Lapsenlasten myötä Pirkko Saisio on huomannut, että isoäitinä on helpompi olla kuin äitinä.
"Maailma on aina ollut hallitsematon" – Pirkko Saision näytelmä kertoo Suomesta eri sukupolvien silmin
Topeliuksen Koivu ja tähti -kertomuksesta innoituksen saanut kirjailija toivoo kansalaisilta tervettä itsetuntoa kohdata erilaiset ihmiset ja näkemykset.
Kun Kansallisteatterista pyydettiin Pirkko Saisiota kirjoittamaan Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlanäytelmä, oli se kirjailijalle kauhun paikka. Hän mietti kuumeisesti, miten laajan aiheen saisi rajattua mielekkäästi.
Valmis näytelmä on nimeltään Koivu ja tähti – sirpaleita Suomesta, ja sen lähtökohtana on Sakari Topeliuksen klassikkokertomus Koivu ja tähti.
– Koivu ja tähti on suomalaisuutta kuvaava arkkisatu, jonka taustalta löytyy Topeliuksen sukuun liittyvä tositarina. Kasakat sieppasivat isonvihan aikaan Topeliuksen isän isoisän, Kristoffer Toppeliuksen, orjaksi Venäjälle, mutta hän pääsi jotenkin pakenemaan sieltä takaisin Suomeen, Saisio kertoo.
– Tapahtuma on autenttinen, mutta Topeliuksen kirjoittama tarina ei tunnu kaikilta osin uskottavalta. Seikkailu päättyy idylliin kotimökissä, jossa perheenjäsenet kiittävät Jumalaa siitä, että he päätyivät yhteen.
Saisiota kiinnosti tietää, mitä tapahtui sen jälkeen, kun sadussa sanottiin "sen pituinen se". Näytelmä jatkaa nyt siitä, mihin Topelius aikanaan lopetti.
– Kristoffer oli Venäjällä myyty yläluokkaiselle pajarille, joka koulutti poikaa ja piti tätä puoliksi orjana ja ottopoikana. Kuvittelin, miltä jo hieman maailmaa nähneestä nuoresta miehestä tuntuu palata takaisin pieneen vaatimattomaan kotimökkiin.
Kolmessa aikatasossa
Näytelmän ohjaa Kansallisteatterin suurelle näyttämölle Laura Jäntti, jonka kanssa Pirkko Saisio on tehnyt yhteisiä produktioita 1970-luvulta lähtien. Yhteistyö on helppoa, ja Saisio arvostaa Jäntin tapaa tulkita tekstiä.
Koivu ja tähti liikkuu kolmessa aikatasossa, joihin sisältyy pätkiä Suomen historian käänteistä. Niihin liittyy Kristoffer Toppeliuksen kotimökki, jonka tarinaa kerrotaan eri aikoina eri henkilöiden kautta.
Maailma on aina ollut hallitsematon. Tänä päivänä se näkyy selvemmin kuin koskaan.
– Näytelmän edetessä akateemisesti koulutettu, keski-iän ylittänyt ystäväjoukko kokoontuu mökille rapujuhliin. Kesken juhlien he joutuvat kohtaamaan epämiellyttävän dystopian tulevaisuudesta, Saisio kuvailee.
Kirjailijan mukaan näytelmä painottuu nykyaikaan ja kulttuuriseen keskiluokkaan, hänelle itselleen tutuimpaan sosiaaliluokkaan.
– Tuohon luokkaan kuuluu ihmisiä, jotka hahmottavat maailmaa tutkimusten, määrittelyjen ja sanamagian avulla. Näytelmä kertoo, mitä heille tapahtuu, kun he huomaavat, että maailma ei olekaan hallittavissa.
– Maailma on toki aina ollut hallitsematon, mutta tänä päivänä se näkyy selvemmin kuin koskaan. Yhteiskuntarakenteet ovat myös aina olleet illusorisia, ja onkin yllättävää, miten hyvin ne pysyvät kasassa. Yksilöiden olisikin kaikissa yhteiskuntaluokissa tärkeää ymmärtää, ettei maailma rajoitu vain heidän omiin teorioihinsa ja muotoiluihinsa.
Somemyrskyn keskellä
Suomen itsenäisyydestä on Pirkko Saision harmiksi tullut aihe, josta on vaikea puhua pelkäämättä, että tulee leimatuksi johonkin tiettyyn ryhmään. Hänen itse käsittelee itsenäisyyttä Suomen historian kautta.
– Neuvostoliiton ja Venäjän rajanaapurina Suomella on erilainen asema kuin muilla Länsi-Euroopan mailla. Emme ole olleet koskaan täysin itsenäisiä, koska meidän on pitänyt ottaa kaikissa tekemisissämme huomioon naapurimme reaktiot. Ehkä sen vuoksi en ole kokenut Euroopan unionin jäsenyyttä uhkana maan itsenäisyydelle.
Sosiaalisessa mediassa näkee suoranaista riemua siitä, että voi haukkua toista rasistiksi tai suvakiksi.
Taannoin Saisio joutui somemyrskyyn, kun hän arvioi Helsingin Sanomien jutussa Suomen jakaantuneen kahteen leiriin. Osa käsitti hänen tarkoittavan konkreettisesti Rautatientorin kahta vastakkaista leiriä, vaikka hän oli halunnut kohdistaa sanansa laajemmin.
– Se oli rankka kokemus. Minulla ei ollut sitä ennen ollut kunnollista käsitystä siitä, miten polarisoitunut tämä maa onkaan. Ihmiset puhuvat toistensa ohi eivätkä pysty keskustelemaan rauhallisesti esimerkiksi turvapaikanhakijoista, Saisio sanoo.
– Sosiaalisessa mediassa näkee suoranaista riemua siitä, että voi haukkua toista rasistiksi tai suvakiksi. On muodostunut lähes pelonsekainen ilmapiiri, jossa kansanedustajatkaan eivät aina uskalla sanoa mielipidettään.
Saisio toivookin, että suomalaisilta löytyisi enemmän tervettä itsetuntoa kuunnella ja arvostaa erilaisia näkemyksiä.
Isoäidin näkökulma
Laajassa kirjallisessa tuotannossaan Pirkko Saisio on käsitellyt paljon myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Viimeksi hän kuitenkin kirjoitti kirjan Spuuki Spaidermän ja raju nonna, joka sisältää tarinoita hänen tyttärenpojastaan. Niissä on muun muassa uskontoon ja taiteeseen liittyvää pohdiskelua.
– Kirja poikkeaa täysin muusta tuotannostani. Se on saanut myös pelkästään hyväntuulista palautetta, hän toteaa.
Saision mukaan isoäitinä on helpompi olla kuin äitinä, koska lapsenlapset eivät ole omalla vastuulla.
– Lapsenlasten kehitystä seuratessani olen silti huomannut, että ympärillä olevien aikuisten on oltava herkkänä. Kaikki lapset ovat erilaisia, minkä vuoksi he kaipaavat erilaisia rajoja ja virikkeitä.
Pirkko Saisio: Koivu ja tähti – sirpaleita Suomesta. Ohjaus Laura Jäntti. Kantaesitys 13.9. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
Tekijät esiin! Lavaklubilla ti 12.9. klo 17–18. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Sielu on se pisara, mikä meissä on ikuisuutta” – Pirkko Saision mukaan tunnustukselliset ateistit kuvittelevat uskonnon tarttuvan ilmasta
HengellisyysPirkko Saision uutuusromaani Passio on yhtä aikaa kaunis ja makaaberi kuvaus elämän pohjimmiltaan mystisestä luonteesta. Saisio sai teoksestaan Kirkon kulttuuripalkinnon.
