Eero Aho on uutuusnäytelmässä demoninen valehtelija ja pappi.
Eero Aho kaivaa näyttämöllä itsestään demonin
Ihmismielen nyrjähdykset kiinnostavat, sanoo Espoon kaupunginteatterin uutuusdraamassa myös pappia esittävä näyttelijä.
Teatterin lämpiössä istuu seesteisen oloinen mies. Ei uskoisi, millaista roolia hän juuri on esittänyt näyttämöllä. Kyseessä on Paavo Westerbergin kirjoittama ja ohjaama näytelmä Seuraavat 500 vuotta, jossa Eero Aho näyttelee ristiriitojen repimää miestä.
Ahon on hieman vaikea pukea sanoiksi näytelmää ja rooliaan. Nykypäivään ja tulevaisuuteen sijoittuvan draaman kehyksenä on trilleri, mutta siihen sisältyy monia ulottuvuuksia.
– Näytelmässä selvitetään kyllä koko ajan rikosta. Samalla kuitenkin käsitellään yksityisiä ja universaaleja kysymyksiä olemassaolon tarkoituksesta Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän tapaan.
– Mukana ei ole perinteisiä roolihenkilöitä. Katsoja voi tehdä tulkintoja, ovatko kaikki kolme henkilöä yksi ja sama ihminen vai tapahtuvatko asiat jonkun pään sisässä. Kysymys on isosti muistista ja muistamisesta. Oma roolihahmoni on demoninen valehtelija, ja lopussa hän yllättäen muuttuu papiksi.
Perisynti ja syyllisyys
Näytelmän keskeisenä lähtökohtana on Martti Lutherin 500 vuotta sitten aloittama reformaatio ja sen kautta syntynyt luterilaisuus sekä siihen liittyvät perisynti ja syyllisyys. Kyse on kulttuurimme perustasta, joka vaikuttaa meissä edelleen monella tasolla.
– Näytelmässä kysytään, käänsikö Martti Luther tahallaan väärin Raamatun sanoman sanoessaan, että ihminen pelastuu yksin uskosta. Teoilla ei siis ole merkitystä vaan ainoastaan kärsimys takaa sen kirkkaimman kruunun. Olemmeko eläneetkin valheessa, ja miksi tietyistä asioista pitää yhä kantaa syyllisyyttä? Eero Aho pohtii.
Aikuisena totesin, että ihmisen on turha syyllistyä joka asiasta ja että pitäisi pikemminkin olla itselleen armollisempi.
Aho itse käsitteli näitä asioita aikoinaan koulun uskonnon tunneilla. Kotona myös opetettiin iltarukous sekä painotettiin työntekoa ja säällistä elämää.
– Aikuisena totesin, että ihmisen on turha syyllistyä joka asiasta ja että pitäisi pikemminkin olla itselleen armollisempi, että selviytyisi tästä elämästä.
Ahon lisäksi esityksessä näyttelevät Ria Kataja ja Carl-Kristian Rundman. Aho myöntää, että rooliin valmistautuminen on tuntunut vaativalta, sillä näytelmässä on paljon tekstiä ja kahden hengen kohtauksia.
– Toisaalta on ollut vapauttavaa, kun ei ole tarvinnut rakentaa roolia kovin tarkkaan vaan on saanut leikkiä ja kokeilla. Roolillani ei ole perinteistä psykologista kaarta, joten se mahdollistaa vaikka mitä.
– Olemme keskustelleet näytelmästä Paavon kanssa koko prosessin ajan. Kohtauksia on myös jonkin verran muutettu matkan varrella.
80 päivää Suomi-konepistoolin kanssa
Ennen Espoon kaupunginteatterin näytelmää Eero Aho vietti 80 päivää kaulassaan Suomi-konepistooli. Hän näyttelee Antti Rokan roolin loppusyksystä ensi-iltaan tulevassa Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaassa.
Aho on tehnyt tuosta suomalaisten rakastamasta karjalaismiehestä omanlaisen tulkinnan. Siinä häntä auttoi sotapsykologi, joka kertoi, millainen erityisesti Rokan tapaisen kovapintaisen sotilaan ajatusmaailma saattaisi olla.
Toivon ymmärtäväni rankkojen roolien myötä paremmin myös itseäni ja elämää.
– Voin sanoa, että valkokankaalla ei nähdä nyt lupsakoista lupsakinta karjalaismiestä, vaikka hän Kannaksen murretta puhuukin.
Aho kertoo, että nykyinen kameratekniikka tekee elokuvan sodankäynnistä hyvin todenmukaista.
– Elokuvaa kuvattaessa vahvistui käsitys sodan hirvittävyydestä. Ja se, miten iso uhraus sota on ollut myös tuleville sukupolville.
Ahon mukaan elokuva pyrkii kunnioittamaan Väinö Linnaa, sotaveteraaneja ja Suomen kansaa.
– Louhimiehen Tuntematonta on kuitenkin turha verrata edellisiin versioihin, koska se on niin erityyppinen. Mukana on aiemmista poiketen kohtauksia myös Rokan, Koskelan ja Kariluodon perhe-elämästä. Koskettavalta tuntuu esimerkiksi se, miten Rokka hyvästelee pienet lapsensa ja seuraavassa kuvassa hänet nähdään ampumassa rintamalla.
Rankoissa rooleissa
Eero Aho on nähty usein vaativissa ja rajuissa teatteri- ja elokuvarooleissa. Hänen esittämänsä henkilöhahmot säväyttävät esimerkiksi Aku Louhimiehen elokuvissa Käsky ja 8-pallo. Käskyn roolista hänet palkittiin vuonna 2008 parhaana miesnäyttelijänä Marrakechin elokuvajuhlilla Marokossa, ja 8-pallon roolista hän sai vuonna 2013 parhaan miesnäyttelijän Jussi-palkinnon.
– Ihmismielen nyrjähdykset ovat näyttelijälle kiinnostavampaa materiaalia kuin jokin kirkasmielinen idealistisuus. Toki välillä tuntuu henkisesti raskaalta, kun roolihahmoja työstää itsensä kautta ja joutuu etsimään itsestään pahuutta ja ahdistusta, Aho sanoo.
– Toisaalta olen keskustellut aina paljon ohjaajien kanssa teosten aiheista. Toivon ymmärtäväni rankkojen roolien myötä paremmin myös itseäni ja elämää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaisa Korhosen ensimmäisissä näytelmissä oli neljä repliikkiä
AjankohtaistaTeatteriohjaaja kertoo Kallion kirkolla elämänsä valinnoista.
