– Läheisen päihdekuolemasta on usein vaikea puhua. Vertaistukiryhmässä, jossa on muitakin saman kokeneita, on turvallista jakaa asioita ilman häpeää ja syyllisyyttä, sanoo diakoni Virpi Sutelainen.
Espoossa alkaa sururyhmä päihteisiin kuolleiden läheisille
Päihdesuru on usein vaiettua surua, jota voi olla vaikea kantaa. Vertaistukiryhmässä on tilaa kaikenlaisille tunteille.
Espoossa alkaa maaliskuussa päihdesensitiivinen sururyhmä. Diakoni Virpi Sutelainen, kenelle se on tarkoitettu?
– Sururyhmä on tarkoitettu kaikille niille espoolaisille, joiden läheinen on menehtynyt päihteisiin. Päihdekuolemaan liittyvässä surussa on erityispiirteitä, joita voi olla helpompaa pohtia tällaisessa vertaisryhmässä.
Millaisia aiheita siellä käsitellään?
– Puhumme avoimesti päihdekuolemaan liittyvistä tunteista, kuten voimakkaasta häpeästä, syyllisyydestä, vihasta, raivosta ja helpotuksen tunteista. Muistelemme läheistä ja sitä, millainen hän pohjimmiltaan oli. Mietimme, mikä lohduttaa ja mistä saa voimaa jatkaa omaa elämää. Osallistujilla voi olla käsiteltävänä monenlaista surematonta surua.
– Suljetussa ryhmässä, jossa muillakin on samankaltaisia kokemuksia, on turvallista jakaa asioita ilman häpeää ja syyllisyyttä. Osallistujilla voi olla voimakas puhumisen tarve, koska heillä ei ole ehkä aiemmin ollut rohkeutta puhua aiheesta. Toisten tarinoiden kuuleminen voi auttaa hyväksymään sen, mitä omalle läheiselle on tapahtunut.
Miten voisi tukea päihteisiin kuolleen läheistä?
– Kohtaamalla sureva kuten kenet tahansa, joka on menettänyt läheisensä. Surevaa ei saa jättää yksin. Läsnäolo ja oman ajan antaminen on arvokasta. On hyvä kysyä, mitä hänelle kuuluu ja kuunnella kaikki surevan tunteet tuomitsematta. Päihdekuolemassa helpotus ja suru ovat läsnä samanaikaisesti.
Päihdesensitiivinen sururyhmä alkaa 30.3. klo 18 Espoon tuomiokirkon seurakuntatalolla. Ilmoittautuminen Anita Kyönsaarelle, p. 040 513 0843, anita.kyonsaari@evl.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Päihteisiin kuolleita muistetaan yhdessä – ”Kaoottisen elämän seuraaminen on voinut olla läheiselle äärettömän uuvuttavaa”
AjankohtaistaDiakoniatyöntekijä Liisa Juusela muistelee vainajia, jotka haudattiin ilman saattajia.
