Kaisa Korhonen on vieraana Kallion kirkossa.
Kaisa Korhosen ensimmäisissä näytelmissä oli neljä repliikkiä
Teatteriohjaaja kertoo Kallion kirkolla elämänsä valinnoista.
Teatteritaiteen kunniatohtori Kaisa Korhonen, olet papin tytär. Miten se vaikutti sinuun?
– Ankealla sotien jälkeisellä 1940-luvulla tuli suuressa uskonnollisessa yhteisössä tunne, ettei pystynyt enää ajattelemaan itse. Kirjoitin vimmaisesti runoja kaipauksesta ja luin filosofisia elämänohjeita. Tuli halu paeta henkisesti. Meitä lapsia ei kotona pakotettu mihinkään, mutta ilmapiiristä aavistin syyllistävää oikeaoppisuutta, joka herätti vastarintani. Olin malttamaton, itsenäisyydestä haaveileva nuori, joka halusi itse muokata näkemyksensä siitä, miten ihmisen pitää elää.
Mistä sait suuntaa omalle alallesi?
– Perheessämme oli kahdeksan lasta. Suuressa perheessä jokaisen piti löytää oma paikkansa. Minä sain esiintyjän ja viihdyttäjän roolin. Kun meille tuli vieraita, piispoja ja pappeja ja diakonissoja, esiinnyin aina, kun isä pyysi. Soitin pianoa tai pakotin nuoremmat sisarukseni laulamaan kanssani tai näyttelemään näytelmiä, joissa oli neljä repliikkiä. Sitten saatiin taputukset ja niiattiin ja kumarrettiin. Niillä jäljillä olen vieläkin.
Menivätkö välit körttivanhempiin poikki?
– Eivät koskaan. Mitä nyt äiti joskus suri, kun minua haukuttiin julkisuudessa. Isä ei moittinut minua valinnoistani. Kun jo kotoa poismuuttaneena kävin vanhempieni luona, minulle toivotettiin aina lähtiessäni siunausta. Siitä olen kiitollinen. Isä taputti olalle.
Torstaina iltapäivällä: Täytyy uskaltaa 19.10. klo 13 Kallion kirkossa, Itäinen Papinkatu 2. Päivi Istalan vieraana Kaisa Korhonen. Päivärukous ja kahvila klo 12 alkaen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Eero Aho kaivaa näyttämöllä itsestään demonin
Hyvä elämäIhmismielen nyrjähdykset kiinnostavat, sanoo Espoon kaupunginteatterin uutuusdraamassa myös pappia esittävä näyttelijä.
