Amissien tilkkutäkit ovat kärsivällisyyden taidetta – kun ei ole mihinkään kiire, voi tehdä niin kaunista kuin suinkin

Amissien tilkkutäkit ovat kärsivällisyyden taidetta – kun ei ole mihinkään kiire, voi tehdä niin kaunista kuin suinkin

Amissien perinnekäsitöissä näkyvät käytännöllisyys, yksinkertaisuus ja säästäväisyys. Yhden tilkkutäkin tikkaaminen saattaa kestää jopa 700 tuntia.

Kun amerikkalaisessa elokuvassa tai tv-sarjassa tarvitaan eksoottisia tyyppejä, käsikirjoittajan ei tarvitse edetä tietosanakirjassa aata pidemmälle, sillä sieltä tulevat jo vastaan amissit.

Vanhoja hyviä aikoja ja yksinkertaista elämää arvostavat Pohjois-Amerikan amissit kieltäytyvät sellaisista nykyajan kotkotuksista kuin sähkölaitteet, autot ja polkupyörät.

Alun perin amissit ovat lähtöisin Sveitsistä. Samassa katolisen kirkon hajaannuksessa, jossa 1500-luvulla syntyi luterilaisuus, syntyi myös joukko paljon puritaanisempia ja ehdottomampia protestanttiryhmiä. Jotkut näistä porukoista joutuivat niin ankariin kiistoihin toisten kristittyjen kanssa, että ottivat hatkat ja pakenivat, aluksi Saksaan, Hollantiin ja Ranskaan, sitten Atlantin yli Amerikkaan.

Ammissit haluavat elää niin kuin 1600-luvulla elettiin

Amissit ovat saaneet nimensä sveitsiläispastori Jakob Ammannin mukaan. Hänen ympärilleen muodostui 1600-luvun lopussa vanhoillisten kristittyjen yhteisö, joka rakasti omaa rauhaansa ja karttoi ulkopuolisen maailman pahuutta. 

 1700-luvun alussa amissit jättivät vanhan mantereen ja lähtivät etsimään rauhallisempaa elämää Amerikasta. He asettuivat Pennsylvaniaan, nykyisen Lancasterin seudulle, ja siellä heitä asustelee edelleenkin, jonkin verran myös Ohiossa, Indianassa ja Kanadan puolella Ontariossa. Tätä nykyä amisseja on reilut 300 000. He eivät tee lähetystyötä eivätkä käännytä. 

Amissit pyrkivät elämään elämäänsä samalla tavalla kuin 1600-luvun lopulla. He syövät samoja ruokia, pukeutuvat samanlaisiin vaatteisiin, käyttävät samoja työkaluja, laulavat samoja lauluja — ja puhuvat samaa kieltäkin kuin vanhalla mantereella. Amissien kieli, deitsch, on 1600-luvun yläsaksan murre, joka nykyään tunnetaan nimellä pennsylvaniansaksa.

Pääasiassa amissit elättävät itsensä maanviljelyksellä sekä huonekalujen ja tilkkutäkkien valmistuksella. Heidän old school -huonekaluistaan ja tekstiileistään on tullut sisustuslehtien lemmikkejä.

Tilkkutäkit edustavat samaa kiertotalouden kulttuuria kuin räsymatot.

Yhteen tilkkutäkkiin voidaan tikata kymmeniä tuhansia pistoja

Koristeelliset kodit eivät kuulu amissien yksinkertaiseen elämäntapaan. Seinillä ei roiku tauluja, eivätkä koriste-esineet häiritse asuntojen puritaanista selkeyttä. Ainoan poikkeuksen tekee makuuhuone: amissien vuoteita peittävät pikkutarkasti tikatut tilkkutäkit, joiden kolmion ja neliön muotoiset tilkut muodostavat vaikuttavia geometrisia kuvioita. Niiden teräviä linjoja pehmentävät pyöreälinjaiset tikkaukset. Ne muodostavat kauttaaltaan tikattuihin täkkeihin esimerkiksi kukista, lehvistä tai sydämistä koostuvan pinnan. Yhden peiton tikkauksessa saattaa olla kymmeniä tuhansia pistoja.

Parivuoteen peittävän tilkkutäkin tikkaamiseen voi mennä jopa 700 naistyötuntia. Tilkkutäkkien tekeminen on amissiyhteisöissä juuri naisten työtä. He tikkaavat täkkejä yhdessä. Peiton ympärillä ompelee samaan aikaan monta naista, ja jokainen pisto ommellaan käsin.

Mitään käyttökelpoista ei heitetä pois

Tilkkutäkit edustavat samaa ikivanhaa jätteiden minimoimisen ja kiertotalouden kulttuuria kuin räsymatot: pienetkin kangaskaitaleet otetaan talteen ja käytetään. Pois ei heitetä mitään, mitä voidaan vähänkin vielä käyttää.

Vaikka monet asiat eivät amissien elämässä muutu vuosien vieriessä, heidän tilkkutäkeissään näkyy muodin muuttuminen. Keinokuitujen lisääntyminen 1950-luvulla vaikutti amissien tilkkutäkkien väreihin, ja myös kuviot alkoivat vapautua alkuperäisestä tiukasta yksinkertaisuudesta. Vanhemmista amissien tilkkutäkeistä on tullut keräilijöiden himoitsemia taideteoksia, joista maksetaan suuria summia.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi