Pyhtään kirkon valkoiseen antependiumiin Helena Vaari on ommellut 20 kilometriä lankaa. Kuva-aiheena on kirkkovuosi ja pihlajan vuodenajat. Alttarin malli rakennettiin näyttelyä varten luonnollisessa koossa.
Helena Vaari maalaa ompelukoneella − hänen kädenjälkensä näkyy kymmenessä kirkossa ja viidessä piispankaavussa
Kirkkotekstiilien suunnittelija ompelee jokaisen tikin itse.
Helena Vaarin tekniikka on vapaa konekirjonta, johon yhdistyy applikaatio eli päällikeompelu, kangaskuvioiden ompelu toiseen kankaaseen.
– Lanka on värini ja neula siveltimeni. Minä maalaan ompelukoneella, kymmenen kirkon kirkkotekstiilit suunnitellut ja valmistanut Vaari kuvailee työtään.
Helsingin hiippakunnassa hänen tutuimmat työnsä ovat piispa Teemu Laajasalon piispankaapu sekä Paavalinkirkon tekstiilisarjat.
Seurakunta tarvitsee kirkkotekstiilit kaikissa liturgisissa väreissä, jotka ovat valkoinen, vihreä, punainen, violetti tai sininen sekä musta. Sarjaan kuuluvat ainakin alttarivaate eli antependium, kalkkiliina eli ehtoollismaljan peittävä liina, saarnastuoliin ripustettu kirjaliina sekä papin asu, kasukka ja stola.
Paavalinkirkon messukasukkaan on kirjottu valoa loistava kultainen helmi, joka on evankeliumin symboli. Värikkäät ”häiveet” sen ympärillä toistavat lehtiaihetta. Vanhojen krusifiksien ristinpuu koristeltiin usein vihrein versoin, mikä kertoo ristin juurelta lähtevästä elämästä.
Luonnokset maalataan käsin puu- ja peiteväreillä
Tekstiilisuunnittelijaksi valmistunut Helena Vaari on työskennellyt aikanaan Marja Kurki Oy:ssä muotoilijana sekä Sellgren Oy:ssä huonekalukankaiden suunnittelijana. Hänen uransa kirkkotekstiilien luojana alkoi oikeastaan jo koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen lopputyöstä. Se käsitteli kotipaikkakunnan Hollolan keskiaikaisen kivikirkon tekstiilejä. Työ vaati perehtymistä keskiajan taidehistoriaan ja kirjontatekniikkaan, ja jo silloin hän ihastui keskiaikaiseen symboliikkaan.
Nykyisin Vaari on yksityisyrittäjä, jonka asiakkaita ovat seurakunnat. Seurakuntaneuvosto päättää uusien kirkkotekstiilien hankinnasta, joko kilpailutuksen pohjalta tai taidehankintana.
On pohdittava, miten ilosanoma ja kirkon symboliikka välittyvät. Se on johtolankani viimeiseen pistoon asti.
– Aluksi tapaan seurakunnan edustajia, jotka kertovat kirkosta, paikkakunnasta ja sen historiasta. Valokuvaan kirkkoa ulkoa ja sisältä, otan värimalleja, luen paljon paikkakunnasta, Vaari kertoo.
– Kaikki nämä asiat ovat pöydälläni, kun aloitan perusteellisen suunnittelun. Sitten teen selkeät luonnokset. Maalaan ne puuväreillä sekä peite- ja akryyliväreillä suhteessa 1:5, ja tarjoan myös vaihtoehtoja.
Ompeleet välittävät toivoa ja valoa
Kun seurakunnan työryhmä on hyväksynyt luonnokset, Vaari etsii sopivat kankaat ja langat. Hän kelpuuttaa vain laadukkaan villan, silkin, puuvillan ja viskoosin, sillä kirkkotekstiilien on kestettävä käyttöä vuosikymmeniä. Ne ovat sekä taideteoksia että käyttötekstiilejä.
Violetin, vihreän ja valkoisen sarjan kalkkiliinoja ehtoollismaljan päällä.
– Idea on silti tärkein. Ilman hyvää ideaa ei kannata lähteä ompelemaan. On pohdittava, miten kristillinen sanoma ja kirkon symboliikka välittyvät. Se on johtolankani viimeiseen pistoon asti.
Taidekirjonnan voisi tehdä tietokoneella ja ohjata ompelukonetta digitaalisesti, mutta Vaari tekee kaiken käsityönä. Hän syöttää ja kääntelee kangasta itse ja määrää suunnan sekä vauhdin.
Helena Vaari käy monta kertaa keskeneräisen ompeluksen kanssa kirkkosalissa istumassa ja miettimässä.
– Valo kirkossa on erilainen kuin työhuoneella, ja väritkin näyttävät hieman erilaisilta. Monesti iso tila imee värin voiman, hän on huomannut.
Taiteilija puhuu hellästi ompelulangastaan. Vaikka se on ohut, pieni elementti, langoissa on eroja. Viskoosi ja silkki ovat kiiltäviä, ja niillä voi tuoda työhön valoa. Puuvillalanka on matta. Se imee valoa ja tuo työhön syvyyttä.
Vaari haluaa, että tekstiilien symboliikka on lohduttavaa. Sitä kautta voi antaa toivoa ja valoa ihmisille. Vanhat symbolit ovat hänen mielestään hyviä, mutta niitä voi lähestyä uudellakin tavalla.
Esimerkiksi alttarivaatteen yksityiskohdat näkyvät läheltä katsoen, alttarille polvistuessa. Näyttelyssä niitä voi tutkia rauhassa, pisto pistolta ja sävy sävyltä.
– Minulle on suuri ilo ja kunnia saada tehdä tätä työtä, tehdä pyhään paikkaan omaa kädenjälkeäni. Taiteilijat ovat koristaneet Keski-Euroopan kirkkoja satoja vuosia, ja olen mukana siinä jatkumossa, Helena Vaari kertoo hymyillen.
Pihlajanmarjat kuin veripisarat. Yksityiskohta Pyhtään kirkon alttariliinasta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vantaalainen lastenkirkko oli aikanaan kokonaistaideteos – nyt sitä ei enää ole, mutta Laura Isoniemen suunnittelemat tekstiilit voi nähdä Helsingissä
Hyvä elämäTekstiilitaiteilija Laura Isoniemi suunnitteli aikoinaan Pyhän Annan lastenkirkkoon pappien liturgiset asut ja kirkkotekstiilit. Nyt hän kokosi ne näyttelyksi, jota kutsuu eräänlaiseksi saattohoidoksi.
.jpg)
