Haikeista tunteista huolimatta Milana Misic laulaa rakkaudesta ja muista oikeista asioista
– Niin kauan kuin minussa henki pihisee, laulan äidin lauluja, mutta haluan esittää myös omaa musiikkiani, sanoo Milana Misic.

– Niin kauan kuin minussa henki pihisee, laulan äidin lauluja, mutta haluan esittää myös omaa musiikkiani, sanoo Milana Misic.

Haikeista tunteista huolimatta Milana Misic laulaa rakkaudesta ja muista oikeista asioista

Lapsuuden sekasortoisuuden jälkeen Milana Misic halusi täydellisen oman elämän.

Sitä biisiä ei pitänyt tehdä. Mutta kun Milana Misic, 47, sai luettavakseen vanhoja, itsestään kirjoitettuja papereita lastensuojelusta Aikoja sitten -kappale vain syntyi.

– Minulle tuli tunne, että haluan tehdä laulun äidille. Laulu kertoo siitä, että olen käsitellyt lapsuuteeni liittyvät asiat ja kaikki on okei. Niiden yli on päästy. Niin kauan kuin minussa henki pihisee, laulan äidin lauluja, mutta tietenkin haluan esittää myös omaa musiikkiani.

Viime vuoden Milana on musiikin tekemisen lisäksi keskittynyt kirjan tekoon. Merja Asikaisen Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä ilmestyi keväällä.

– Kirjan tekemisprosessi oli hyvin raskas sekä henkisesti että fyysisesti. Tarina voisi olla minkä tahansa julkkisperheen tarina. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu lapselle, kun aikuiset käyttävät alkoholia väärin. Miten lapsi selviää, menee eteenpäin ja elää omaa elämäänsä, Milana kertoo.

Rakas Taivaan Isä, paranna äiti, yritä parhaasi mukaan.
– 10-vuotias Milana Misic

Lapsuuden sekasortoinen ympäristö

Alkoholistiperheessä kasvaneena Milana Misic tietää, mitä se tekee lapsen itsetunnolle ja tunne-elämälle. Miten se näkyy myöhemmin elämässä, kun tavallisesta perhe-elämästä ei lapsena ollut varmuutta. Milana asui äitinsä vanhempien luona. Siellä asui myös äidin kaksi aikuista veljeä.

– Lähtökohdat olivat heikot, ja perheessämme korostettiin, ettei kukaan voi olla äitiä parempi. Häntä rakastettiin paljon ja hänen alkoholin viemää kohtaloaan surtiin paljon.

Milanan mielestä hänen suurin ongelmansa ei kuitenkaan ollut äidin alkoholinkäyttö, vaan enojen juominen ja humalainen rähinöinti. Tyttö eli sekasorrossa, vaikka mummi ja vaari huolehtivat hänestä. Pieni tyttö mietti, minne hän joutuu, jos he kuolevat.

– Elin ympäristössä, jossa minulle tuli selväksi, etten minä kuitenkaan ole kaikista tärkein kenellekään. Koin rakkaudettomuutta, vaikka mummi sanoi tuhannesti, että hän rakastaa minua yli kaiken. Sanat eivät riittäneet, koska kaikki oli niin sekavaa. Pohja oli hatara. Minulle jäi ikuiseksi fiilis, voiko minua kukaan rakastaa oikeasti, kun ei kukaan silloinkaan rakastanut tarpeeksi.

Terveisiä Taivaan Isälle

Aikuisena Milana Misic on ymmärtänyt, että hänen ympärillään olleet ihmiset olivat omissa elämissään niin ongelmissa, etteivät he pystyneet huomaamaan lapsen tarpeita.

– Pieni lapsi tarvitsee miljoona prosenttia rakkautta, sata ei riitä. Heikko itsetunto voi aiheuttaa sen, että lapsi ajattelee vielä aikuisena, ettei hänestä ole ihmisenä mihinkään. Hän voi ajautua vääränlaisiin porukoihin, kun kokee, ettei juuri hänelle ole tarjolla parempaa.

