Mynämäen seurakunnassa on vielä vanhoja kirkonkirjoja, joita Jere Markkanen pääsi tutkimaan.
DNA-testien tulokset voivat yllättää – Jere Markkasen ne veivät suvun suuren salaisuuden äärelle
Sukututkimusta harrastavan Jere Markkasen mukaan Pohjoismaissa on poikkeuksellisen hyvät kirkonarkistot, jotka on digitoitu laajasti. Kokonaan uuden ulottuvuuden tutkimukseen ovat tuoneet DNA-testit.
Kun Jere Markkanen, 32, katsoo heinäkuussa syntynyttä esikoistaan, hän miettii geenejä ja periytymistä.
– Sattumalla on suuri merkitys jokaisen sukupolven kohdalla. Aina kun lapsi syntyy, niin heitetään vertauskuvallisesti noppaa. Se on tavallaan sattumankauppaa, mitä sieltä sitten periytyy.
– En pysty vielä sanomaan lapsestani, kehen hän on tullut, mutta näen hänessä kyllä selkeästi puolisoni piirteitä. Omia piirteitä on vaikeampi nähdä. Geeneistä tulee paljon niitä peruspalikoita, millaisia meistä kasvaa, oli sitten kyse luonteesta tai ulkonäöstä, vaikka ympäristölläkin on toki vaikutusta, kun se ruokkii ihmisen mielenkiinnon kohteita.
Mynämäessä hallintojohtajana työskentelevä Markkanen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja opiskellut pääaineenaan Suomen historiaa. Hän on myös innokas sukututkija ja toimii varapuheenjohtajana Suomen Geneettisen Sukututkimuksen Seurassa (SUGES), jota oli perustamassa pari vuotta sitten.
Isoäidin valokuvat alkoivat kiinnostaa: keitä näissä kuvissa oikein on?
Historia, viikingit ja keskiaika kiehtoivat Jere Markkasta jo pienenä. Kiinnostus omiin juuriin syttyi kymmenvuotiaana, kun hän pääsi tutkimaan isänäitinsä laajaa valokuvakokoelmaa.
– Aloin kysellä, keitä kuvissa olevat ihmiset olivat. Ymmärsin, että nämä ihmiset ovat jotain sukua minulle. Haastattelin vanhempia sukulaisia ja kiersin hautausmailla keräämässä hautakivistä syntymä- ja kuolinaikoja. Tutustuin myös seurakuntien kirkonkirjoihin.
Markkasen mukaan Pohjoismaissa on poikkeuksellisen hyvät kirkonarkistot, jotka on laajasti digitoitu. Vielä kauemmas voi päästä, kun tutkii verotukseen liittyviä luetteloita.
– Digitaalisuus on muuttanut sukututkimusharrastusta valtavasti. Lähteitä pääsee lukemaan kotikoneelta, ja tietoa löytyy nopeasti. Lisäksi suurin osa aineistosta on ilmaista. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys on digitoinut myös uudempia kirkonkirjoja, joita pääsee lukemaan yhdistyksen jäsenenä.
Netti on tehnyt sukututkimuksesta myös yhteisöllisempää. Keskustelufoorumeilla ja sosiaalisen median ryhmissä voi tavoittaa ihmisiä, jotka tutkivat samoja sukuja tai samoja paikkakuntia.
DNA-testeissä on hyvä varautua siihen, että yllätyksiä voi tulla
Ensimmäisen DNA-testinsä Jere Markkanen teki vuonna 2012. Silloin hän ei osannut epäillä, että testin tulokset johtaisivat hänen oman sukunsa suuren salaisuuden äärelle. Vähitellen DNA-osumista alkoi kuitenkin paljastua, ettei hänen isoisäkseen luultu mies ollutkaan hänen biologinen isoisänsä. Oletettavasti isoisä ei itse tiennyt asiasta.
– Yritin linkittää DNA-testipalveluissa olevia osumia historiallisiin sukujuuriini. Työ eteni vähitellen haarukoimalla, ketkä näistä miehistä polveutuivat niistä sukuhaaroista, joihin DNA-osumat viittasivat. Lopulta löytyi kiinnostava henkilö, edesmennyt ruotsalainen muusikko. Kun tämän miehen sisar teki DNA-testin, vahvistui, että mies on isoisäni. Sitä kautta löysin myös uusia sukulaisia, joiden kanssa on pidetty yhteyttä myöhemmin.
– Tällaisia tapauksia ei pystyisi oikeastaan paljastamaan tai jäljittämään ilman DNA:ta. Se, mitä DNA tuo, on biologinen totuus. Se ei ole tietenkään ainoa totuus, koska kyllä sosiaalisetkin suhteet ja sukulaisuudet merkitsevät jotain, mutta se tuo uuden ulottuvuuden ja erilaisen lähestymistavan kirkonkirjojen rinnalle.
Markkasen mukaan DNA-testeissä on hyvä varautua siihen, että yllätyksiä voi tulla, vaikka se ei olekaan kovin yleistä. Suurin osa kirkonkirjoihin merkityistä isyyksistä pitää paikkansa, vaikka tietyissä historiallisissa tilanteissa, kuten sotien aikana, poikkeamia on voinut olla enemmän.
Sukututkimusta aloittaessa kannattaa jututtaa sukulaisia ja kysellä heidän muistoistaan
Jere Markkanen on tehnyt DNA-testit neljässä eri testipalvelussa. Kaiken kaikkiaan hänellä on kymmeniä tuhansia DNA-osumia, mutta suurin osa niistä on hyvin kaukaisia sukulaisia.
– Testit ovat kehittyneet siitä, mitä ne olivat 2000-luvun alussa, ja ne testaavat vähän suurempia osia DNA:sta kuin aiemmin. Myös testien hinnat ovat tulleet alaspäin. Halvimmillaan niin sanottuja serkkutestejä voi saada 20–50 eurolla. Ne vertaavat ihmisen kokonaisperimää muiden testin tehneiden perimään. Tuloksiksi voi tulla esimerkiksi serkkuja, pikkuserkkuja tai sitä kaukaisempia sukulaisia.
– Maailmanlaajuisesti suurin testipalvelu on Ancestry. Muita suuria ovat 23andMe, MyHeritage ja FamilyTreeDNA, joista kaksi jälkimmäistä ovat suosittuja Suomessa ja Pohjoismaissa. Eri palveluissa on eri käyttäjäkunnat, joten toisesta palvelusta voi löytyä sukulainen, jota ensimmäisestä ei löydy.
Aivan ensimmäiseksi Markkanen suosittelee aloittamaan sukututkimuksen kuitenkin elossa olevia sukulaisia haastattelemalla.
– Arkistot eivät katoa mihinkään, mutta se mikä on katoavaista, on sukupolvien ketju. Sukututkimusta aloittaessa kannattaa jututtaa sukulaisia ja kysellä valokuvista ja heidän muistoistaan. Niitä muistoja ei saa enää takaisin sitten, kun ne ihmiset ovat poistuneet keskuudestamme.
– Minulle sukututkimus on luonut perspektiiviä elämään. Itseään ymmärtää paremmin, kun tietää, mistä tulee. Harrastus on tuonut myös tuttavia ja kanssaharrastajia, joista osasta on tullut ystäviä.
Suomen suurin sukututkimustapahtuma
Tikkurilan lukiossa Vantaalla järjestetään 10.–11.10. Suomen suurin sukututkimustapahtuma. Kuulutko sukuuni -tapahtuman järjestää Vantaan Seudun Sukututkijat, joka on pääkaupunkiseudun ainoa suomenkielinen sukututkimuksen harrastajien paikallisyhdistys.
Tapahtumassa on yleisöluentoja, tietoiskuja, valokuvanäyttely ja 90 näyttelyosastoa. Jere Markkanen luennoi aiheesta ”Mitä hyötyä DNA-testauksesta on sukututkijalle?” sunnuntaina 11.10. klo 14–15. Sukututkimuksen ensiaskeleista antaa vinkkejä Camilla Paavonen, joka luennoi tapahtumassa sekä lauantaina että sunnuntaina.
Tapahtumaan on vapaa sisäänpääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Tämän vuoksi terapiasukupolvenkin kannattaa innostua sukututkimuksesta
PuheenvuorotNimet ja syntymäajat sukupuussa ovat vasta hyvä alku. Mielenkiintoiseksi homma menee, kun alkaa sijoittaa edellisiä sukupolvia historiallisiin tapahtumiin.
