230-luvulla elänyttä sisilialaista pyhää Agathaa kidutettiin leikkaamalla hänen rintansa irti. Taiteessa hänet kuvataan usein kantamassa tarjottimella omia rintojaan.
Naispyhimyksiä kidutettiin satuttamalla heidän rintojaan – naisen rinnat ovat länsimaisessa kulttuurissa ihailun kohde, häpeän lähde ja vallankäytön väline
Rintasyöpädiagnoosin saanut kirjailija Kati-Annika Ansas kirjoitti esseeteoksen Tissi, jossa hän tarkastelee naisten rintojen kultturihistoriaa taiteen kautta.
Ehkä kirjoitan sitten tisseistä, kirjailija Kati-Annika Ansas tuumasi kollegoilleen Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2024. Edellisenä kesänä hän oli saanut diagnoosin erittäin harvinaisesta, aggressiivisesta ja pahanlaatuisesta sarkoomasta vasemmassa rinnassaan. Rintaan tehtiin osapoisto.
Kirjaa varten Ansas alkoi perehtyä siihen, kuinka länsimaisessa taiteessa ja populaarikulttuurissa on suhtauduttu naisen rintoihin. Havaintojensa ja syöpädiagnoosiin liittyvien kokemustensa pohjalta Ansas kirjoitti esseeteoksen Tissi (Avain 2026).
Naisten rinnat ovat kautta aikojen symboloineet hedelmällisyyttä, äitiyttä, kauneutta ja seksuaalisuutta. Länsimaisessa taiteessa rintoja on esitelty, ylistetty, esineellistetty ja ennen kaikkea seksualisoitu.
– Ensimmäinen huomioni oli se, että lähes kaikki länsimaalainen taide on miesten tekemää, jolloin naisten rinnat ja keho on alistettu miesten katseelle.
Kirjailija Kati-Annika Ansas ihmettelee sitä, miksi pikkutyttöjen rinnat pitää peittää uimarannalla, vaikka kaikki pikkulapset näyttävät ylävartaloltaan samanlaisilta. Kuva: Vilja Harala.
Rintoihin kohdistetulla väkivallalla haluttiin viedä naiseus
Kirjassaan Kati-Annika Ansas kertoo kolmen Rooman valtakunnassa eläneen pyhimysnaisen tarinan. Jokaista heistä kidutettiin rintoja satuttamalla.
Konsuli Quintinianus rakastui 230-luvulla sisilialaiseen Agathaan, joka oli päättänyt jo hyvin nuorena omistaa elämänsä Jumalalle. Jotta konsuli olisi voinut naida Agathan, tämän olisi tullut luopua kristinuskostaan. Agatha kieltäytyi siitä, joten raivostunut Quintinianus käski kiduttaa naista leikkaamalla hänen rintansa irti.
Taiteessa Pyhä Agatha on usein kuvattu kantamassa tarjotinta, jolle on laskettu hänen silvotut rintansa.
Pietari tapaamassa pyhää Agathaa vankilassa. Maalauksen arvioidaan valmistuneen vuonna 1624, ja sen on maalannut Simon Vouet. Kuva: Wikimedia Commons.
Samalla vuosisadalla eli myös pyhä Barbara. Tyttärensä omapäisyydestä suuttunut isä määräsi, että Barbaran rinnat tuli leikata irti mahdollisimman tylsällä veitsellä, jotta rääkkäys kestäisi pitkään ja olisi mahdollisimman kivuliasta. Tarinasta on olemassa myös versio, jossa Barbaran rinnat runneltiin tylsillä taltoilla ja nuijilla.
Sinusta ei ole enää äidiksi, et ole enää viehättävä, etkä siten ole enää nainenkaan.
1400-luvulla hampurilainen mestari Francke maalasi pyhän Barbaran kohtaamat julmuudet niin kutsuttuun Kalannin alttarikaappiin. Alttarikaappi löytyy Kansallismuseosta.
