Ensikoti evästi Elinaa äitiyteen
Kolmatta lastaan odottava Elina on saanut äitiyteensä korvaamatonta tukea Helsingin ensikodilta. Esikoisen kanssa hän asui siellä viisi kuukautta, nyt hän osallistuu avopalveluihin.

Ensikoti evästi Elinaa äitiyteen

Kun Elina tuli 15-vuotiaana raskaaksi, lähipiiri ei suhtautunut uutisiin ilahtuneesti. Tukiverkosto löytyi Vallilan ensikodilta.

Reilut neljä vuotta sitten Elina tuijotti ensimmäistä kertaa positiivista raskaustestiä. Hän oli 15-vuotias ja asui pääkaupunkiseudulla äitinsä ja isäpuolensa kanssa.

– Tiesin heti, että pidän vauvan, hän kertoo.

Lapsi oli nimittäin toivottu. Asiaan liittyvät yksityiskohdat aiheuttivat nuorelle äidille kuitenkin päänvaivaa. Tulokkaan isä oli häntä huomattavasti vanhempi eikä suhdetta katsonut hyvällä edes laki, saati lähipiiri.

– Valehtelin äidille, että vauvan isä on koulukaverini. Terveyskeskuksessa sanoin, että olin ollut bileissä enkä muistanut koko asiasta mitään.

Kotonakin tilanne oli epävakaa: siellä alkoholin käyttö oli runsasta, ja asunto oli täynnä eläimiä, joista osa ei ollut oppinut sisäsiisteiksi.

Lastensuojelusta todettiin, että ympäristö ei ollut suotuisa vauvalle, ja nuorelle äidille ja pienelle tulokkaalle ryhdyttiin hankkimaan omaa asuntoa. Kesken prosessin virisi kuitenkin uusi idea: ehkäpä parivaljakko voisi aluksi muuttaa ensikotiin?

Arkea harjoitellaan yhdessä

Ensikodissa tuore perhe saa mahdollisuuden harjoitella arkea, rutiineja ja vuorovaikutusta vauvan kanssa. Sinne muuttavia äitejä yhdistää vaikea elämäntilanne. Monilla on mielenterveys- tai päihdeongelmia.

Elina ei ollut kuulemastaan innostunut. Ensikoti kuulosti melkein vankilalta.

– Siellä oli kotiintuloajatkin. En ollut tottunut sellaiseen, hän sanoo.

Tilanne kotona kuitenkin kärjistyi, ja parikuinen vauva kainalossaan Elina suostui sosiaalityöntekijän kyydittäväksi Helsingin ensikotiin Vallilaan. Oli joulukuu.

– Ensimmäiset pari tuntia saapumisen jälkeen olin aika sokissa kuunnellessani talon sääntöjä. Mutta kun illalla tapasin muita asukkaita, helpotti. Tajusin, että täällä kaikilla on vähän samat ongelmat, vaikka tilanteet ovat erilaisia, Elina muistaa.

"Tajusin, että täällä kaikilla on vähän samat ongelmat, vaikka tilanteet ovat erilaisia. Olen täällä oppinut, että elämää pitää nyt elää lasten ehdoilla."


Ensikotiin muuttavia äitejä yhdistää vaikea elämäntilanne.

Toisten äitien tuki on tärkeää

Ensikodissa jokainen hoitaa oman lapsensa kuten kotonakin, mutta tarjolla on tukea ympäri vuorokauden. Se erottaa ensikotielämän normiarjesta.

– Kerran lapsi huusi yöllä tuntitolkulla. Silloin mietimme yökön kanssa yhdessä, mikä sillä on hätänä. Oli turvallista saada tilanteeseen kokeneen mielipide, vaikka vasta seuraavana päivänä keksimme, että kyse oli hampaiden tulosta, Elina toteaa.

Työntekijöiltä hän oppi monia arjen pikkuasioita, kuten sen, että kiinteisiin ruokiin siirtyvä vauva kannattaa tutustuttaa yhteen ruoka-aineeseen kerrallaan.

– Tämän ohjeen ansiosta tajusin, että pojalla oli kala-allergia. En ollut osannut ajatella, miten tarkka tietyissä asioissa kannattaa olla.

