Velskolassa on tarkoitus hakata metsäkuvioita, joissa kuusikko varjostaa koko metsänpohjan. Tämä kuva on otettu Velskolassa keväällä 2020.
Espoon seurakuntien metsiin Velskolassa tehdään avohakkuita, jotta ne voidaan tulevaisuudessa välttää
Espoon seurakuntien nykyinen metsäsuunnitelma on siirtymävaihe jaksottaisesta metsänhoidosta jatkuvaan metsänhoitoon.
Elinkaarensa päässä olevien kuusivaltaisten maa-alojen hakkaaminen Velskolassa on välttämätön toimenpide virkistyskäytössä olevan metsän ylläpitämiseksi, sanoo Espoon seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Juha Ollila.
Avohakkuut ovat yksi monista toimenpiteistä, jotka sisältyvät Espoon seurakuntien metsäsuunnitelmaan vuosille 2022–2031. Suunnitteilla olevista hakkuista uutisoi ensimmäisenä Länsiväylä 10. maaliskuuta.
Velskolassa seurakuntien metsäalue on noin 55 hehtaaria. Avohakkuita tehdään noin 11 hehtaarin alueella. Espoon kaupunki myönsi toimenpiteille maisematyöluvan maaliskuun alussa. Kaupunki tosin ei suosittele avohakkuita virkistysmetsissä tai virkistyksellisesti tärkeissä kohteissa.
Avohakkuut herättävät usein tunteita ja vastustusta, niin myös Velskolassa. Kyse on kuitenkin virkistysmetsän välttämättömästä ylläpidosta, Ollila sanoo.
– Jos emme tekisi mitään, metsästä tulisi sellainen, ettei sinne halua mennä, kun siellä ei pysty kulkemaan.
Hakattujen puiden tilalle istutetaan monilajinen taimisto
Nykyinen Espoon seurakuntien metsäsuunnitelma on siirtymävaihe jaksottaisesta metsänhoidosta jatkuvaan metsänhoitoon.
Jaksottaisessa metsänhoidossa metsä kasvatetaan päätepisteeseen saakka mahdollisimman tehokkaasti, ja lopuksi tehdään päätehakkuu. Jatkuvassa kasvatuksessa metsästä poistetaan vain yksittäisiä isoja puita ja pyritään siihen, että maastossa kasvaa eri-ikäistä ja monilajista puustoa.
Velskolassa hakataan aluetta, jossa kuuset varjostavat metsänpohjan kokonaan. Juha Ollilan mukaan toimenpide tarvitaan, jotta jatkuva metsänhoito tulevaisuudessa olisi mahdollista.
– Hakattujen puiden tilalle istutetaan monilajinen ja mahdollisesti moni-ikäinen taimisto.
Velskolan maasto vaihtelee kuivasta kosteaan ja matalasta korkeaan. Kuva on Velskolan metsästä vuodelta 2020.
Velskolan maasto vaihtelee kuivasta kosteaan ja matalasta korkeaan. Vaihtelevuuden vuoksi alue on jaettu metsäsuunnitelmassa hyvin pieniin kuvioihin eli maa-aloihin, joille kullekin on määritelty omat toimenpiteensä.
Maisematyöluvassa muistutetaan liito-oravan pesimäalueesta ja vesistöistä, joihin hakkuita tehdessä ei saa kajota. Kasvilajeista on varottava rauhoitettua lahokaviosammalta ja silmälläpidettävää hentoneulajäkälää.
Erittäin uhanalaisten luontotyyppien, kuten sarakorven ja metsäkortekorven, ympärille on jätettävä suojapuualue, samoin korpien välissä olevalle virtavesikohteelle. Herkän ojan uomaan ei saa ajaa koneella.
Hakkuiden tekemisessä tulee siis olla erityisen tarkkana.
Toimenpiteistä vastaa seurakuntayhtymän yhteistyökumppani, Metsänhoitoyhdistys Eteläinen Metsäreviiri. Seurakunnat valvovat töiden etenemistä.
– Varovaisuus edellyttää pienten koneiden käyttämistä. Töitä ei tehdä tehokkuutta tavoitellen, Juha Ollila sanoo.
Lintujen pesimäaikaan hakkuita ei tehdä
Viideksi vuodeksi myönnetystä maisematyöluvasta huolimatta hakkuiden toteuttamiseen liittyy epävarmuustekijöitä. Valitukset voivat hidastaa aloittamista.
Lintujen pesimäaikana huhti–heinäkuussa hakkuita ei voi tehdä. Lisäksi sääolosuhteilla on hyvin suuri merkitys hakkuiden toteutumisessa.
Jos syksy on kovin sateinen, märkä metsäpohja ei kestä koneita. Talvisin hakkuut edellyttävät jäätynyttä ja lumista maata, jotta metsäpohja kantaa koneet. Esimerkiksi mennyt talvi oli liian leuto hakkuiden tekemiseen.
– Saattaa olla, että 10 vuoden aikana, jos on näin lauhoja talvia, emme voi Velskolassa hakata yhtään mitään, Juha Ollila sanoo.
Sääolosuhteilla on hyvin suuri merkitys hakkuiden toteutumisessa. Jos metsäpohja on märkä, se ei kestä metsätyökoneita.
– Olemme täysin säiden armoilla, pystymmekö toteuttamaan hakkuita suunnitelman mukaisesti.
Kun jatkuvaan metsänhoitoon tulevaisuudessa siirrytään, avohakkuita ei enää tarvita – ainakaan periaatteessa.
Käytännössä tulevat seurakuntien päättäjät voivat siunata nykyisen linjauksen, mutta ne voivat myös muuttaa linjausta.
Vuoden 2026 seurakuntavaaleissa valittava yhteinen kirkkovaltuusto ei vielä pääse vaikuttamaan seuraavaan metsäsuunnitelmaan, mutta vuoden 2030 vaaleissa valitut pääsevät päättämään vuosien 2034–2043 metsäsuunnitelmasta.
– Minun hartaana toiveenani on, että kun nyt otettiin linja siirtymisestä jatkuvan kasvatuksen periaatteeseen, se myös pysyy tulevaisuudessa, Juha Ollila sanoo.
Espoon seurakuntien metsäomistukset
Espoon seurakunnat omistavat metsää 266 hehtaaria Espoossa ja Kirkkonummella sekä 114 hehtaaria Perniössä.
Vuonna 2020 Espoon seurakuntayhtymä suojeli Velskolasta 50 hehtaaria metsää Metso-ohjelman kautta 20 vuodeksi.
Vuonna 2004 Velskolasta metsäalueista on vaihdettu Metsähallituksen kanssa 54 hehtaaria metsää, joka on liitetty Nuuksion kansallispuistoon.
Kirkkojärjestys edellyttää metsäsuunnitelman tekemistä seurakunnilta, jotka omistavat metsää.
Jaa tämä artikkeli:
