Ärsykkeet hallintaan. Lasta voivat auttaa esimerkiksi satuhetki, piirtäminen tai vaikkapa veden solinan kuunteleminen.
Erityisherkkä sukeltaa syvälle tunteisiin
Minä en olekaan kummajainen, olen vain erityisherkkä. Tämän oivaltaminen voi kääntää elämän suunnan.
Kahdeksaskaan yritys saada käsineet asettumaan lapsen käteen ei onnistu. Ne ovat huonosti, laita uudestaan, lapsi vaatii. Päiväkodissa työskentelevä Ella miettii, miksi tämän lapsen kanssa saa aina säätää käsineitä ja kengännauhoja.
Minä en jaksa kuin yhden palaverin päivässä, Martti miettii. Muita ei haittaa, vaikka on useampi kokous peräkkäin. Martti on työpäivän jälkeen täysin uupunut myös silloin, kun on pitänyt tehdä monenlaista samaan aikaan. Hän tarvitsee paljon rauhaa ja hiljaisuutta, jotta jaksaa seuraavan päivän.
Lastenohjaajana Espoonlahden seurakunnassa työskentelevälle Tanja Routamalle Ellan ja Martin tilanteet ovat tuttuja. Kyse on erityisherkkyydestä, synnynnäisestä ominaisuudesta, jota ei vielä tunneta kovinkaan hyvin.
Erityisherkkä voi olla kuka tahansa kadulla vastaan tuleva henkilö. Poikkeuksellista hänessä on hermojärjestelmä, joka reagoi keskimääräistä herkemmin ja prosessoi ärsykkeitä syvällisemmin.
Herkkyyden muotoja on monia. Kipuherkkä tuntee pistoksen voimakkaasti, jollekin taas lääkkeet vaikuttavat tehokkaammin, joku aistii selkeästi ilmapiirin tai reagoi vahvasti muutoksiin, uusiin ihmisiin, paikkoihin, väreihin, valoihin tai ääniin.
"Jos lapsi on kosketusherkkä, esimerkiksi käsineet saattavat tuntua pahalta, jos ne hankaavat hiemankin tai tuntuvat sisäpuolelta karheilta. Jollekin toiselle hälyinen leikkihetki voi olla liikaa ja aiheuttaa raivokohtauksen", Routama kertoo havainnoistaan.
Miten ärsykkeet saadaan kuriin?
Liialliset ärsykkeet saavat ihmisen ylivirittyneeseen tilaan. Silloin pitää rauhoittua. Lasta voivat auttaa satuhetki, piirtäminen, soittaminen, veden lorinan kuunteleminen tai kynttilän liekin katseleminen.
Amerikkalaisen Elaine N. Aronin teos Erityisherkkä ihminen julkaistiin suomeksi 2013 ja se avasi monen silmät, niin myös Tanja Routaman. Hän tunnisti itsensä erityisherkäksi henkilöksi ja sai nimen monelle asialle. Samoja piirteitä hän näkee joissakin työssään kohtaamissaan lapsissa.
Espoonlahden seurakunta järjesti keväällä tilaisuuden, jonka teemana olivat erityisherkät lapset. Se oli niin suosittu että aiheesta pidettiin toinen, samansisältöinen tilaisuus. Niissä kummassakin Routama kertoi aiheesta Aronin kirjan pohjalta. Hän on puhunut aiheesta myös koulussa ja työkavereilleen seurakunnassa ja antanut vinkkejä, miten tunnistaa poikkeuksellinen herkkyys ja auttaa lasta.
"Kun vanhemmat tietävät erityisherkkyydestä, he ymmärtävät syyn tyttären tai pojan käytökselle ja osaavat toimia sen mukaan. Myös lapselle voi selittää ikätason mukaisesti, miksi hän reagoi toisin kuin muut."
Kovat elämänkokemukset voivat tukahduttaa herkkyyden
Erityisherkkyys ei ole pelkästään lasten ominaisuus. Sama temperamenttipiirre on myös aikuisissa, sekä naisissa että miehissä. Tutkimusten mukaan lähes viidennes ihmisistä täyttää erityisherkkyyden kriteerit.
"Kovat elämänkokemukset voivat tukahduttaa erityisherkkyyden. Omaa herkempää puoltaan ei opi tuntemaan, jos se pitää peittää", arvioi sielunhoitoterapeutti, diakoni ja sosionomi Tiina Välimäki, joka on tehnyt opinnäytetyönsä erityisherkkyydestä psykoterapian valmiuksia opiskellessaan.
Ankaraa ja ymmärtämätöntä kohtelua osakseen saanut henkilö on oppinut kätkemään oman herkkyytensä. Hänen kannattaa opetella kohtelemaan itseään lempeästi, kuten kohtelisi omaa lastaan.
Ei kannata antaa itsensä jäädä vellomaan huolien tai toisten taakkojen keskelle. Saa sanoa ei, kun ei jaksa.
Välimäki sanoo itsekin olevansa erityisherkkä. Ääniherkkyytensä takia hän kokee esimerkiksi kahvilan hälinässä stressaavaksi keskustella toisen ihmisen kanssa. Hän saattaa joutua pitämään kämmentä korvan ympärillä erottaakseen keskustelukumppanin puheen paremmin taustahälystä.
Erityisherkkä voi selviytymiskeinona pyrkiä rajaamaan oman elämänsä rauhallisemmaksi. Välimäki rohkaisee välillä tulemaan pois omalta mukavuusalueeltaan ja elämään rennommalla otteella ominaisuutensa kanssa.
"Herkällä hermostolla varustettu aikuinen tarvitsee tunnetaitoja, että tiedostaa omat tunteensa ja erottaa ne toisten ihmisten tunteista. Voi opetella uudenlaisen tavan elää herkän ihmisen elämää. Ei kannata antaa itsensä jäädä vellomaan huolien tai toisten taakkojen keskelle. Saa sanoa ei, kun ei jaksa. Kannattaa suojata itseään liiallisilta ärsykkeiltä ja levätä riittävästi", Välimäki luettelee konkreettisia keinoja.
Erityisherkkä voi tuntea olevansa outo, kun kokee asiat eri tavoin kuin suurin osa ihmisistä. Jo pelkkä poikkeuksellisen ominaisuutensa tunnistaminen voi parantaa itsetuntoa ja tuoda elämään suurta apua.
Kun tietää asiasta enemmän, ihminen voi huomata, ettei olekaan yksin vaan on muita samankaltaisia. Kokonainen joukko. Toinen, samalla ominaisuudella varustettu ymmärtää hänen tuntojaan.
"Vertaistuesta on hyötyä myös meille erityisherkille. Me ymmärrämme toisiamme ja miltä toisesta tuntuu", kertoo Tiina Välimäki, joka ohjaa erityisherkkien naisten ryhmiä Espoossa ja Helsingissä.
"Erityisherkkyyden ei tarvitse olla vain taakka. Se on ominaisuus, jonka voi myös kääntää voimavaraksi", muistuttaa Välimäki.
Jutussa käytetty lähteenä:
Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen, Erityisherkkä lapsi, Erityisherkän ihmisen harjoituskirja
Tiina Välimäen opinnäytetyö: Erityisherkkyys – taakasta voimavaraksi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kehitysvammaisen nuoren äiti, pappi Sari Hakuri: Erityislasten perheiden joululomapäivässä ei tarvitse jännittää eikä selittää
Hyvä elämäViikin kirkolla järjestetään 3.1. joululomapäivä erityislapsille ja heidän perheilleen.
