Milana Misic esittää äitinsä Laila Kinnusen lauluja elokuussa Vantaalla. Esitys kertoo myös äiti–tytär-suhteesta.
Anteeksiannon lahja
— Minun onneni on ollut se, että olen pienestä pitäen pystynyt puhumaan äitini alkoholismista, sanoo Milana Misic.
Laulaja Milana Misicillä olisi monta syytä surkutella. Hänen lapsuuttaan varjostivat alkoholisoitunut ja toinen toistaan huonompiin miessuhteisiin ajautunut äiti, juopottelevat ja tappelevat enot sekä isän ja isoäidin kiista Milanan huoltajuudesta. Koulussa ryssiteltiin, koska isä oli jugoslavialainen, ja hihiteltiin, kun äidin ongelmia puitiin lehtien palstoilla. Alkoholin haju oli pitkään Milanalle yhtä kuin äidin tuoksu.
Kaikesta huolimatta hänestä tuli tasapainoinen ja valoisa aikuinen, joka on päässyt menneiden traagisten tapahtumien yli. Elokuun ajan Milana Misic esittää jo toisena kesänä peräkkäin sekä itsensä että äitinsä Laila Kinnusen tarinaa Backaksen kartanossa Vantaalla.
Puoleensavetävä, outo musiikkimaailma
Milanan kasvattaneiden Kerttu-mummon ja Artturi-papan kauhuksi hän alkoi haaveilla laulajanurasta jo nuorena. Äiti Laila Kinnunen ei varsinaisesti suositellut tyttärelleen artistin uraa, vaan toivoi tämän valitsevan jonkun "tavallisen ammatin".
Vuonna 1991, noin parikymppisenä, Milana sai ensimmäisen levytyssopimuksensa. Hän tahtoi tulla tunnetuksi omana itsenään, ei Laila Kinnusen ja muusikko Milan Misicin tyttärenä. Hän ei kertonut perhetaustastaan levy-yhtiölle.
— Ajattelin ihan tosissani, ettei kukaan varmaan saa tietää taustastani, olihan minulla eri sukunimikin kun äidillä, Milana nauraa.
Arvatenkaan sukusiteet eivät pysyneet pitkään salassa. Jo laulajanuran alussa Milanaa pyydettiin esittämään äitinsä lauluja, josta hän aina kieltäytyi.
Äitinsä tavoin Milana on ollut urallaan ennakkoluuloton. Hän on esittänyt monenlaista musiikkia, ennen Laila-äidin lauluja sisältäviä levyjä hän teki pop-rockia.
Laulajan työn ohella Milana työskentelee osa-aikaisena optikkona. Hän on aikaisemmin leikitellyt ajatuksella täysipäiväisestä muusikkoudesta, mutta tahtoo nyt pitää päivätyöstään kiinni. Työpaikka on mieluinen ja muusikon elämän epävarmuuden nähneelle Milanalle on tärkeää, että hänellä on myös ihan tavallinen työ, joka tuo turvaa taloudellisesti ja henkisesti.
— Musiikkimaailmassa on jotain outoa, se saa monet ihmiset sekoamaan, Milana sanoo.
Hyväuskoisuus voi antaa tai ottaa
Lopulta Milana alkoi lämmetä ajatukselle äitinsä laulujen esittämiselle. Syntyi kaksi levyä ja musiikkinäytelmä.
Sitä edelsi pitkä prosessi, jonka aikana äitinsä huonosti kohtelemasta, katkerasta parikymppisestä oli tullut melkein nelikymppinen nainen, joka oli pystynyt antamaan menneet anteeksi. Milana uskoo päässeensä katkeruudesta pitkälti avoimuuden ja asioista puhumisen ansioista. Alkoholiongelmaiset kun usein salailevat tilanteen karuutta ja läheiset menevät samaan ansaan, vaikenevat.
— Minun onneni on ollut se, että olen pienestä pitäen pystynyt puhumaan äidin tilanteesta varsinkin mummoni kanssa ja puhumaan asioista oikeilla nimillä, vaikka minua on siitä joskus kritisoitukin, Milana painottaa.
Anteeksianto ja hyvään uskominen ovat kenties myös jonkinlaista sukuperintöä. Isoäiti sieti vuosikymmeniä lastensa viinanhuuruisia törttöilyitä, uskoen parempaan. Parempaan uskominen ja anteeksianto oli tyypillistä myös Laila Kinnuselle synkkinäkin hetkinä, joskus aivan liiallisuuksiinkin saakka, sietihän hän myös paljon väkivaltaa parisuhteissaan.
— Hyvällä tuurilla hyväuskoisuus ja positiivisuus tuovat elämään hyviä asioita, huonolla ihan jotain muuta, Milana toteaa.
Samaistuttava tarina
Ajatus Laila Kinnusen laulujen tuomisesta teatterilavalle syntyi Milanan levyn tuottajan Juha Tikan ja tämän vaimon, näyttelijä Susanna Haaviston aloitteesta. Milanaa kiinnosti työskentely Susanna Haaviston ohjauksessa, sillä hän oli nähnyt tämän ohjaaman ja esittämän Edith Piaf -näytelmän.
— Musiikkiteatteriesitys tuntui hyvältä tavalta tuoda esiin äitini lauluja, se oli vähän erilainen tapa esittää niitä, Milana kertoo.
Viime kesänä kaikki Laulumme-esitykset Vantaalla olivat loppuunmyytyjä ja herkistivät paitsi Milanan myös yleisön.
— Esitys on kai tunteisiin vetoava, koska siinä ei kerrota vain äidin elämästä tai minun elämästäni vaan äiti–tytär-suhteesta. Se kertoo myös sotalapsesta ja työläistytöstä, josta tulee tähti. Uskon, että siinä on asioita, jotka koskettavat monia.
Jaa tämä artikkeli:
