Alaston kriitikko vinkkaa: U-musikaali, vuh! Huvilaaki, sumu

Alaston kriitikko vinkkaa: U-musikaali, vuh! Huvilaaki, sumu

Jos pitää absurdista huumorista, Erkka Nissisen taide uppoaa. Hänen teoksensa nimikin koostuu kahdesta palindromista.

Muistan vieläkin sen, miten koulussa harrastimme absurdia huumoria, jonka tarkoitus oli nolata niitä luokkatovereita, joita pidimme itseämme tyhmempinä. Koulukiusaamista sekin. Siis se, että nöyryytimme uhria pakottamalla hänet teeskentelemään naurua vitsille, jota hän ei voinut ymmärtää. Muistan yhden vitsinkin: "Kaksi miestä meni metsään. Toisella oli moottorisaha, eikä toinenkaan tykännyt lakritsista."

Huumorilla on aina ollut yhteiskunnallisessa taiteessa roolinsa, ja huumori on myös aina ollut vaikea laji. Vitsin olemukseen kun kuuluu se, että kun sen on kerran ymmärtänyt, ei se tahdo jatkossa enää naurattaa. Tällöin huumorista voimansa saanut taideteos saattaa tyhjentyä – tai ainakin menettää voimansa olemisen helpottajana. Sigmund Freudista ponnistava huojennusteoriahan lähtee siitä, että huumori vapauttaa naurun kautta ylimääräistä energiaa ja siten huojentuneen olon.  

Suomalaisessa nykytaiteessa Erkka Nissinen on yksi harvoista humoristeista, joiden teokset eivät noin vain tyhjene. Näin hänen videoinstallaationsa Tilaa massa tilassa massa litassa maalit: ali tila (2014) jo toista kertaa. Helsingin taidemuseo HAM on laittanut kokoelmiinsa hankitun teoksen nyt esille pääsymaksuttomiin tiloihinsa 14.1.2018 saakka.

Tunnen olevani kuin se tyhmäksi kuvittelemani uhri kouluaikoina. Freudin sijaan palaan varhaisempaan Thomas Hobbesiin: "Nauramisen into on vain oman ylemmyydentunteen havaitsemisen ihanuutta." Tunnen voimakkaasti, että en kykene ymmärtämään Nissisen teosta kokonaisuudessaan, en ainakaan sen kaikkia nyansseja. Mutta ei se lopulta häiritse. Olen tottunut rakastamaan absurdia huumoria – oli se sitten Daniil Harmsin novelli tai Aki Kaurismäen elokuva Calamari Union (1985), joka tulikin heti mieleeni Nissisen videoteoksesta. Väliin oudoksi undergroundmusikaaliksikin muuntuvassa teoksessa kolme nuorta miestä seikkailee kielen ja yhteiskunnan rakenteiden ja sääntöjen viidakoissa – kielen osuudesta Nissisen ajattelussa kertoo sekin, että teoksen nimi koostuu kahdesta palindromista

Tarttumakohtia on tarpeeksi, vaikka katsoja ei aina ymmärtäisikään, mille nauraa. Silloin voi miettiä huumorin muitakin teorioita: kielitieteilijä Victor Raskinin mukaan vitsillä on koko ajan olemassa myös toinen, vastakkainen tulkinta. Siitä sen yhteiskunnallinen voima kumpuaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi