Äiti Amma ei kehota seuraajiaan hylkäämään omaa uskontoaan, vaan menemään siinä syvemmälle. Amma valokuvattiin Espoon Metro Areenassa marraskuussa 2019. Syksyn 2025 kiertueella valokuvaaminen ei ollut sallittua.
Amma, Jeesus ja minä – moni suomalainen kristitty etsii vastauksia intialaisgurun luota
Pappi ja uskonnontutkija Tiina-Mari Mällinen heittäytyi kuudeksi viikoksi Äiti Amman Euroopan-kiertueelle ja nukkui lattioilla tämän seuraajien kanssa. Monella länsimaisella ihmisellä on syvä kaipaus johonkin, mihin Amma vastaa.
Suomalainen uskontotieteilijä Tiina-Mari Mällinen osallistui loka–marraskuussa intialaisguru Äiti Amman Euroopan-kiertueelle osana kansainvälistä uskonnontutkijoiden ryhmää. Mällinen tekee väitöstutkimusta, jossa hän selvittää pitkäaikaisten suomalaisten Amman seuraajien identiteetin muuttumista laajojen elämäkerrallisten haastattelujen avulla.
– Olin pyytänyt Ammalta luvan osallistumiseen tulkin välityksellä. Sain myös henkilökohtaisen siunauksen, joka avasi minulle pääsyn tutkimuskentälle. Se edellytti heittäytymistä ja valmiutta toimia tutkimuskohteeni ehdoilla.
Osallistuminen kuusi viikkoa kestävän kiertueen tutkijaryhmään antaa Mällisen väitöstutkimukselle laajan kansainvälisen vertailupinnan. Vaikka osallistuminen oli tutkimuksen kannalta mielekästä, haastavat olosuhteet saivat hänet useasti pohtimaan, mihin oli ryhtynyt.
Henkisesti ja fyysisesti kuormittavinta oli univaje ja oman tilan puute. Mällinen nukkui muiden tavoin milloin missäkin, kuten erilaisten urheiluhallien ja salien lattioilla. Ajatustyö oli vaikeaa, kun aikataulu ei sallinut ryhmästä irrottautumista.
Kiertueen noin 500 vapaaehtoistyöntekijälle osallistuminen oli sevaa eli pyyteetöntä palvelutyötä.
– Moni kuvasi ankaria ulkoisia olosuhteita sanalla ”karmageddon”. Se tarkoitti, että kiertueella pahaa karmaa paloi enemmän kuin muunlaisissa oloissa.
Tutkijaryhmä haastatteli ihmisiä, jotka tulivat Amman tilaisuuksiin, moni heistä ensimmäistä kertaa. Tutkijat selvittivät, millaisista uskonnollisista taustoista he tulivat, mitä he toivoivat gurun tapaamiselta, mitä he ajattelivat tämän opetuksista ja oliko Amma vaikuttanut heidän maailmankatsomukseensa.
Elämää muuttavia kohtaamisia
Uskonnolliset taustat osoittautuivat monenkirjaviksi. Eniten tilaisuuksiin osallistui kristityiksi (katolilaisiksi, protestanteiksi ja ortodokseiksi) sekä henkisiksi itsensä määritteleviä. Seuraavaksi eniten oli ”ei mihinkään uskontokuntaan” kuuluvia ja hindulaisia. Joukosta löytyi myös muun muassa buddhalaisia, sikhiläisiä, jainalaisia, muslimeja, juutalaisia ja agnostikkoja. Jotkut vastasivat uskonnokseen ”rakkaus”.
Ihmisellä voi olla syvä henkilökohtainen suhde sekä Jeesukseen että Ammaan.
Tiina-Mari Mällinen sai myös seurata läheltä Äiti Amman tapaamisia hänen luokseen tulevien ihmisten kanssa.
– Kohtaaminen oli usein herkistävä ja tunnepitoinen.
– Amma on pysäyttävä hahmo, jolla on kyky saada luokseen tuleva ihminen kokemaan tulleensa huomatuksi. Monella länsimaisella ihmisellä on syvä kaipaus johonkin, mihin Amma vastaa.
Intialaisgurun tapaaminen on ollut monelle elämää muuttava kokemus, joka on vastannut mieltä painaneisiin ongelmiin. Amman seuraajat kuvaavat ilmiötä sanomalla, että hänellä on ”kaikki tieto”. Mällinen kertoo kokeneensa itsekin kaksi tilannetta, joissa Amman kohtaaminen tuntui vastaavan häntä askarruttaneeseen asiaan.
– Kun sellaista voi tapahtua myös tutkijalle, jolla on kriittinen mieli, en ihmettele, että niin moni kokee Amman eleet ja sanat elämää muuttaviksi ihmeiksi.
Amman kiertueen tutkijaryhmässä Tiina-Mari Mällinen oli ainoa, joka ei identifioitunut gurun seuraajiin.
Euroopan-kiertueen aikana Äiti Amma halasi epävirallisen arvion mukaan noin sataatuhatta ihmistä ja antoi tuhansille ihmisille henkilökohtaisen mantran, jonka toistamisen on tarkoitus vaientaa levotonta mieltä. Tiina-Mari Mällinen arvioi, että useimmat kävijät eivät sitoudu saamaansa mantravihkimykseen niin vakavasti kuin Amma-liikkeessä on ajateltu, eikä mantrasta tule heille loppuelämän jatkuvaa hengellistä harjoitusta.
– Harjoittaja saa valita jumaluuden, jolle lausuu mantran, ja kristitty voi halutessaan pyytää Ammalta Jeesus-aiheisen mantran. Tässä näkyy liikkeelle tunnusomainen eri uskontojen välinen rajapinta.
Mällisen tekemissä suomalaisten Amman seuraajien haastatteluissa tulee esiin sekä identiteettien muuttuvaisuus että pysyvyys. Radikaalissakin muutoksessa jotakin entisestä jää aina jäljelle.
Suurin osa väitöstutkimuksen haastateltavista on kristittyjä, jotka kuuluvat evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon tai johonkin pienempään kristilliseen kirkkoon. Osalla kirkkosuhde on etäinen, mutta moni harjoittaa kristillistä uskoaan huomattavasti tiiviimmin kuin keskivertoluterilainen. Mällisen mukaan he identifioivat itsensä sekä Amman että Jeesuksen seuraajaksi, eivätkä näe elämässään ristiriitaa näiden välillä.
– Jotkut ovat kipuilleet asian kanssa vuosien ajan, kunnes ovat lopulta hyväksyneet sen, että tämä on heidän kokemuksensa, uskonsa ja tiensä. Ihmisellä voi olla syvä henkilökohtainen suhde sekä Jeesukseen että Ammaan.
– Toisaalta väitöstutkimukseni aikana on tapahtunut myös joitakin siirtymiä, joissa ihminen on irtisanoutunut Amma-liikkeestä ja pitäytyy nyt pelkästään kristilliseen kirkkoon.
Toisten palveleminen yhdistää
Äiti Amma ei kehota seuraajiaan hylkäämään omaa uskontoaan, vaan menemään siinä syvemmälle. Tiina-Mari Mällisen mukaan Amman sanoman ydin on universaali eli jokaista koskeva myötätunto. Uskonnontutkija tunnistaa liikkeen ajattelussa uushenkisiä ja uushindulaisia piirteitä, kuten ajatuksen, että kaikki uskonnot ovat lopulta samaa näennäisistä eroista huolimatta.
Mällisen mielestä kristillisissä kirkoissa ei haluta nähdä, millainen katsomuksellinen moninaisuus niidenkin sisällä on.
– Se, mikä on kirkon näkökulmasta eri uskontoperinteitä yhdistävää synkretismiä, voi olla ihmiselle itselleen elävää uskonnollisuutta ja henkisyyttä. Ihmisen oma ymmärrys ei välttämättä ole se, että hänen identiteettinsä on yhdistelmä jostakin.
Aloin nähdä masennuksen ja siitä johtuvan kärsimyksen ristinä, jonka kautta Jumala tekee työtään minussa.
