Romanttisimpana yhdistelmänä 1800-luvun taiteessa pidettiin nuorta naista, kuolemaa ja vettä. William Shakespearen Hamlet-näytelmän jokeen hukuttautuvasta Ofeliasta tuli viktoriaanisessa Englannissa kulttihahmo. Kuvan Ofelia-teoksen on maalannut John Everett Millais. Kuva: Wikimedia Commons.
Eniten kiehtoo nuori, kaunis ja kuollut nainen – 7 ikonista tapausta, joista tuli osa kulttuurista kuvastoamme
Valkoisen, kristityn heteromiehen katse on määrittänyt taidetta, populaarikulttuuria ja mediasisältöjä viime vuosikymmenille asti.
”Kauniin naisen kuolema on kiistatta maailman runollisin aihe”, kirjoitti yhdysvaltalainen kirjailija Edgar Allan Poe vuonna 1846. Poe ei suinkaan ole ensimmäinen tai ainoa, jota nuoren neidon kuolema on inspiroitunut.
Viime vuosikymmeniin saakka taiteessa, populaarikulttuurissa ja mediassa valta-asemassa on ollut valkoisen, kristityn heteromiehen katse.
Taideasiantuntija ja tietokirjailija Krista Launonen on tutkinut kirjassaan Kuvankauniit ja kuolleet – Näin luotiin täydellinen uhri (Deadline Kustannus 2025) sitä, miksi nuoren naisen ennenaikainen, väkivaltainen ja usein seksuaalissävytteinen kuolema kiehtoo taiteentekijöitä ja mediayleisöjä edelleen ja millainen uhri saa myötätuntomme puolellensa.
Palataan 1500-luvulle…
1. Kuolema tanssii neidon kanssa
Saksalaisen taidemaalari Hans Baldung Grienin Kuolema ja neito -kuva on maalattu vuonna 1518. Siinä kuolema on kuvattu miespuoliseksi luurangoksi, joka hyökkää kauhistuneen naisen kimppuun ja puree tätä poskeen. Kuva: Wikimedia Commons. HxB: 29.8 x 17.1 cm; Mischtechnik auf Lindenholz; Inv. 19
Ruttoepidemia toi 1300-luvulla taiteeseen Kuolemantanssikuvat. Niiden viesti oli se, että kuka vain yhteiskunnalliseen asemaan tai sukupuoleen katsomatta saattoi joutua kuoleman saaliiksi.
1500-luvulla taiteilijat alkoivat tehdä kuolemantanssikuvista versioita, joissa kuolema kuvattiin miespuoliseksi luurangoksi, joka etsii uhrikseen pahaa aavistamattoman nuoren naisen. Kuvat saattoivat sisältää raakaakin seksuaalista väkivaltaa.
2. Ihannenainen on kuollut nainen
Ruumishuonekuvat, joissa mieslääkäri tutkii naisen ruumista, olivat yleisiä 1800-luvun lopussa. Enrique Simonet Lombardo maalasi teoksensa Sydämen akatemia vuonna 1890. Kuva: Wikimedia Commons.
Kuolema oli yksi suosituimmista aiheista taiteessa 1800-luvulla, koska se oli läsnä jokaisen arjessa. Tuonpuoleiseen passitettiin kaikkein mieluiten nuoria naisia. Etenkin yläluokkaan kuuluvan, viehättävän naisen kuolema herätti ihmisissä myötätuntoa.
Viktoriaanisen Englannin suosituimpia maalauksia oli John Everett Millais’n vuosina 1851–1852 maalaama kuva Ofelia (artikkelin pääkuvassa), joka esittää William Shakespearen Hamlet-näytelmän jokeen hukuttautuvaa hahmoa.
Koko vuosisadan ajan vallalla oli naisihanne, joka oli hauras ja jopa sairaalloinen. Äärimmäisen passiivisuutensa vuoksi kuollut nainen nähtiin erityisen ihailtavana ja himoittavana. Hän ei myöskään uhannut miehen asemaa.
1800-luvun lopulla suosituiksi tulivat niin kutsutut ruumishuonekuvat, kuten Enrique Simonet Lombardon Sydämen anatomia vuodelta 1890, joissa mieslääkäri tarkastelee nuoren naisen ruumista.
3. Seine-joesta löytyneen naisen kuolinnaamiosta tulee koriste
Hukuttautuminen oli pitkään naisille yleinen itsemurhatapa. Tarinan mukaan 1800-luvun lopulla Seine-joesta löytyi hukkuneen tytön ruumis. Kuvassa on hänen oletettu kuolinnaamionsa, joka sai nimen Seinen tuntematon. Kuva Wikimedia Commons.
1800-luvun lopulla Seine-joen rannalta, Pariisin sydämestä löytyi noin 16-vuotiaan tytön ruumis. Tyttö oli hukkunut. Hänellä ei ollut mukanaan henkilöpapereita tai omaisuutta, eivätkä vaatteet antaneet vihjeitä hänen henkilöllisyydestään. Tyttöä alettiin kutsua nimellä L’inconnue de la Seine – Seinen tuntematon.
Tarinan mukaan ruumishuoneen patologi ihastui nuoren naisen levolliseen hymyyn ja kauneuteen, ja hänen kasvoistaan valmistettiin ajan tavan mukaan kuolinnaamio. Kuolinnaamiosta tuli suosittu koriste, joka oli esillä ranskalaisten ja saksalaisten kulttuurikotien seinillä.
Todellisuudessa Pariisin arkistoista ei löydy merkintää kyseisestä tytöstä. Todennäköisesti kuolinnaamion mallina onkin toiminut muotintekijän tytär tai ammattimalli.
