Milli ja nuorisodiakoni Hanne Malkki osallistuivat Sateenkaari Siiven iltaan Espoon Leppävaarassa.
Sateenkaarinuori Milli löysi yhteisön seurakunnasta – ”Usko on elämäni voimavara”
Espoon seurakunnissa halutaan, että sateenkaarinuoret voivat kokea hyväksyntää ja yhteisöllisyyttä. Tämä vaatii aktiivista työtä asian eteen.
Espoon seurakunnissa toimitaan aktiivisesti, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat kokea itsensä tervetulleeksi kirkkoon. Jokaisessa seurakunnassa on sateenkaaritoiminnan yhteyshenkilöt ja toimintaa ohjaavat yhteisesti sovitut tavoitteet.
Ilman soraääniä tämä ei tapahdu. Osaa luottamushenkilöistä arveluttaa seurakuntien läsnäolo Pride-viikolla. Myös keskustelu sateenkaariparien kirkollisesta vihkimisestä jakaa mielipiteitä, vaikka avioliittoasiaa ei sateenkaaritoiminnassa nosteta erityisesti esille.
Kaikkein olennaisin kysymys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville on, hyväksytäänkö heidät sellaisena kuin he ovat. Kysymys on askarruttanut myös Milliä, joka on löytänyt itselleen tärkeän vertaisyhteisön seurakuntien sateenkaarinuorten toiminnasta eli Sateenkaari Siivestä Leppävaarassa.
Vaikka maailmani kaatuisi, on olemassa suurempi voima, joka rakastaa ja välittää. – Milli
Milli kertoo huomanneensa jo hyvin nuorena, että häntä kiinnostivat tytöt, eivät pojat. Osa hänen läheisistään ei vuosikausiin hyväksynyt tätä. Isoäidin tuki auttoi.
– Mummini opetti, että Jumala ei tee virheitä ja että Jeesus rakastaa minuakin. Usko on elämäni voimavara. Vaikka maailmani kaatuisi, on olemassa suurempi voima, joka rakastaa ja välittää, Milli sanoo.
Koulussa ja harrastuksissa Milli tunsi usein olevansa yksin. Rippikoululeirillä hän ei uskaltanut puhua ohjaajille. Muutamalle leiriläiselle hän avautui. Seurakuntien sateenkaarinuorille suunnattu toiminta on auttanut häntä, ja erityisesti hän kiittää Espoonlahden nuorisodiakoni Hanne Malkkia tuesta.
– Toivon, että kaikissa kirkon tilaisuuksissa voisi aina kokea itsensä tervetulleeksi. Yleensä työntekijöiden puolelta se onnistuukin, mutta seurakuntalaisilta voi tulla yhä arvostelevia katseita, Milli kertoo.
Millillä ja Hanne Malkilla riittää puhuttavaa.
Jokaisessa seurakunnassa toimii yhteyshenkilö
Hanne Malkki on muutaman viime vuoden ajan toiminut oman työnsä ohella sateenkaariväen yhteyshenkilönä. Työhön kuuluvat muun muassa sateenkaarinuorten illat, joissa on nyt syksyn aikana käynyt 10–17 nuorta. Vaikka työtä on myös vastustettu, hän kertoo saaneensa työyhteisöltä ja esihenkilöiltä tukea. Kaupunki palkitsi seurakunnat Tassu-palkinnolla yhdenvertaisuustyöstä nuorille suunnatun Haave-leirin toteuttamisessa.
Seurakuntien monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen koordinoi sateenkaaritoimintaa. Espoossa on hänen mukaansa keskusteltu sateenkaarimessujen järjestämisestä. Tähän asti on päädytty siihen, että Kallion seurakunnassa Helsingissä pidettävät messut riittävät. Hän on niissä itsekin käynyt ja myös saarnannut.
Peiposen mukaan sateenkaaritoiminta on vähemmistöön kuuluvien ihmisten palvelemista ja toimintaa heidän kanssaan. Sitä ei sen vuoksi ole linjattu luottamuselimissä, vaan asioista on sovittu kirkkoherrojen ja seurakuntayhtymän johdon kesken.
Pohjan toiminnalle luo asiakirja, jossa korostetaan, että jokainen on tervetullut. Ihmisiä ei kohdata ongelmana, ilmiönä tai periaatekysymyksenä, vaan yksilöinä, joiden elämänkysymykset otetaan vakavasti. Seurakuntien toiminnan on oltava osallistujille henkisesti turvallista. Syrjintään puututaan, jos sellaista esiintyy.
Espoon seurakunnissa halutaan varmistaa, että seurakuntien tilaisuuksissa on turvallista olla. Sateenkaariväelle järjestetään myös omia nuorteniltoja.
Pridesta äänestettiin kirkkoneuvostossa
Sateenkaaritoiminta nousi esille Espoon yhteisessä kirkkoneuvostossa. Neuvoston jäsen Olli Nuosmaa esitti, että seurakuntien ensi vuoden talousarvion toimintasuunnitelmasta olisi poistettu yksi lause. Sen mukaan yhteisen sateenkaarityön keskeinen toiminnallinen tavoite on pääkaupunkiseudun seurakuntien oman ohjelman tuottaminen Helsinki Pride 2021 -viikolle. Muutosesitys kaatui äänin 7–6.
Nuosmaan mukaan on hyvä, että seurakunnissa halutaan madaltaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kynnystä osallistua toimintaan. Hän tuntee monia vähemmistöihin kuuluvia ja ymmärtää tuen tarpeen.
Nuosmaa kertoo olevansa vain miehen ja naisen välisen kirkollisen avioliiton kannattaja. Häntä hämmentää keskustelu sukupuolen moninaisuudesta. Prideen osallistumisen hän nosti kuitenkin esille siksi, että hänestä tuntui erikoiselta, että yksittäinen tapahtuma esiteltiin suunnitelmassa koko vuoden päätapahtumana.
– On muitakin, jotka tarvitsevat tukea, kuten vanhukset ja vammaisryhmät, joiden parissa diakoniapappina tein työtä, Nuosmaa sanoo.
Matti Peiposen mukaan Prideen osallistuminen ei ole kannanotto, vaan tarkoitus on palvella seurakuntalaisia. Vaikka kirkon sisällä on erilaisia mielipiteitä, asioista pitää hänen mukaansa aina keskustella kunnioittavasti ja ihmisiä lokeroimatta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkaupunkiseudun seurakunnat ovat mukana Helsinki Pridessa – osa seurakunnista osallistuu myös liputukseen
AjankohtaistaPride-viikon ohjelmassa on esimerkiksi messu, vertaistukitapaaminen ja sateenkaarikahvila.