Mällinen on evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Euroopan-kiertueen tutkijaryhmässä hän oli ainoa, joka ei identifioitunut Amman seuraajiin, vaan tarkasteli näkemäänsä kriittisen välimatkan päästä. Hän tutustui Amman opetuksiin ensimmäisen kerran alle 20-vuotiaana ja sai niistä vaikutteita. Myöhemmin teologian opiskelijana hän koki kristillisen uskoontulon.
Häntä kosketti ekumeniikan professori Tuomo Mannermaan kirja Kaksi rakkautta. Se kuvaa Martti Lutherin uskontulkinnan tavalla, joka antoi nuoren Mällisen saamalle masennusdiagnoosille uuden merkityksen.
– Lutherin mukaan Jumalan työ ihmisessä näyttäytyy erilaisena kuin ihminen ajattelee: ihminen tehdään ensin ei-miksikään, jotta Jumala voi tehdä hänestä jotakin. Aloin nähdä masennuksen ja siitä johtuvan kärsimyksen minulle annettuna ristinä, jonka kautta Jumala tekee työtään minussa. Tästä ajatuksesta on tullut elämäni punainen lanka.
Mällinen ei ole koskaan omaksunut hindulaista opetusta karmasta ja jälleensyntymiskierrosta, josta vapautumista voi edesauttaa omilla teoilla. Hän uskoo luterilaisen kristinuskon tulkinnan mukaisesti, että elämme täällä vain kerran, ja ihminen pelastuu yksin armosta Jeesuksen tähden.
Mällinen lisää kuitenkin, että Amman ja Jeesuksen eettiset opetukset eivät poikkea olennaisesti toisistaan.
– Kristillinen toisten palveleminen ja Amman seuraajien epäitsekäs palvelu eivät ole eettisesti eri asioita. Ihmisen tehtävä on sama, vaikka maailmankatsomuksellinen motivaatio tulee eri suunnasta.
Viime syksyisen Euroopan-kiertueen aikana Amma halasi epävirallisen arvion mukaan noin sataatuhatta ihmistä. Kuva on otettu Espoon Metro Areenassa marraskuussa 2019.
Hengellistä työtä ilman sanoja
Tiina-Mari Mällinen on viettänyt kolme joulua Äiti Amman ympärille kasvaneessa yhteisössä eli ashramissa, joka toimii Keralan osavaltiossa Intian lounaisosassa. Paikalla on ollut paljon suomalaisia Amman seuraajia, joiden tip tap -tonttuesitys on ollut suosittu ohjelmanumero. Ashramissa vietetään monien eri uskontojen juhlia.
Myös joulukuussa 2025 Mällinen palasi Intiaan, mutta tällä kertaa kolme kuukautta kestävä matka ei suuntaudu Amman yhteisöön. Sen sijaan Mällinen on asettunut Kalkuttaan, missä hän keskittyy väitöstutkimuksensa haastattelujen purkamiseen.
Kirjoittamistyön rinnalla Mällinen tekee osa-aikaista vapaaehtoistyötä katolisen Äiti Teresan perustamassa hoitokodissa, johon hän tutustui vuosi sitten. Siellä hoidetaan kuolemaa lähestyviä vähäosaisia ihmisiä, joita odottaisi muuten kuoleminen kadulle. Mällinen kokee työn raadolliseksi mutta sykähdyttäväksi.
– Minulla ja hoidettavilla ei ole yhteistä kieltä – on vain ilmeet, kosketus ja läsnäolo, mutta en ole koskaan tehnyt hengellisempää työtä. Konkretia sopii minulle paremmin kuin vaikkapa paikallaan meditoiminen. Jumalaa voi onneksi palvella ja henkisyyttä harjoittaa monin eri tavoin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomalaiset yhdistelevät nyt aineksia eri uskontoperinteistä – ”Näen mahdollisena varsin avaran ja sisäänsä sulkevan kristillisen spiritualiteetin”, sanoo tutkija Jussi Sohlberg
HengellisyysYhdisteletkö erilaisia uskontoperinteitä? Niin on aina tehty, sillä uskonnot elävät aina kussakin ajassa ja ympäristössä.