Pienenä Milana kysyi vaarilta, miksi hänen elämänsä oli sellaista. Kumpaakaan vanhempaa ei paljon näkynyt ja lähellä olivat enot, joita hän pelkäsi. Milana muistaa, kun vaari usein sanoi, että on olemassa Taivaan Isä, johon voi turvautua ja häneltä voi pyytää lohdutusta ja apua.

– Vaari oli syntynyt 1894. Ehkä hänen ikäluokassaan usko Jumalaan korostui. Vaari sanoi, että jokaisella ihmisellä on ongelmia, ja jos minulla on nyt tosi vaikeaa, niin joskus asiat ovat vielä hyvin. Keskustelin pienenä hyvin vakavista asioista mummin ja vaarin kanssa. He olivat minulle todella suuri turva.

Milana kirjoitti päiväkirjaa. 10-vuotiaana hän kirjoitti siihen näin: ”Kiitän sinua, että elämä on voinut olla näinkin kivaa, mutta pyydän tätä nyt erityisen paljon: rakas Taivaan Isä, paranna äiti, yritä parhaasi mukaan.”

Tavoitteena täydellinen elämä

Milana Misic sanoo, että hänellä kävi mieletön tuuri. Hänen ympärillään oli lapsena paljon ihmisiä myös sanomassa, että rakenna oma elämä.

– Minulle tuli pienenä uho, että määrään itse elämääni. Johtoajatukseni oli, että olen hyvin kunnollinen ja pyrin täydellisyyteen. Olin tosi kiltti. En halunnut tehdä mitään väärää.

Täydellinen elämä ei Milanalla liittynyt materiaan vaan ihmissuhteisiin.

– Karsin jo nuorena seurastani ihmiset, jotka olivat minun mielestäni sekavia, pelottavia, aggressiivisia tai käyttäytyivät oudosti. En halunnut olla missään tekemisissä sellaisten kanssa. En edelleenkään halua sekasortoa elämääni. Sillä tavalla olen tehnyt elämästäni täydellisen.

Milana pääsi optikkokouluun 23-vuotiaana ja itki onnesta. Hän oli juuri mennyt naimisiin ja päätti, että nyt alkaa uusi elämä. Jo opiskeluaikana tutut muusikot ottivat kuitenkin Milanaan yhteyttä, mutta hän halusi opiskella rauhassa. Heti valmistuttuaan vuoden 1999 alussa levyn teko alkoi.

– Levy ilmestyi vuonna 2000 kesällä, eli ennen äidin kuolemaa minulta ilmestyi musiikkia. Äiti kuoli lokakuussa. Ja rakas mummi kuoli seuraavana vuonna toukokuussa.

Äidin lauluja ja omaa musiikkia

Elämässä selviytyminen on Milana Misicin mielestä ehkä luonnekysymys. Ei ole virallista kaavaa, miten rikotut saadaan ehjiksi.

– Omalla kohdallani uteliaisuus elämää kohtaan on suurempi kuin viha ja katkeruus. Rakastan elämää, mutta totta kai välillä tulee tosi haikeita fiiliksiä. Ei lapsuudestani, vaan peilaan omia virheitäni lapsuuteen, että johtuvatko ne siitä. Pohdiskelua itseni kanssa käyn edelleen.

Milanalle tavallinen on hienoa. Extreme-kokemuksia hän ei tarvitse, mutta hän tarvitsee ihmisiä. Kiksit tulevat muusikon elämästä.

– Aikoja sitten -kiertueella esitän uusia laulujani ja äidin ”liikkis kappaleita”. Äiti levytti myös lauluja, joissa on hyvinkin hengellinen sanoma. Niitä hän ei välttämättä esittänyt lavoilla.

– Omissa lauluissani haluan tuoda esille oikeita asioita. Rakkauskin on oikea asia, mutta en halua laulaa vain siitä. Haluan laulaa koko ihmisyydestä ja erilaisista tunteista.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi