null Tanja Konstenius kuvasi riittiä, jossa nuori siirtyy lapsuudesta aikuisuuteen

Tanja Konsteniuksen töissä toistuvat kysymykset identiteetistä ja toiseudesta.

Tanja Konsteniuksen töissä toistuvat kysymykset identiteetistä ja toiseudesta.

Hyvä elämä

Tanja Konstenius kuvasi riittiä, jossa nuori siirtyy lapsuudesta aikuisuuteen

Konfirmaatio-videoteoksen alba-asuiset nuoret toistavat ripiltä pääsyyn liittyvää muotokuvaustilannetta.

Valokuva- ja videotaiteilija Tanja Konstenius on työstänyt viime ajat tulevaa Konfirmaatio-näyttelyään Eläintarhan huvilan taiteilijaresidenssissä Tokoinrannassa. Suomen valokuvataiteen museossa kesäkuun alussa avautuva näyttely sisältää videoinstallaation, jossa esiintyy valkoisiin alboihin pukeutuneita rippikoulunuoria.

Konstenius valitsi tämän aiheen, koska häntä ovat jo pitkään kiinnostaneet identiteetin siirtymätilat.

– Konfirmaatio tarkoittaa lujittamista, vahvistamista, voimistamista ja turvaamista. Se on meillä perinteinen ja myös ainoa siirtymäriitti lapsuudesta aikuisuuteen. Uskonnollinen riitti on siis samalla aikuisuuden vahvistamista.

Konstenius itse piti rippikoulua aikoinaan hyvänä kokemuksena. Hänestä se oli kuin kesäleiri, jossa sai touhuta yhdessä kavereiden kanssa.

Tanja Konstenius halusi kuvata Konfirmaatio-teokseensa nimenomaan tyttöjä.

Tanja Konstenius halusi kuvata Konfirmaatio-teokseensa nimenomaan tyttöjä.

Tytöt tietoisia kuvaamisesta

Amsterdamissa asuva taiteilija aloitti Konfirmaatio-näyttelyn työstämisen muutama vuosi sitten. Yllätyksekseen Tanja Konstenius huomasi, että oli kova työ saada rippikouluikäisiä nuoria kuvattavaksi. Lopulta hän joutui palkkaamaan avuksi tuottajan, joka etsi näyttelyyn kuvattavia pääkaupunkiseudun seurakunnista, kouluista ja urheiluseuroista.

– Kuvattavien löytäminen oli vaikeaa paljolti sen vuoksi, että monet nuoret toimivat mieluummin ryhmässä. Teoksessa on nyt kuitenkin mukana kymmeniä tyttöjä, joista osa pääsi ripiltä viime kesänä ja osa pääsee tänä kesänä.

Rippikuva on yleensä nuoresta ensimmäinen muotokuva kodin kuvastossa, ja se todentaa nuoren uutta elämäntilannetta.

Konstenius halusi kuvata nimenomaan tyttöjä, mutta kuvattavaksi tuli myös poikia. Hänestä oli kiinnostavaa nähdä, miten eri tavoin tytöt ja pojat käyttäytyivät kuvaustilanteessa.

– Siinä oli hurjasti eroa. Huomasin tyttöjen olevan paljon tietoisempia siitä, että heitä kuvataan. Monet heistä olivat valmistautuneet kuvaukseen etukäteen, harjoittelemalla ehkä peilin edessä ilmeitä. He olivat kuin jossain roolissa. Sen sijaan pojat vain olivat kuvassa eivätkä juuri poseeranneet.

Videoinstallaatioon sisältyy itse videon lisäksi pysäytyskuvia siitä.

– Ajatuksena on toistaa muotokuvaustilannetta liikkeessä ja pysäytettynä. Rippikuva on yleensä nuoresta ensimmäinen muotokuva kodin kuvastossa, ja se todentaa nuoren uutta elämäntilannetta.

Aihepiiri omasta elämästä

Tanja Konstenius alkoi työskennellä kuvaajana vuonna 2005, ja hän piti ensimmäisen valokuvanäyttelynsä viisi vuotta myöhemmin. Vähitellen kuvioihin tuli myös videokuvaaminen, ja nykyään hän tekee enimmäkseen videotaidetta. Konfirmaatio on hänen ensimmäinen museonäyttelynsä.

Konsteniuksen töissä toistuvat kysymykset identiteetistä ja toiseudesta. Aihepiiri kumpuaa hänen omasta elämästään, sillä hän vietti lapsuutensa Tukholmassa. Muutettuaan Suomeen Konstenius joutui pohtimaan paljon sitä, miten suomalainen hän on.

– Tähän liittyy myös se, että isäni on chileläinen ja otin muutama vuosi sitten kaksoiskansalaisuuden.

Konstenius on nyt asettunut asumaan avomiehensä kanssa vakituisesti Amsterdamiin. Hän kehuu Amsterdamia kansainväliseksi ja aktiiviseksi kaupungiksi.

– Olen huomannut, että viihdyn ulkopuolisena erilaisissa paikoissa. Se on minulle luonteva ja jatkuva prosessi.

Uudessa maassa on kuitenkin ollut vaikeampi luoda suhteita taidepiireihin. Suomessa Konsteniuksella on valmiit kontaktit, joten täällä on siinä mielessä helpompi toimia.

– Toisaalta olen Suomenkin taide-elämässä hieman ulkopuolinen. Sen vuoksi minun ei tarvitse myöskään ottaa liian vakavaa asennetta omaan tekemiseeni.

Konfirmaatio-näyttelyn jälkeen Konstenius alkaa työstää Zwarte Piet- eli Mustapekka-teemaa. Hän on tutkinut rooleja tuon hahmon kautta kuvatessaan karnevalistista perinnettä Hollannissa ja Curacaossa, joka on Alankomaille kuulunut saari Karibialla.

– Hollannissa on vanha joulutraditio, jossa ihmiset laittavat päähänsä afroperuukit ja meikkaavat itsensä vahvasti. Sama riehakas perinne on siirtynyt myös Curacaolle, jossa ihmiset pukevat afroperuukit oman afrotukkansa päälle. Perinne herättää Hollannissa joka vuosi joulun alla kiihkeää keskustelua, koska osa näkee siinä rasistisia piirteitä.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Cris af Enehielm sai työhönsä energiaa nuoruutensa leikkimielisestä taiteesta

Hyvä elämä

Taiteilijan uudet monumentaalimaalaukset sekä vanhaa tuotantoa on esillä syksyyn asti Helsingin taidemuseo HAMissa.





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.