Eero Raittinen. Kuva: Esko Jämsä
Eero Raittinen tahtoo kulkea musiikissa omaa tietään
Stadin kundi muistaa, kuinka rock villitsi nuorison 1950-luvulla.
Ei ollut itsestään selvää, että Eero Raittinen esiintyy Syntisen virret -konsertissa Vantaan herättäjäjuhlilla. Kansakouluajoilta on hänen mieleensä jäänyt uskonnon ankaruus.
– Minulla on kirkkoon henkilökohtainen suhde, joka on aika musiikillinen ja individualistinen. Keskustelin Saken kanssa liberaalista suhtautumisestani ennen kuin lupauduin konserttiin mukaan.
Sakke eli Sakari Löytty on Raittisen vanha bändikaveri, Tampereen hiippakunnan kansainvälisyysasiantuntija ja Syntisen virret -konsertin rumpali.
– Körtit kuuluvat niihin, joita minun on helppo kunnioittaa. Mutta jotkut toiset ovat niin suvaitsematonta porukkaa, että väkisinkin haluaa mennä etäämmälle. Onneksi meitä tavallisia evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvia ei painosteta, saamme elää ja hengittää vapaasti. Niin kauan kuin se on niin, minun ei tarvitse erota kirkosta, Raittinen toteaa.
Duo veljen kanssa
Eero Raittinen niin kuin moni muukin nuori innostui 1950-luvulla rockista. Stadin kundi muistaa, kuinka elokuvateatterissa näytetty Rock Around the Clock villitsi nuorison.
– Leffassa oli Bill Haleyn musaa. Rock oli silloin kansainvälistä nuorisomuotia, joka oli tullut jäädäkseen. Siitä oli silloin näkyvissä vain jäävuoren huippu.
– Rockin historiahan alkaa 1900-luvun alun amerikkalaisesta juurimusiikista, Yhdysvalloissa tapahtuneesta prosessista, jossa eri rodut ja eri kansallisuudet saivat toisiltaan musiikillisia vaikutteita. Siitä syntyi tulevaisuutta, jonka me nyt näemme.
Raittisen laulajan ura alkoi duosta hänen veljensä Jussin kanssa. Esikuvana heillä oli muun muassa The Everly Brothers. He kehittivät duosoundin ja tekivät musiikkia kimpassa. Yhteistyö loppui vuonna 2000.
Lähdin koko hommasta pois, kun en voinut laulaa muuta kuin pakolliset Eero ja Jussi -iskelmät."
– Kiintiö alkoi olla ihan täynnä: veljekset olivat olleet 30 vuotta baanalla, samoissa kouluissa ja bändeissä. Lähdin koko hommasta pois, kun en voinut keikoilla laulaa muuta kuin pakolliset Eero ja Jussi -iskelmät.
30 vuotta tavallisia keikkoja
Syntisen virret -konserttiin esiintyjät saavat valita laulettavakseen kappaleet, jotka ovat tai voisivat heidän mielestään olla virsiä. Eero Raittinen valitsi kaksi kappaletta menneisyyden aarreaitastaan.
– You’ll Never Walk Alone on minulle tuttu jo 1950-luvulta Conway Twittyn laulamana. Ja yllätys! Biisi tulee maailmanhistorialliseksi sitä kautta, että Liverpool FC -jalkapalloseura on tehnyt siitä tunnuskappaleensa. Sanat ovat aivan jotain muuta kuin jalkapallohuliganismia. Siinä on ihan umpiuskonnollinen sanoma.
Toiseksi biisikseen Raittinen valitsi Sunnuntaiaamuna. Muistot siivittivät sen sovittamista.
– Jussin kanssa joskus 40 vuotta sitten notskilla laulettiin Hank Williamsin I’m So Lonesome I Could Cry ja tajusin, että Sunnuntaiaamuna-kappale sopii hyvin hitaan valssin muottiin. Laulussa on vaikka kuinka monta säkeistöä, mutta minun versiossani on vain kaksi, koska en halunnut tehdä siitä ulkolukujuttua.
Musiikin tekoon liittyy Raittisen mielestä nykyisin paljon sellaista, joka on ristiriidassa oikean tunnelman kanssa.
– Oman tien kulkeminen on syvintä musisointia. On minullakin takana 30 vuotta tavallisia koko illan keikkoja. Päätin loppuelämäni katsoa, mitä tulee omaehtoisilla konsteilla.
71-vuotias Eero Raittinen laulaa nykyisin kolmessa keikkailevassa kokoonpanossa, jotka soittavat American roots -musiikkia. Raittinen on myös toiminut jo 20 vuotta Saariselän bluesfestareiden taiteellisena johtajana.
Syntisen virret -konsertti
la 9.7. klo 20 Energia Areenalla. Jaakko Heinimäen juontamassa konsertissa esiintyvät myös Yona, Piia Viitanen ja Jaakko Löytty. Liput 15 e / aikuiset ja 10 e / alle 18-vuotiaat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun Janne Westerlund ei saa nukutuksi, hän tekee biisin
Hyvä elämä AjankohtaistaPlain Ridessa ja Circlessä soittava muusikko julkaisee kolmannen soololevynsä Temppeliaukion kirkossa perjantaina 24.2.