Seinen tuntemattoman kasvot päätyivät myöhemmin Anne-nuken kasvojen malliksi. Nuken avulla opetetaan hengenpelastustaitoja. Ensimmäisen Anne-nuken valmisti norjalainen nukketehtailija Åsmund Lærdal vuonna 1960. Nukke on pelastanut satojatuhansia henkiä ympäri maailmaa.
Anne-nukkea käytetään ensiaputaitojen opettamisessa. On sanottu, että Anne-nukella on maailman suudelluimmat kasvot. Kuva: Wikimedia Commons.
4. Prinsessa vaipuu kuoleman kaltaiseen uneen
Lumikki-sadussa noita myrkyttää prinsessan, joka vaipuu kuoleman kaltaiseen uneen. Kuva: Wikimedia Commons.
Myös kansantarinoissa esiintyy kuolemaa tekevä tai kuollut nuori nainen. Muun muassa Lumikki ja Prinsessa Ruusunen -saduissa noita antaa myrkkyä kauniille prinsessalle, joka vaipuu kuolemaa muistuttavaan tajuttomuuden tilaan. Prinsessan voi herättää unesta vain prinssin suudelma. Myös nämä tarinat romantisoivat naisen haavoittuvuutta ja passiivisuutta.
Disney-versio Lumikki-sadusta julkaistiin vuonna 1937 ja Prinsessa Ruususesta vuonna 1959. Viimeistään tällöin kuvat ja tarinat tajuttomista prinsessoista tulivat laajan yleisön saataville.
5. Kyllikki Saaren rippikuvaa käytetään murhauutisten kuvituksena
Tunnetuista väkivaltarikosten uhrien kuvista tulee osa yhteistä historiaamme ja muistiamme. Näin on käynyt Saaren rippikuvalle. Kyllikki Saaren murha on eniten uutisoitu murha Suomessa. Kuva: Lehtikuva.
Rippikuvassa pitkään valkoiseen mekkoon pukeutunut nuori tyttö pitelee rippiraamattua ja kukkia käsissään. Hän katsoo ujosti tai lähes epäluuloisesti kameraan. Kuva on otettu vuonna 1952. Vuotta myöhemmin Kyllikki Saaren rippikuva ja hänen kuolemansa tunnettiin joka puolella Suomea.
Saari oli palaamassa polkupyörällä kotiin hengellisestä tilaisuudesta, kun hänet murhattiin raa’asti vuonna 1953. Saari oli lähtöisin hyvästä perheestä, uskonnollinen ja ahkera. Murhaajaa ei ole koskaan saatu selville. Murhaajaksi on epäilty muun muassa hänen rippipappiaan, jolle Saari teki töitä kanslistina ja joka oli käyttänyt Saarta seksuaalisesti hyväkseen.
Murhauutinen kuvitetaan edelleen usein rippikuvalla tai koulukuvalla. Saaren rippikuvaa käytetään edelleen Saaren murhasta kertovissa jutuissa.
6. Kuka murhasi Laura Palmerin?
Vanhoissa taruissa manalaan kuljetaan veden yli. Vesi siis erottaa kuolleet ja elävät. Twin Peaks -tv-sarjan pilottijaksossa yksi päähenkilöistä, Laura Palmer, löytyy kuolleena rannalta. Sarjan tapahtumat kietoutuvat hänen kuolemansa ympärille. Kuva: Fandom.
Rikossarjoissa ja -elokuvissa tyypillinen uhri on tänäkin päivänä nuori nainen. Tunnetuin fiktiivisen murhan uhri on todennäköisesti 17-vuotias Laura Palmer, joka on yksi 1990-luvun hittisarja Twin Peaksin päähahmoista.
Keksityissä rikostarinoissa naispuolisen uhrin ympärillä parveilee usein lukuisia mieshahmoja. Murhaa selvittää miesetsivä ja muiden hahmojen joukossa esiintyy isiä, esimiehiä, miesopettajia, mieslääkäreitä, miespatologeja, miespoliiseja ja yleensä miesmurhaaja.
Elizabeth Short, jota alettiin kutsua kuolemansa jälkeen nimellä Black Dahlia, murhattiin vuonna 1947. Murhaajan on epäilty inspiroituneen murhaan taiteilija Man Rayn valokuvista. Shortin kuolema on edelleen yleinen aihe true crime -sisällöissä. Kuva Wikimedia Commons.
7. True Crimessa naisia kiinnostavat naisten murhat
True Crime on noussut suosituksi ilmiöksi 2010-luvulla podcast- ja suoratoistopalveluiden myötä. True Crimea lukevat, kuuntelevat ja katsovat erityisesti nuoret naiset.
Suomessa väkivaltaisen kuoleman uhri on yleisimmin keski-ikäinen, työelämän ulkopuolelle jäänyt mies. Yhdysvalloissa useimmin väkivaltaisen kuoleman kokee nuori musta mies. Miehet eivät kuitenkaan sovi ideaaliuhrin kuvaan, joten heidän kuolemansa ei päädy lööppeihin tai kiinnosta true crimen kuluttajia.
Ideaaliuhrin rooliin eivät sovi myöskään seksityöntekijät, transihmiset tai tummaihoiset naiset tai tytöt. Heidänkin kuolemansa jää usein vähemmälle huomiolle mediassa.
Lähde: Krista Launonen: Kuvankauniit ja kuolleet – Näin luotiin täydellinen uhri. Deadline kustannus (2025) ja Krista Launonen: Naisen kuolema. Naisen rooli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuolema-aiheisessa taiteessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taideteokset näyttävät, miltä tuntuu olla masentunut, peloissaan tai lähellä kuolemaa
Hyvä elämäMorbus-näyttelyn teokset pysähdyttävät tutkimaan omaa suhdetta sairauteen ja sairaisiin.
