null Budjettiriihi, jälkipuinti ja oma lehmä ojassa – myös kaupunkilainen viljelee yhä maataloussanastoa

Moni kaupunkilainen haluaisi saavuttaa lehmän hermot.

Moni kaupunkilainen haluaisi saavuttaa lehmän hermot.

Budjettiriihi, jälkipuinti ja oma lehmä ojassa – myös kaupunkilainen viljelee yhä maataloussanastoa

Urbaaneinkin eläjä käyttää ilmaisuja, joiden juuret ovat syvällä agraariyhteiskunnassa. Niiden ymmärtäminen auttaa myös Raamatun lukemisessa.

Joskus voi tuntua siltä, että Suomi on jakautunut maalaisiin ja kaupunkilaisiin. Suomen kieli kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että Kalliossa kasvaneella cityihmiselläkin on vielä suurin piirtein toinen jalka navetassa, sillä laajamittaisesta kaupungistumisesta on vain vähän aikaa.

Yleissivistyksen kannalta maataloussanaston viljelystä on toki iloa: onhan itse Raamattussakin lyhteitä ja vakkoja, auroja, ikeitä, sirppejä ja talikoita. Pyhässä kirjassa kynnetään, kylvetään, äestetään ja korjataan satoa. Myös vertauksissa ja sanonnoissa on maataloussanastoa. Ainakin ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” on monelle tuttu.

Olitpa sitten kaupunkilainen tai maalainen, tästä listasta voit poimia omat maalaishenkiset suosikkisanasi ja -sanontasi, jotka toimivat niin syrjäkylillä kuin kaupungissakin.



Maalaishenkisiä sanoja ja sanontoja:

– lehmänkauppa

– budjettiriihi

– aivoriihi

– porsaanreikä

– jälkipuinti

– työsarka

– riihikuiva (rahasta puhuttaessa)

– iltalypsy (politiikassa)

– autotalli

– märehtiä

– hautoa

– vasikoida

– poikia (esim. valitus)

– jyvittää

– korvamerkitä

– oma lehmä ojassa

– iho kananlihalla

– lehmän hermot

– näyttää mistä kana pissii

– olla nätti kuin sika pienenä

– herätä kukonlaulun/sianpieremän aikaan

– ei kunnian kukko laula

– päästä jyvälle

– kulkea peräkkäin kuin köyhän talon porsaat

– erottaa jyvät akanoista

– heilua kuin heinämies

– panna pukki kaalimaan vartijaksi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi