Kai Mykkänen valittiin kotikaupunkinsa Espoon kaupunginjohtajaksi syksyllä 2024, ja hän aloitti tehtävässä helmikuussa 2025. Kaupunginjohtajana hän kokee voivansa olla enemmän sovittelija ja vähemmän vastakkainasettelujen kohde.
Espoon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen nukahtaa nyt ilman melatoniinia ja innostuu aamuisin ajatuksesta, että saa johtaa ”lasten pääkaupunkia”
Kai Mykkäsen tie yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin alkoi lukiosta, luontoalueen puolustamisesta ja Espoon nuorisovaltuustosta.
Kun eduskunnan kehys- ja budjettiriihi olivat käynnissä, Kai Mykkänen myöntää tunteneensa pientä kaipuuta.
– Ne ovat sellaisia poliitikon parhaita tunteja. Siellä päätetään sadoista miljoonista ja isoista lakipaketeista pienessä ajassa, Mykkänen sanoo.
Päivääkään hän ei silti ole katunut sitä, että siirtyi valtakunnanpolitiikasta Espoon johtoon. Kalenteri on yhtä täynnä kuin ennenkin, mutta matkustelua on vähemmän ja yöunet ovat parantuneet.
– Olen päässyt eroon melatoniinista, joka oli minulla käytössä läpi ministerivuosien. Olen toki ankara itseäni kohtaan ihan oma-aloitteisestikin, mutta niinä vuosina siinä oli mukana myös suuttumusta kärjistävään vastakkainasetteluun ja rajuihin arvoristiriitoihin puolueitten välillä.
Mykkänen arvioi, että nyt hän voisi avata uutissovelluksenkin vaikka keskellä yötä ilman että kierrokset nousevat.
– Olen ollut liian tosikko siihen, että olisin osannut panna toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ne syytökset, joita klikkiotsikoissa tuli, kun yritti ministerinä kuitenkin hakea kohtuullisia ratkaisuja. Kyllä ne söivät ja menivät pikkuhiljaa ihon alle. Kaupunginjohtajana joutuu olemaan vähemmän vastakkainasettelujen kohteena ja osapuolena ja saa olla enemmän sovittelijana esimerkiksi kaupunginhallituksessa olevien puolueitten ja persoonien välillä.
Nuoruuteen kuului synkkä vaihe
Espoossa lasten ja nuorten osuus väestöstä on suurempi kuin missään muussa Suomen kunnassa. Kaupungin uudessa strategiassa painopistealueeksi on asetettu lasten ja nuorten mahdollisuuksien ja arjen tukeminen. Haastattelun aikana Kai Mykkänen nostaa teeman useita kertoja esiin.
– Lähdin johtamaan lasten pääkaupunkia. Se on se juttu, josta saan aamuisin innostusta. Syntyvien lasten määrän kasvussa olemme Helsinkiä suurempi seuraavat 15 vuotta. Meidän pitää saada lapset uskomaan itseensä, innostumaan elämästä ja oppimaan. Tarjota kaikille mahdollisuus yltää parhaimpaansa.
Kun tulin yläasteelle, meidän kaveriporukkamme hajosi. Olin yksinäinen ja kiusattu.
Oman lapsuutensa Mykkänen vietti Tapiolassa. Naapurustossa oli paljon lapsia, ja yhdessä leikittiin ulkona, välillä seikkailtiin rakennustyömaillakin. Mykkänen kertoo kiinnostuneensa jo lapsena luontodokumenteista ja pelanneensa Amiga 500:lla. Murrosiässä elämässä oli synkempi vaihe.
– Kun tulin yläasteelle, meidän kaveriporukkamme hajosi. Olin yksinäinen ja kiusattu. On vähän vaikea arvioida sitä näin jälkeenpäin, sillä sen ikäisenähän kaikki tunteet ovat tosi voimakkaita... mutta tunsin alemmuutta, ja hylätyksi tulemisen pelkokin siinä oli koko ajan läsnä.
Lukion ympäristökerhosta Mykkänen löysi samanhenkistä porukkaa. Hän lähti ehdolle oppilaskunnan vaaleihin ja sai yllätyksekseen paljon ääniä. Siitä alkoi avautua tie vaikuttajaksi: ensin Espoon nuorisovaltuuston puheenjohtajaksi, sitten Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajaksi ja Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajaksi. Kaupunginvaltuustoon Mykkänen nousi 21-vuotiaana.
Merkittävä kokemus asioihin vaikuttamisesta syntyi, kun Mykkänen lukioikäisenä kampanjoi Laajalahden luontoalueen säilyttämisen puolesta.
– Vaikutti siinä varmaan moni muukin asia, mutta me luovutimme keräämämme nimet kaupunkisuunnittelulautakunnalle ja järjestimme sinne päättäjäretken. Lopulta valtuusto päätti, että alueelle ei rakenneta.
Lukion jälkeen Mykkänen opiskeli taloustiedettä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Valmistuttuaan hän muutti pariksi vuodeksi Pietariin, jossa hän työskenteli Sampo Pankin palveluksessa. Mykkänen oli opiskellut koulussa venäjää, ja äidinpuoleiset sukujuuret johtavat Venäjälle.
– Olihan se aikamoinen seikkailu. Pietari oli tuossa lähellä, mutta yksi syy siihen, miksi en halunnut jatkaa siellä pidempään, oli sellainen yleinen luottamuksen puute, joka näkyi kaikessa. Se oli väsyttävää ja ilmeni myös uskomattomassa byrokratiassa, eikä vähiten pankkitoiminnassa. Toisaalta Pietari jäi sydämeeni huikeana kesäkaupunkina ja metropolina.
Byrokratian lisäksi takaisin Suomeen veti toinenkin syy, silloinen tyttöystävä eli nykyinen vaimo, jonka kanssa Mykkäsellä on kaksi poikaa.
Ensimmäinen kokemus siitä, kuinka oman kaupungin asioihin voi vaikuttaa, syntyi kun Kai Mykkänen oli lukioikäisenä kampanjoimassa Laajalahden luonnonsuojelualueen säilymisen puolesta.
”Huolestuttavinta olisi, jos kukaan ei haluaisi vaikuttaa”
Kai Mykkänen luonnehtii itseään mielellään poliittisesti sinivihreäksi ja kertoo olevansa ylpeä esimerkiksi siitä, kuinka ajoi kymmenisen vuotta sitten Suomeen kivihiilen kieltoa. Mutta mitä hän ajattelee nuorista elokapinalaisista? Näkeekö hän heissä nuoren ympäristöasioista kiinnostuneen itsensä?
– Ensinnäkin minun pitää aina jonkin verran kamppailla sen kanssa, että en näkisi heidän protestiaan protestina minua kohtaan. Nuorta itseäni en ehkä heissä näe, koska täytyy myöntää, että olin ehkä jo silloin nuorena luontoaktiivina vähän sellainen pikkuvanha, pikkukeski-ikäinen.
Mykkänen sanoo olleensa aina sen verran kiltti ja kompromissihakuinen, ettei keksi, mikä olisi esimerkiksi saanut hänet ryhtymään kansalaistottelemattomuuteen.
– Onneksi maailmassa on idealismia ja uskoa siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Huolestuttavampaa olisi, jos kukaan ei jaksaisi yrittää mitään.
Kai Mykkänen on asunut Espoossa läpi elämänsä, lukuun ottamatta muutaman vuoden jaksoa Pietarissa.
Uskontoa ei kannata pohtia fysiikan kirja kädessä
Kaupunginjohtajana Kai Mykkänen johtaa nyt erilaista Espoota kuin missä hän itse varttui. Kaupunki on kasvanut ja moninaistunut: Mykkäsen lapsuudessa muuta kuin suomea ja ruotsia puhuvia lapsia oli noin prosentti, kun nyt heitä on 30 prosenttia. Koulupolkujen eriytyminen ja suomen kielen oppiminen mietityttävät Mykkästä.
– Lukioissa vieraskielisten osuus on puolet siitä, mitä se on ysiluokkalaisissa. Kieliasia näkyy myös siinä, miten eri ammatteihin päädytään.
Segregaation välttäminen tuntuu olevan se asia, josta kaupunginvaltuustokin on yksimielinen.
Kaupunginjohtajan pitäisi luoda espoolaisille hyvää kaupunkia. Mutta miten se tapahtuu, kun espoolaisia on niin monenlaisia? On Westendin miljonäärejä ja ihmisiä, joilla on nyt todella tiukkaa.
– Uskon, että täällä asuu miljonäärejä, joiden mielestä on hyvä, että siellä Westendissäkään ei tarvitse rakentaa muureja ja sähköaitoja, Mykkänen sanoo.
– Segregaation välttäminen tuntuu olevan se asia, josta kaupunginvaltuustokin on yksimielinen. On kiva huomata, että emme ole sellaisessa tilanteessa, että rikkaat haluaisivat eristäytyä ja ajateltaisiin, että heikossa asemassa olevien arkiympäristön parantaminen olisi jotenkin muilta pois.
Mykkänen nostaa esiin myös yhteisöjen merkityksen. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ehkä ole koulussa helppoa, mutta heillä pitäisi olla jokin harrastusporukka tai vastaava, mihin kuulua. Tässä yhtälössä myös uskonnoilla on roolinsa. Mykkänen on isännöinyt ramadan-paaston päättävää iftar-ateriaa valtuustotalolla ja ollut mukana hindujen diwali-juhlassa. Entä mikä on evankelis-luterilaisen kirkon paikka Espoon kaltaisessa kaupungissa?
– Kaksikymmentä vuotta sitten en olisi ajatellut näin, mutta nyt olen alkanut hyväksyä sen, että eettiset ja uskontoon liittyvät arvot ovat tärkeitä. Tässä mielessä seurakuntien ja kaikkien uskontokuntien merkitys on iso. Niistä haetaan yhteisyyttä ja jotain, mihin voi tukeutua.
Moni espoolainen tietää Kai Mykkäsen isän, kansanedustajanakin työskennelleen Jouni Mykkäsen olevan aktiivinen vaikuttaja myös kirkossa ja toimineen esimerkiksi Espoon yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Kai Mykkänen sanoo kuuluvansa kirkkoon, mutta olevansa passiivinen jäsen.
– Nuorempana olin aika epäileväinen, että miten pitäisi suhtautua kirjaan, jonka tapahtumia emme osaa todistaa tosiksi. Ajatteluni on kuitenkin viime vuosina kulkenut siihen suuntaan, ettei ainoa oikea tapa suhtautua uskontoon ole se, että yrittäisi fysiikan kirjan kanssa pohtia, onko tämä totta vai ei.
Kuka?
Kai Mykkänen, 46, on toiminut Espoon kaupunginjohtajana helmikuusta 2025 alkaen. Vapaa-ajalla hän normaalisti lenkkeilee mutta nyt kuntouttaa murtunutta nilkkaansa spinning-tunneilla ja kävelemällä luonnossa rauhallisesti. Kesällä hän purjehtii.
Mitä?
Ennen valintaa Espoon kaupunginjohtajaksi Mykkänen toimi mm. Kokoomuksen kansanedustajana, ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä, sisäministerinä ja ympäristö- ja ilmastoministerinä.
Motto?
Järkiperäinen idealismi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoon kirkkovaltuuston uusi puheenjohtaja Veera Vuornos ei halua jäädä seinäruusuksi vaan edistää yhdenvertaisuutta – ”Kristillisyyden ydintä on se, ettei ihmisiä erotella”
AjankohtaistaVeera Vuornoksen suhde kirkkoon ei ole aina ollut ongelmaton. Luottamushenkilönä toimiminen on kuitenkin muuttanut sitä.
