Cris af Enehielm sai työhönsä energiaa nuoruutensa leikkimielisestä taiteesta
Cris af Enehielm viimeisteli työhuoneellaan Lauttasaaressa Helsingin taidemuseossa esillä olevia monumentaalimaalauksiaan.

Cris af Enehielm viimeisteli työhuoneellaan Lauttasaaressa Helsingin taidemuseossa esillä olevia monumentaalimaalauksiaan.

Cris af Enehielm sai työhönsä energiaa nuoruutensa leikkimielisestä taiteesta

Taiteilijan uudet monumentaalimaalaukset sekä vanhaa tuotantoa on esillä syksyyn asti Helsingin taidemuseo HAMissa.

Kun tapaan Cris af Enehielmin Helsingin taidemuseo HAMissa, muistan, miten kävelin Yoko Onon kanssa samoissa tiloissa vuonna 1999 katselemassa hänen vanhoja töitään. Yoko Ono sanoi: "Onpa hieno, olenko minä tehnyt tuon?"

Testaan samaa af Enehielmiin, jonka näyttely on avautunut HAMissa.

– Olen nyt vähän hämmentynyt, toteaa 1980-luvun töitään tarkasteleva af Enehielm.

Räiskyvä ja aikoinaan hyvinkin provokatiivinen taiteilija miettii töidensä kirjoa.

– Tänään viimeksi olen pohtinut sitä, että miksi minulla on niin monenlaisia tyylejä. Se johtuu varmaan siitä, että en identifioi itseäni maalauksiini. Niinpä olen vapaampi leikkimään.

Osansa tietenkin on aikakauden hengellä.

– Pieni holtittomuus liittyy siihen, että 1980-luku oli varsin villiä aikaa, rahaakin oli joka puolella. Sitä saattoi olla ylimielinenkin.

– Nykyään tietää, että ei tätä niin vain leikitä. On kovat ajat, ja saa olla kiitollinen, että ylipäänsä joku haluaa nähdä sitä, mitä teet.

Olin vuosien mittaan menettänyt huumoriani ja maalannut itseni sen takia nurkkaan. Tajusin, että paluu leikkimielisyyteen ja huumoriin tuntui hyvältä.
- Taiteilija Cris af Enehielm

Vaativa tilaustyö

Nyt kuitenkin moni haluaa nähdä, mitä Cris af Enehielm tekee. HAMissa on 80-luvun töiden lisäksi nähtävillä Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen tilaamat kaksi monumentaalimaalausta. Ne korvaavat siellä aiemmin olleet Tove Janssonin juhla-aiheiset freskot, jotka jäivät viime vuonna pysyvästi HAMiin.

Siirto herätti kohua, mikä ei varmaankaan helpottanut af Enehielmin tekemistä. Teokset olivat saaneet ikonisen aseman – kuten Jansson muutenkin suomenruotsalaisessa kulttuurissa.

– Minulla kesti melkein vuoden miettiä, miten voin korvata Tove Janssonin. Kävelin ja olin rauhaton varmaan kahdeksan kuukautta. Sitten yhtäkkiä tajusin, että menenkin taaksepäin. Aloin katsoa 1980-luvun maalauksiani, ja tajusin, että niissähän on iloa.

– Olin vuosien mittaan menettänyt huumoriani ja maalannut itseni sen takia nurkkaan. Tajusin, että paluu leikkimielisyyteen ja huumoriin tuntui hyvältä. Otin inspiraatiota itsestäni nuorena, ja se antoi uutta energiaa.

Julkinen taide asettaa omat reunaehtonsa.

– Tajusin, että siinä paikassa, työväenopistossa, pitää olla humoristista otetta, teosten pitää olla täynnä iloa. Niissä ei saa olla mitään ikävää ja provokatiivista, koska monenlaiset ihmiset näkevät ne joka päivä.

Taiteilija teki oman versionsa Janssonin juhla-aiheisten freskojen ideasta. Hän jopa piilotti mukaan yhden Janssonin maalauksessa olleen koirahahmon.

Kielipolitiikkakaan ei unohtunut.

– Teos tuntuu voimakkaasti ruotsinkieliseltä. Nämä hahmot puhuvat ruotsia. Suomi on mollikieli ja ruotsi duurikieli.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi