Diakoni Elina Vanhatalon on huomannut, että avun tarve on lisääntynyt melko rajusti. Kiireellistä tapaamista pyytävien asiakkaiden määrä on kasvanut.
Elina Vanhatalo herättelee ihmisiä välittämään enemmän toisistaan – ”Diakonia ei ole pelkästään kirkon tehtävä”
Mitä sinulle kuuluu? Jo tämän kysymyksen esittäminen toiselle ihmiselle on välittämistä. Sellaista diakoni Elina Vanhatalo kaipaa lisää.
Leppävaaran seurakunnassa vietetään välittämisen viikkoa 19.–25. lokakuuta. Teemaviikolla halutaan herätellä ihmisiä katsomaan ympärilleen.
– Uutisissa on kerrottu monista taloudellisista leikkauksista ja miten ne iskevät suomalaisiin. Näemme myös diakoniassa, että avun tarve on lisääntynyt. Toivomme, että nykyinen tilanne herättää seurakuntalaisissa välittämisen ja auttamisen halun, diakoni Elina Vanhatalo sanoo.
Seurakunta kerää teemaviikon aikana elintarvikkeita ja lahjakortteja, joita lahjoitetaan eteenpäin apua tarvitseville. Silloin myös järjestetään kaksi tapahtumaa, joiden tavoitteena on luoda yhteisöllisyyttä ja tuoda hyvää mieltä.
Leppävaaran kirkolla vastaanotetaan huoneenlämmössä säilyviä elintarvikkeita, kuten säilykepurkkeja ja kuivaelintarvikkeita sekä kauppaketjujen lahjakortteja. Lahjoitukset voi viedä myös teemaviikon tapahtumiin.
– Jo pieni lahjakortti tai yksittäinen ruokapakkaus auttaa. Kun yksi tuo purkillisen tomaattimurskaa, toinen pussillisen makaronia ja kolmas tonnikalapurkin, niistä syntyy monta ateriaa. Tavoitteemme on koota lahjoituksista elintarvikekasseja jaettavaksi apua tarvitseville.
Leppävaaran kirkolla ei ole säännöllistä elintarvikejakelua, mutta siellä on kaksi kertaa viikossa järjestettävä diakoniaruokailu, jossa lounaan saa kolmella eurolla. Se kerää yhdellä kerralla 120–160 ruokailijaa, eikä tilaan enempää mahtuisikaan. Osallistujamäärä on kasvanut. Se kertoo Elina Vanhatalon mukaan siitä, että halvalle aterialle on tarvetta ja että ihmiset haluavat kokoontua syömään yhdessä.
Välillä työssäni tulee eteen tilanteita, että asiakkaan kotona ei ole enää ruokaa ja tuki tulee pankkitilille vasta monen päivän kuluttua.
Työssään hän on huomannut, että avun tarve on lisääntynyt melko rajusti. Kiireellistä tapaamista pyytävien asiakkaiden määrä on kasvanut.
– Välillä työssäni tulee eteen tilanteita, että asiakkaalla ei ole kotona enää ruokaa ja tuki tulee pankkitilille vasta monen päivän kuluttua. Ongelma on, että kun näitä kiireellisiä avunpyyntöjä on enemmän, emme pysty vastaamaan tilanteisiin enää nopeasti, vaan tapaamisajat menevät vähän pidemmälle, hän sanoo.
Tänä vuonna diakonian asiakkailla on ollut enemmän erilaisiin tukiin liittyviä vaikeuksia, kun esimerkiksi asumistuki tai toimeentulotuki on vähentynyt reilusti tai loppunut kokonaan.
– Nuo ovat sellaisia pysyviä muutoksia, joissa emme kykene kannattelemaan ihmistä pidemmän aikaa. Voimme auttaa häntä vain tietyn määrän. Joskus asiakas tarvitsee vain yhden isomman kertaluontoisen avun selvitäkseen isoimmista vaikeuksista. Nykyisin vaikeudet eivät koske vain sosiaalitoimen asiakkaita, mukana on myös työssäkäyviä.
Yhteyttä otetaan vasta, kun muut keinot on käytetty
Jokainen diakonian asiakas, joita Vanhatalo tapaa, on jollakin tavalla haavoittuvassa asemassa. Hyvin moni kääntyy seurakunnan puoleen vasta sitten, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Jotkut sinnittelevät minimillä, ja heille muutaman kymmenen euron apu tuntuu tosi isolta.
– Se on tavallaan surullista, että osa ihmisistä on joutunut opettelemaan minimillä selviämisen taidon. Välillä toivon, että meihin otettaisiin yhteyttä hieman pienemmällä kynnyksellä. Jos asioiden annetaan eskaloitua liian pitkälle, silloin auttaminen on tosi vaikeaa, hän sanoo.
Kirkon diakoniassa ihminen nähdään arvokkaana, onpa hänen elämäntilanteensa mikä tahansa.
