Gurun opissa: Avaa portti sisäiseen linnaasi

Sielun sisimpiin huoneisiin ei kukaan pääse omin neuvoin. Sinne voi viedä vain Jumala.

09.05.2016 13:50
Lauri Maarala

Harva tietää tai muistaa, millaisen sisäisen linnan haltija itse on. "Sieluamme voidaan pitää linnana, joka on kauttaaltaan yhtä timanttia tai hyvin kirkasta kristallia ja jossa on monta huonetta, kuten taivaassa on monta huonetta."

Näin kirjoittaa karmeliittanunna Teresa Avilalainen teoksensa Sisäinen linna alussa. Hän kirjoitti sen 62-vuotiaana luostariensa sisarten hengelliseksi opaskirjaksi. Siitä tuli kristillisen mystiikan klassikko.

Jo aiemmin Teresa oli kirjoittanut omaelämäkertansa, tilinteon elämästään ja hengellisistä kokemuksistaan. Se oli kuitenkin juuttunut kirkollisten tarkastajien käsiin.

Jutellessaan kerran silloisen esimiehensä isä Jerónimo Gracián kanssa hengellisistä asioista Teresa puuskahti: "Kuinka hyvin tuo seikka onkaan kuvattu elämäkerrassani, joka on nyt inkvisition hallussa!" Jerónimo pyysi Teresaa kirjoittamaan uuden kirjan, jossa tämä kuvaisi asioita yleisemmin, kertomatta kenelle kuvatut seikat ovat tapahtuneet.

Tämä keskustelu käytiin kesällä 1577 Toledossa. Sisäinen linna -kirja oli valmis puolen vuoden päästä. Käytännössä se oli kirjoitettu kahdessa kuukaudessa, kaiken muun työn ohessa. Kirjoitushetkinään Teresa oli todistajien mukaan jatkuvan sisäisen rukouksen tilassa.

Mitä syvemmälle kulkee rukouksen tietä, sitä vähäisemmäksi jää ihmisen osa.

Ennen luostarin johtajaksi ryhtymistään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávilan karmeliittaluostarissa. Siellä hän oli monien hankaluuksien ja sairauksien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mystisiä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua kenellekään, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

Kuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävistää palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Teresan mukaan tuo nuoli sytytti hänen sydämessään Jumalan rakkauden ja innostuksen. Teresa tunsi sydämessään yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Teresan hurmokseksi.

Teresan elämä ei ollut hurmosta. Hänen tapaisensa naiset olisi pidetty mieluiten luostarien seinien sisällä tai muulla tavoin porttien takana piilossa.

Oman sielunsa linnan portilla ei kukaan kuitenkaan kaipaa vartijoita. Ennemminkin kaipaisi niitä, jotka osaisivat rohkaista ja kertoa, mitä sielun sisimmistä huoneista löytyy, ja osaisivat ohjata sinne. Teresakin kaipasi ohjaajaa, joka olisi osannut sanoa hänelle, mikä rukouksessa on ihmisen osa, eli mitä ihminen voi tehdä ja mitä Jumala.

Sitä selvittääkseen Teresa kirjoitti kirjansa. Mitä syvemmälle kulkee rukouksen tietä, sitä vähäisemmäksi jää ihmisen osa, Teresa pohtii. Omin neuvoin kukaan ei pääse sielun sisimpiin asuntoihin. Sinne voi viedä vain Jumala. Eikä ihminen pääse omin voimin edes sielunsa portista sisään. Se portti aukeaa vain hiljentymällä ja rukoilemalla.

"Mutta kun olette oppineet iloitsemaan tästä linnasta, löydätte levon kaikkialta – vaikkapa keskeltä kovia koettelemuksia", Teresa kirjoittaa.

Ohjaajana Avilan Teresa

Pyhä Teresa tai Avilan Teresa oli espanjalainen karmeliittanunna. Kun hän 47-vuotiaana perusti Ávilaan ensimmäisen luostarinsa, hän käytti itsestään nimeä Jeesuksen Teresa.

Teresan isä oli kangas- ja vaatekauppias. Isoisä oli liikemies, joka oli kääntynyt juutalaisesta kristityksi. Teresa oli viisitoistavuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Luostarilupauksen Teresa antoi 22-vuotiaana.

Kun Teresa kuoli 67-vuotiaana vuonna 1582, hän oli ehtinyt perustaa seitsemäntoista luostaria. Hänen perustamissaan luostareissa noudatettiin karmeliittojen alkuperäisiä köyhyyden, yksinkertaisen elämän ja rukouksen ihanteita.

Pyhän Teresan kirjanmerkki

Teresan kuoltua hänen rukouskirjansa välistä löydettiin säkeet, jotka alkavat sanoilla "Älköön mikään häiritkö sinua". Näitä säkeitä sanotaan Pyhän Teresan kirjanmerkiksi. Voit tehdä niistä kirjanmerkin oman rukouskirjasi tai Raamattusi väliin.

"Älköön mikään häiritkö sinua, älköön mikään sinua kauhistako.

Kaikki kulkee kulkuaan, Jumala ei muutu. Kärsivällisyys saavuttaa kaiken.

Jolla on Jumala, siltä ei mitään puutu. Yksin Jumala riittää."