Myös pyhä Reparata, joutui kidutuksen uhriksi 200-luvulla. Hänet pakotettiin ensin juomaan pikeä ja sitten hänet heitettiin uuniin. Lisäksi hänen rintojaan poltettiin tulikuumalla rautalevyllä.
Miksi naispyhimyksiä haluttiin satuttaa nimenomaan vahingoittamalla heidän rintojaan?
– Jos nainen edes selviää silpomisesta hengissä, hänelle osoitetaan, että sinusta ei ole enää äidiksi, et ole enää viehättävä, etkä siten ole enää nainenkaan, Kati-Annika Ansas sanoo.
Syntiinlankeemuskertomus yhdisti naiskehon syntiin ja häpeään
Historialliset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset seikat ovat vaikuttaneet siihen, että rinnoista on tullut piilotettava kehonosa.
Syntiinlankeemuskertomuksen jälkeen nainen ja etenkin hänen alaston vartalonsa yhdistettiin syntiin ja häpeään.
Kati-Annika Ansas ihmettelee, miksi häpeä naisten rintoja kohtaan istutetaan meihin jo varhain. Samalla pienen tytön keho tulee tahtomattakin seksualisoiduksi.
– Miksi pienet tytöt pitää verhota kokouikkariin tai bikinin yläosaan, mutta pienet pojat saavat juoksennella pelkissä uimahousuissa, vaikka fyysisesti heidän yläkroppansa ovat ihan samanlaiset?
Ansasta ihmetyttää myös se, että meistä tuntuu helpolta ja luonnolliselta katsella paljaita rintoja esimerkiksi 1600-luvun taidetta esittelevässä näyttelyssä.
– Taidevalokuvissakin paljaat rinnat vielä menevät, mutta selfieissä eivät. Uimarannalla rintojen paljastaminen onkin kielletty lähes kokonaan.
Ymmärsin, että olin imenyt itseeni yhteiskunnan asenteet, ja minullekin rinnat olivat naiseuden merkki.
Myös Tissi-kirja on jo ehtinyt saamaan oman osansa tissisensuurista. Kun Ansas jakoi Instagramissa linkin kirjasta kertovaan blogiin, alusta poisti julkaisun vedoten siihen, että se rikkoi Instagramin alastomuutta tai seksuaalista toimintaa koskevia yhteisönormeja.
Syöpädiagnoosin alussa Ansakselle riitti, että hän selviäisi sairaudesta hengissä.
Myöhemmin hän sai kuulla, että diagnoosi oli virheellinen. Tällöin rinnan ulkonäkö alkoi vaivata häntä. Myös se hävetti, että rinnan ulkomuoto hävetti.
– Ymmärsin, että olin imenyt itseeni yhteiskunnan asenteet, ja minullekin rinnat olivat naiseuden merkki. Nyt olen päässyt siihen, että ajattelen niiden olevan lihan palaset, eivätkä ne määritä minua tai ketään muutakaan.
Kun nainen lakkaa syömästä, kyse on kontrollista ja kapinasta – Maria Paldanius jäljitti naisia, jotka ovat kieltäyneet ruuasta uskonnollisista tai poliittisista syistä
Kykyä ankaraan paastoon on pidetty Jumalan lahjana. Edelleenkin laihuuteen liittyy jonkinlainen itsekurin eetos, sanoo toimittaja Maria Paldanius. Hän on itsekin sairastanut anoreksiaa. Lue juttu täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun nainen lakkaa syömästä, kyse on kontrollista ja kapinasta – Maria Paldanius jäljitti naisia, jotka ovat kieltäyneet ruuasta uskonnollisista tai poliittisista syistä
HengellisyysKykyä ankaraan paastoon on pidetty Jumalan lahjana. Edelleenkin laihuuteen liittyy jonkinlainen itsekurin eetos, sanoo toimittaja Maria Paldanius. Hän on itsekin sairastanut anoreksiaa.
