Huumeisiin kuolleiden läheisille tarvitaan enemmän tukea – ”Empatiaan on oltava varaa”, peräänkuuluttaa Miska Nyman
Huumeiden käyttöön liittyvä stigma vaikuttaa myös siihen, kuinka huumeisiin kuolleiden läheiset kohdataan. Ulkopuolelta tuleva häpeäleima vaikeuttaa omaisten surutyötä.
Kun huumekuolemista uutisoidaan, unohdetaan usein, että menehtynyt on aina jonkun lapsi, sisko, veli, äiti, isä tai puoliso.
– Omaisten suru, kipu ja menettämisen tuska eivät näy huumekuolemista kertovista tilastoista, sanoo Miska Nyman, jonka oma sisko ja veli ovat kuolleet tavalla, joka liittyy huumeisiin.
Sisarustensa lisäksi Nyman laskee menettäneensä huumeille yhteensä melkein kolmekymmentä muuta läheistään ja ystäväänsä.
– Olen kokenut käsittämättömän paljon menetyksiä.
Nyman on itsekin entinen käyttäjä. 1990-luvulla hän liikkui piireissä, joissa heroiinin piikittäminen oli yleistä. Hän ajautui käyttämään muitakin suonensisäisiä.
Meidän pitää pystyä muistamaan niitä ihmisiä, jotka kuolivat, ja toimia heidän äänitorvenaan.
Isäksi tultuaan Nyman havahtui siihen, että haluaa nähdä lapsensa kasvavan ja olla läsnä tämän elämässä.
– Mietin, etten halua pilata lapseni elämää. Vastuuntuntoni heräsi. Löysin oman suuntani maailmassa. Nyt olen ollut kahdeksan vuotta absoluuttisesti raitis, vuonna 1973 syntynyt Nyman kertoo.
Nykyään hän auttaa muita, jotka painiskelevat samantyyppisten ongelmien kanssa kuin hän itse aikoinaan. Nyman työskentelee väkivalta- ja rikostyön koordinaattorina Suomen Romanifoorumilla.
– Ymmärrän huumeisiin kuolleiden omaisten kokeman vihan ja katkeruuden. Ne ovat vaikeita tunteita, jotka voivat kuluttaa loppuun. Tiedän, miten hankalaa voi olla löytää elämästä tarkoitus, jos on menettänyt huumeille oman perheenjäsenensä tai läheisen ystävänsä.
– Meidän pitää pystyä muistamaan niitä ihmisiä, jotka kuolivat, ja toimia heidän äänitorvenaan. Pitää kaivaa esiin myötätuntoa.
Nymanin mukaan kollektiivinen tuki ja empaattisempi asenne auttaisivat huumeisiin menehtyneiden läheisiä. Hän peräänkuuluttaakin enemmän tukea läheisille.
– Usein ei löydy sanoja, kun joku on menettänyt läheisensä huumeille. Läheiselle se on todella traumaattinen kokemus, jota pahentaa yleinen suhtautuminen huumeiden käyttöön. Ajatellaan, että oma vika, jos joku kuoli huumeisiin.
– Empatiaan pitää kuitenkin olla varaa. Pahinta on jättää sureva yksin. Yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan laajemmin tukea tällaisessa tilanteessa.
Muita huumeisiin kuolleiden läheisiä hän haluaa kannustaa.
– Jos lohduttaa, et ole yksin. Meitä on tosi paljon. Jaamme yhdessä tätä surua ja tuskaa. Jos asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, apua on tarjolla esimerkiksi järjestösektorilla.
Miska Nyman haluaa tehdä tilaa omaisten tunteille ja puhuu aiheesta huumeisiin kuolleiden muistohartaudessa tiistaina 5.11. Helsingin Vanhassakirkossa, Lönnrotinkatu 6.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Päihderiippuvaisten parissa työskentelevä pappi Jenni Tuulensuu toivoo käyttöhuoneita Suomeen – ”Joillakin on se kokemus, että Jumala on hylännyt”
Hyvä elämäSininauhasäätiö-konsernin pappi on kiitollinen siitä, että huumekuolemien kasvusta ja niiden ehkäisystä viimein puhutaan.