoja: Oliko äidin ja pojan suhde niin tiivis, ettei siihen mahtunut vaimoa? Oliko siinä jonkinlaista takertumista? Oliko Saarasta tullut ylihuolehtiva, kun Iisak lapsena täpärästi välttyi kuolemalta?
— Minä ajattelen, että Iisak oli vähän rassu, jonkinlainen peräkamarin poika. Hänen vaimonsa Rebekka taas oli vahva nainen, joka vehkeili suosikkipoikansa Jaakobin hyväksi ja vei miestään kuusi–nolla.
— Iisakin ja Rebekan liitto oli aluksi onnellinen, mutta minusta tuntuu, että vuodet tekivät tehtävänsä. Rebekan mielenkiinto siirtyi selvästi miehestä poikaan, ja hän käytti miestään hyväkseen ajaakseen poikansa Jaakobin etua.
Lehtipuu huomauttaa, että samoin kävi Batseballe. Hänet muistetaan yleensä ihanana naisena, johon kuningas Daavid rakastui. Vuosien kuluttua hänen ja Daavidin suhde oli viilennyt ja Daavidin vuodetta lämmitti palvelijatyttö. Silti Batseba ei epäröinyt suostutella Daavidia jättämään valtaistuinta pojalleen Salomolle.
— Se, että nainen asettaa lapset etusijalle elämässään eikä enää tunne seksuaalista mielenkiintoa miestään kohtaan, on tuttu tarina nykyäänkin, Lehtipuu sanoo.
Raamatulla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia siihen, miten äitiyttä ja naiseutta on määritelty ja hahmotettu. Lehtipuun mukaan Raamatun vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, että äidit on totuttu näkemään jotenkin ihanteellisina ja eteerisinä hahmoina, jotka eivät ole lihaa ja verta. Äidin seksuaalisuus on ollut tabu viime vuosikymmeniin asti.
— Esimerkiksi Eevaa pidetään yleensä vain viettelijänä, joka houkutti viattoman miehen syntiin. Hän oli kuitenkin kaikkien elävien äiti. Äitikin voi olla vamppi — tai vamppikin voi olla äiti.
— Eevan vastakohdaksi kirkko tarvitsi synnittömän Marian. Ja vielä nykyisinkin vastakkainasettelu äidin ja huoran tai hyvän ja pahan naisen välillä elää länsimaisessa kulttuurisessa kuvastossa erittäin vahvana.
Ilkeä äitipuoli
Kun Saara ei saanut omaa lasta, hän käski miehensä Abrahamin maata orjattarensa Hagarin kanssa, jotta Abraham ei jäisi ilman perillisiä. Hagar tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Ismaelin. Saara ei pystynyt tuntemaan poikaa omakseen, vaan sieti tätä vain miehensä vuoksi ja kadehti tämän äitiä. Kun Saara lopulta sai oman lapsen, Iisakin, hän hääti Ismaelin äiteineen autiomaahan.
Vahingossa äidiksi tullut
Batseba oli kaunis nuori nainen ja naimisissa Uria-nimisen sotilaan kanssa. Kun kuningas Daavid näki Batseban kylpemässä, hän haetutti hänet luokseen — eikä kuninkaan käskystä voinut kieltäytyä. Batseba pakotettiin aviorikokseen ja hän tuli raskaaksi. Ja koska kuningas ei halunnut tekonsa paljastuvan, hän järjesti sotajoukoissaan palvelevan Urian eturintamaan ja Uria kaatui. Kuningas otti tuoreen lesken vaimokseen. Vahinkolapsi kuitenkin sairastui pian syntymänsä jälkeen ja kuoli.
Lapsettomuudesta kärsivä
Saara ja hänen miehensä Abraham joutuivat odottamaan 25 vuotta ennen kuin he saivat lapsen, jonka Jumala heille oli luvannut. Kun kauan kaivattu poika syntyi, Saara oli yhdeksänkymppinen.
Elisabet ja hänen miehensä Sakarias alkoivat myös olla iäkkäitä, ja näytti siltä, etteivät he saa lasta. Mutta niin kuin Saarankin tapauksessa, Jumala päätti toisin, ja Elisabet tuli raskaaksi. Hänen pojastaan tuli Johannes Kastaja.
Lapsensa menettänyt
Raamatun kaksi tunnetuinta äitiä, Eeva ja Maria, menettivät molemmat poikansa hirveällä tavalla. Eevan kaksi vanhinta poikaa, maanviljelijä Kain ja lammaspaimen Abel, kilpailivat Jumalan suosiosta. Abelin uhri oli Jumalalle mieluisampi, mistä Kain suuttui niin, että tappoi veljensä.
Marian pojan Jeesuksen häpeällinen teloitus rikollisena ristillä on maailmanhistorian kuuluisin kuolema. Mutta Maria näytti menettävän poikansa jo ennen tämän kuolemaa. Hän ei ymmärtänyt poikansa valintoja, ja poika puolestaan torjui hänet julkisesti.
Lapsestaan luopunut
Hanna halusi niin kovasti lasta, että hän ryhtyi käymään kauppaa Jumalan kanssa: jos Jumala antaisi hänelle pojan, hän luovuttaisi lapsen Jumalalle. Ja niin kävi. Hanna sai hoitaa Samuel-poikaansa parin–kolmen vuoden ajan, kunnes hän antoi lapsen pyhäkön pappien kasvatettavaksi.
Myös Mooseksen äiti joutui antamaan poikansa pois. Hän piilotteli synnyttämäänsä poikaa egyptiläisiltä, kunnes näki parhaaksi jättää vauvan kaislakorissa Niilin rantaveteen. Äidille ja pojalle kävi hyvin: faraon tytär löysi Mooseksen ja otti hänet hoiviinsa. Mooseksen sisaren nokkeluuden ansiosta faraon tytär vielä pestasi vauvan oikean äidin sitä hoitamaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ei huolta, presidenttipari – Raamatussakin moni kärsi lapsettomuudesta tai sai lapsen vanhana
Hyvä elämäSauli Niinistön, 69, ja Jenni Haukion, 40, vauvauutinen sai monet paitsi iloitsemaan, myös miettimään vanhempien ikää. Raamatussa vanhemmiksi tultiin jopa yhdeksänkymppisenä.