null Ennen kuin armeija kutsuu, Helen Wicht ja Oona Erkka viettävät Pride-viikkoa – he toivovat, että sateenkaarevat nuoret saisivat olla rauhassa sellaisia kuin ovat

Helen Wicht ja Oona Erkka iloitsevat siitä, että monissa seurakunnissa suhtaudutaan hyväksyvästi sateenkaarinuoriin.

Helen Wicht ja Oona Erkka iloitsevat siitä, että monissa seurakunnissa suhtaudutaan hyväksyvästi sateenkaarinuoriin.

Ennen kuin armeija kutsuu, Helen Wicht ja Oona Erkka viettävät Pride-viikkoa – he toivovat, että sateenkaarevat nuoret saisivat olla rauhassa sellaisia kuin ovat

Espoolaiset seurakuntanuoret Helen Wicht ja Oona Erkka osallistuvat tänä vuonna vain pienimuotoisesti sateenkaariväen Helsinki Pride -viikkoon. Sen jälkeen koittaa uusi elämänvaihe armeijan harmaissa.

Oli melkoinen kokemus, kun nyt 19-vuotiaat Helen Wicht ja Oona Erkka marssivat pari vuotta sitten ensimmäisen kerran seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa juhlistavassa Helsinki Pride -kulkueessa.

– Kaikki tuntui niin mahtavalta, ihmiset ja tunnelma. Oli ihanaa, kun porukka voi olla tapahtumassa omana itsenään, tarvitsematta pelätä muiden ihmisten suhtautumista, naiset kertovat.

Nyt tapahtuma järjestetään koronan vuoksi osittain verkossa, esimerkiksi perinteinen kulkue toteutetaan siellä. Eri puolilla pääkaupunkiseutua on kuitenkin tilaisuuksia, joihin voi osallistua fyysisesti.

Hienoa on, että suurin osa näiden seurakuntien työntekijöistä hyväksyy sen, että nuoret saavat olla rauhassa sellaisia kuin ovat.
– Helen Wicht

Erkka aikoo mennä Leppävaaran seurakunnan Sateenkaarisiiven nuorteniltaan, Kallion kirkon Sateenkaarimessuun sekä katsomaan, näkyisikö Pride-meininkiä Helsingin kaduilla. Wicht sen sijaan osallistuu tapahtumaan lähinnä virtuaalisesti, koska hän pyrkii välttämään lähikontakteja.

– On täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi Pride-kulkuetta ei nyt järjestetä. Toivotaan, että ensi kesänä sitten, Wicht sanoo.

Seurakunnissa avaraa nuorisotyötä

Molemmat naiset ovat osallistuneet Leppävaaren seurakunnan sateenkaarevien nuorten iltoihin. He ovat olleet myös aktiivisesti mukana Espoonlahden seurakunnan nuorisotyössä. Helen Wichtin mukaan sekä Espoonlahden että Leppävaaran seurakunnassa on paljon sateenkaarinuoria.

– Hienoa on, että suurin osa näiden seurakuntien työntekijöistä hyväksyy sen, että nuoret saavat olla rauhassa sellaisia kuin ovat. Näin ei ole läheskään kaikissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa, saati pienemmillä paikkakunnilla, Wicht sanoo.

Wicht oli jo lapsena ja teininä mukana seurakunnan kerhoissa ja nuortenilloissa. Rippikoulu oli hänelle niin innostava kokemus, että hän meni isoskoulutukseen ja alkoi myös vetää pyhäkoulua ja seurakunnan kerhoja.

Erkka sanoo kasvaneensa saaristossa meren ympäröimänä, joten laivasto tuntui luontevalta valinnalta.

– Minulla ripari ei ollut yhtä hyvä kokemus, olin odottanut siltä paljon enemmän. Siitä huolimatta menin myös isoskoulutukseen, josta löytyikin kiva kaveriporukka, Erkka kertoo.

Wichtin tavoin hänkin on vetänyt pyhäkoulua ja erilaisia kerhoja sekä osallistunut Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-nuorisoverkoston toimintaan.

– Nyt olen ollut pari kertaa isosena rippileirillä, jossa on ollut mukana kehitysvammaisia. Siitä olen pitänyt tosi paljon.

Ystävyksiä jännittää se, miten tulevat kuukaudet armeijassa sujuvat.

Ystävyksiä jännittää se, miten tulevat kuukaudet armeijassa sujuvat.

Armeija antaa uutta haastetta

Seurakuntatoiminta jää vähemmälle joksikin aikaa, sillä Oona Erkka ja Helen Wicht lähtevät 5. heinäkuuta armeijaan. Ystävykset menevät eri paikkoihin, Oona Erkka merivoimiin Upinniemeen ja Wicht Santahaminaan, josta hän on anonut siirtoa Parolaan panssariprikaatiin.

Wichtille selkeni jo hyvin varhain, että hän haluaa armeijaan. Hän on nyt käynyt kolme maanpuolustuksen viikonloppukurssia, jotka ovat vielä vahvistaneet päätöstä.

– Yhden kurssin aikana oli pakkasta 25 astetta. Se antoi hyvän kuvan siitä, mitä intti voi olla pahimmillaan. Oli hienoa pärjätä sellaisissa olosuhteissa. Minua on jopa pyydetty vetämään kursseja tulevaisuudessa, Wicht sanoo.

Erkka sanoo kasvaneensa saaristossa meren ympäröimänä, joten laivasto tuntui luontevalta valinnalta.

– Lähden inttiin avoimin mielin. Aion tehdä siellä parhaani ja toivon, että pääsen mahdollisimman pitkälle.

Tosiasia kuitenkin on, että nainen ja mies ovat fysiikaltaan niin erilaisia, ettei nainen voi olla tässä suhteessa ikinä täysin tasa-arvoinen miehen kanssa.
– Oona Erkka

Kumpikin tietää, että armeija vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Kroppa ei kestä, jos ei ole aiemmin harrastanut liikuntaa. Molemmat ovatkin harrastaneet erilaisia liikuntalajeja.

– Kunto varmasti kasvaa siellä entisestään. Tosiasia kuitenkin on, että nainen ja mies ovat fysiikaltaan niin erilaisia, ettei nainen voi olla tässä suhteessa ikinä täysin tasa-arvoinen miehen kanssa, Erkka sanoo.

Maanpuolustus on tullut kaksikolle tärkeäksi paljolti suvun arvojen vuoksi. Wichtin suvun naiset ovat toimineet Suomen sodissa lottina. Tämänkin vuoksi hän haluaa todistaa pärjäävänsä armeijassa.

Erkkaa puolestaan mummi on tsempannut kovasti, sillä hän olisi itsekin halunnut mennä armeijaan. Erkan äitikin oli aikoinaan menossa varusmiespalvelukseen, mutta hän perui sen saatuaan opiskelupaikan.

Wichtin ja Erkan mukaan naisia hakeutuu armeijan harmaisiin yhä enemmän. Koska armeija ei ole naisille pakollinen, heillä on alussa 45 päivän harkinta-aika.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi