Alaston kriitikko vinkkaa: Taiteilija veistää alitajunnan puusta
Taiteilija näkee samanlaisia unia kuin katsojat.
Taiteen vastaanotto on siinä mielessä kiinnostavaa, että joistain asioista on tapana puhua ja joistain hyvinkin samankaltaisista asioista taas ei. Jos katselet kuvanveistonäyttelyä, jossa on ikään kuin tavanomaisia pronssiveistoksia, et juurikaan kiinnitä huomiota siihen, että kyseessä on pronssiveistos.
Puuveistosten katselu on toisenlaista. Vaikka puu on veistotaiteen ikiaikainen materiaali, sen materiaalisuus tuntuu herättävän voimakkaampaa huomiota, joka on yleensä myös varsin myönteistä. Itse asiassa usein jopa ylilyövän myönteistä. Parhaimpien puuta käyttävien veistäjien jälkeä nimitetään varsin usein ”virtuoosimaiseksi”.
Materiaaleista puhuminen sinänsä on nykytaidemaailmassa vähän vanhanaikaista, ja liittyy varmaan tuomittavaan formalismiin.
Mutta minkä sitä itselleen mahtaa? Mia Hamarin näyttely Kolmentoista kohtalot (17.12. saakka) Forum Boxissa herätti nämä ajatukset heti astuttuani sisään. Toinenkin ajatukseni oli nykytaidepuheeseen liittyen sukupuolittavana varsin kelvoton. Miksi juuri naiset tuntuvat ottaneen puuveiston omakseen – ja vielä hienoin tuloksin? Onhan meillä toki Pasi Karjula ja Tapani Kokko, mutta hyviä puuveistäjänaisia on roppakaupalla: Hamarin lisäksi Anneli Sipiläinen, Maija Helasvuo, Emma Helle, Nora Tapper, Hanna Vahvaselkä, Kirsi Tapper, Inka Nieminen ja monia muitakin vielä. Tähän kysymykseen haluaisin saada vastauksen. Itse en sitä ainakaan vielä osaa antaa.
Isa, 2017, puu, karitsan korvat.
Kaikkea ei ihan ymmärrä, mutta ei varmaan tarvitsekaan.
Mutta onhan taiteen tematiikka lopultakin katsomiskokemuksessa pääosassa. Hamari kertoo kiinnostavia tarinoita, joissa on ehkä vähän surreaalinen perusvire. Kaikkea ei ihan ymmärrä, mutta ei varmaan tarvitsekaan, koska teokset herättävät joka tapauksessa tunteita ja voimakkaita assosioivia reaktioita. Samanlaisia unia se taiteilija näkee kuin kuka tahansa katsojakin. Samasta puusta meidän kaikkien alitajunta on veistetty.
Muistot, kokemukset ja tunteet ovat erilaisia, mutta niiden perusmuoto ja mekanismi ovat samanlaisia. Taiteilijoille on vain annettu lupa käyttää sitä. Siksi kenen tahansa mielikuvitukseen on kenen tahansa helppo solahtaa, kunhan antaa herkistymiselle vallan tai luvan.
Kuuntelija, 2017, puu, koivunrunko, metalli, sammal (yksityiskohta).
Mutta materiaaliin minä palasin vielä viimeisellä kierroksellani. Hamarin työskentelyssä viehättää myös se, miten hän ei pelkästään veistä muotoa esille vaan myös yhdistää puuhun muita materiaaleja – toisinaan jopa kulttuurihistoriallisen muodon saanutta vanhaa puuesineistöä. Merkitysten kerrostumat lisääntyvät näin voimallisesti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Alaston kriitikko vinkkaa: U-musikaali, vuh! Huvilaaki, sumu
PuheenvuorotJos pitää absurdista huumorista, Erkka Nissisen taide uppoaa. Hänen teoksensa nimikin koostuu kahdesta palindromista.