Myös toisten äitien tuki oli tärkeää. Elinan vanhat kaverit olivat raskauden myötä jääneet ja välit omaan äitiin tulehtuneet.

Samanaikaisesti Ensikodilla asuneesta puolesta kymmenestä perheestä hitsautui tiivis yhteisö. Jokaisella perheellä oli oma huone, mutta vauvat hoidettiin ja ruoat laitettiin yhteistiloissa.

– Siinä näki hyvin, miten toiset vauvojaan hoitavat, ja sai vinkkejä vaikeisiin tilanteisiin, Elina kiittelee.

Päiväryhmässä käydään lasten kanssa

Huhtikuussa 2014, viiden kuukauden ensikotijakson jälkeen, Elina oli oppinut luottamaan pärjäämiseensä äitinä. Hän ja vauva muuttivat lapsen isän kanssa yhteiseen kotiin. Seuraavana vuonna syntyi esikoiselle pikkusisko.

Kaikkea ensikodin tarjoamaa hyvää Elina ei vielä silloinkaan ymmärtänyt.

– Vannoin ensikodilta lähtiessäni, etten ikinä palaa tänne. Nyt oma kapinointi vähän hävettää, vaikka ehkä se oli teinille ihan normaalia, nyt 20-vuotias Elina sanoo ensikodin päiväryhmän kodikkaasti sisustetussa ryhmähuoneessa.

Nykyään hän osallistuu ensikodilla vauvaperheiden terapeuttisiin avopalveluihin: kahdesti viikossa äideille ja lapsille tarkoitettuun päiväryhmään, jossa paitsi jaetaan tuntoja myös leikitään ja lauletaan lasten kanssa ja syödään yhdessä. Siis ylläpidetään rutiineja.

– Olen täällä oppinut, että elämää pitää nyt elää lasten ehdoilla. Jos muistan pitää tämän kotonakin mielessä, arki sujuu, Elina sanoo.

Avopalvelujen ohjaajilta hän sai tukea myös silloin, kun parisuhde kriisiytyi pari vuotta sitten.

– Kävimme täällä juttelemassa asioistamme, vaikka lopulta sitten erosimmekin. Oli ihanaa, että joku kuunteli vaikeina hetkinä.

Nyt Elinan elämässä on uusi vaihe. Kolmannen lapsen on määrä syntyä heinäkuussa.

– Lapset ovat parasta elämässäni. He osoittavat tunteensa suoraan. Mutta haaveilen kyllä ammattiopinnoista tulevaisuudessa, Elina paljastaa.

Sitten on aika mennä. Kaksivuotias kuopus heräilee päiväuniltaan ja kaipaa jo äitiä.

Elinan nimi on muutettu.

 

 

Vauvan kehitys hyvään alkuun

Helsingin ensikotiyhdistys auttaa vanhemmuudessa ja elämänhallinnassa runsaasti tukea tarvitsevia vauvaperheitä. Ensikodin palvelut ovat ennaltaehkäisevää ja korjaavaa lastensuojelutyötä, johon yhdistetään tarvittaessa päihdekuntoutusta. Ensikodit sijaitsevat Vallilassa, Oulunkylässä ja Espoon Kivenlahdessa. Muualla maassa toimii seitsemän ensikotia.

Esimerkiksi vuonna 2016 Vallilan ensikodissa oli asiakkaana 60 äitiä, 16 isää ja 57 vauvaa. Valtaosa hoitojaksoista oli 2–6 kuukauden mittaisia. Oulunkylän ensikodissa ja Ensikoti Helmiinassa Espoossa asiakkaana oli yhteensä 23 äitiä, 11 isää ja 24 vauvaa. Keskimääräiset hoitojaksot olivat pidempiä, runsaat puoli vuotta.

Ensikotiin hakeudutaan oman alueen sosiaalityöntekijän kautta. Hoidon rahoitus tulee pääasiassa kuntien maksamista asiakasmaksuista, valtiolta, Raha-automaattiyhdistykseltä ja lahjoituksista. Tavoitteena on turvata vauvan kehitykselle suotuisa alku.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi

Samasta aiheesta:

Minuutissa mystikoksi

Villi city