– Emme näe päihteiden käyttäjää, mielenterveysongelmaista tai raha-asiansa sotkenutta köyhää, vaan ihmisen erilaisten haasteiden ja mutkien takana. Jos luokseni tulee ihminen täysin tyhjin käsin nälkäisenä, ilman pankkikorttia ja henkilöpapereita, en voi käännyttää häntä ovelta ja sanoa, että ensin pitäisi varata aika tapaamiselle. Toivon, ettei kukaan muukaan torju apua tarvitsevaa tuntematta kipua omassatunnossaan.
– Tuntuu, että yhteiskuntamme on painottunut enemmän yksilöllisyyteen kuin yhteisöllisyyteen. Vaikkapa 50 vuotta sitten tunnettiin naapuri, häntä ei pelkästään tervehditty vaan juteltiin hänen kanssaan ja tiedettiin hänen asioistaan. Tätä välittämisen ja kohtaamisen ajatusta haluan herätellä.
Diakonia on myös yhteiskunnan ja jokaisen ihmisen tehtävä
Diakonia ei Vanhatalon mielestä ole pelkästään kirkon tehtävä. Se on myös yhteiskunnan ja jokaisen ihmisen tehtävä.
Hän toivoo ihmisten katsovan ympärilleen ja miettivän, miten he voisivat olla tukena lähimmäisilleen. Onko esimerkiksi perhepiirissä tai ystävissä joku, jolla on tiukkaa tai jota voisi auttaa? Jo kolmella helpolla sanalla pääsee alkuun: mitä sinulle kuuluu.
– Jos on tehnyt kattilallisen kalakeittoa, voi kysyä läheiseltä tai naapurilta, haluatko tulla syömään. Yhteisen pöydän ääressä syntyy paljon hyvää ja yhteisissä kokoontumisissa parannetaan maailmaa.
”Olisi hyödyllistä, että aikuinen perehdyttäisi kotoa pois muuttavan nuoren talousasioihin”, Elina Vanhatalo sanoo.
Elina Vanhatalo on huolestunut Wolt-velallisista eli nuorista ja opiskelijoista, jotka tilaavat ruokaa kotiin pikaruokapalveluista kuten Woltista maksunlykkäys- ja osamaksupalvelujen avulla. Hän on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että nuoret lainaavat rahaa vanhemmiltaan säännöllisesti eikä heidän mielestään osamaksulla ostaminen ole ongelma.
– Talouden hahmottaminen on tärkeä taito. Velka on asia, jolta ihminen ei elämänsä aikana voi välttyä, mutta pitäisi pohtia, mitä velka on ja onko järkevää velkaantua. Esimerkiksi osamaksut ovat todellisuudessa velkaa, joka on lopulta maksettava. Asunnon vuokrasopimuskin on eräänlainen velkakirja, jossa sitoudutaan maksamaan kuukausittain tietty summa, hän sanoo.
Nuoret tarvitsevat opastusta talouden hallintaan
Nuoret tarvitsevat hänen mielestään kotoa opastusta oman talouden hallintaan.
– Olisi hyödyllistä, että aikuinen perehdyttäisi kotoa pois muuttavan nuoren talousasioihin. Aikuinen voisi kysyä vaikka muutaman kuukauden ajan nuorelta, paljonko sinulla on tuloja ja mihin rahasi menevät. Paljonko rahaa menee vuokraan, sähköön, veteen, puhelimeen, vakuutuksiin ja matkakorttiin? Mikä on ruokabudjettisi? Mitä näiden jälkeen jää rahaa ja mihin aiot käyttää sen?
Pikaruokapalvelusta kotiin tilattavan aterian hinnalla saa itse tekemällä syötävää moneksi kerraksi. Vanhatalo suosittelee nuoria tekemään kauppalistan, menemään sen kanssa ostoksille ja valmistamaan itse kunnon ruokaa. Hän tietää, että talouden hallinta ei ole nykynuorille helppoa, mutta toivoo, etteivät he jatkossa enää velkaantuisi ja menettäisi luottotietojaan.
Laulua ja lempeyttä -yhteislaulutilaisuus ma 19.10. klo 12 Karakappelissa. Yhdessä laulamista haitarisäestyksellä.
Yhteisötaidepaja to 22.10. klo 16.30 Nuorten tila Siivessä.
Tilaisuuksien yhteydessä kerätään elintarvikkeita ja lahjakortteja vähävaraisille. Lahjoituksia voi tuoda 25.10. mennessä myös Leppävaaran kirkolle.
Espoon, Kauniaisten, Helsingin ja Vantaan seurakuntien verkkosivuilla on lisätietoja diakonian vastaanotoista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Työssäkäyvien rahat eivät riitä ja pariskuntia päätyy asunnottomiksi – kirkon työntekijät kertovat kasvavasta hädästä uudessa tutkimuksessa
AjankohtaistaSosiaaliturvan leikkaukset ja köyhyys kasautuvat samoille ihmisille, kertovat kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijät. Valtaosa toivoo kirkolta nykyistä vahvempaa yhteiskunnallista vaikuttamista.
