Gurun opissa: Itseään ei pääse pakoon edes erämaassa
Älä pakene, vaan pysähdy katselemaan elämääsi siinä, missä juuri nyt olet, neuvoo 300-luvulla elänyt munkki Sisoes.
Vuorelle oli kiivennyt tuntematon munkki. Hän tuli Isä Sisoeksen luokse ja alkoi tentata, miksi tämä oli jättänyt luostariyhteisön ja lähtenyt asumaan yksin erämaahan. Sisoes vastasi jättäneensä yhteisön, koska koki sen tulleen liian suosituksi.
Lähtiessään hän oli ajatellut viipyä vuorella vain vähän aikaa. Huomattuaan, että siellä voi elää kaikessa rauhassa, hän jäikin sinne.
Tuntematon munkki kysyi Sisoekselta: ”Kauanko olet ollut täällä?” ”Seitsemänkymmentäkaksi vuotta”, kuului vastaus.
Sisoes lähti vuorilta vasta, kun vanhuuden vaivat pakottivat hänet siihen. Hän ikävöi sinne takaisin, vaikka olosuhteet olivat olleet ankarat.
Yksi ystävä yritti lohduttaa häntä sanomalla, ettei erämaa voisi tarjota hänelle enää mitään hyvää. ”Eikö henkeni vapaus ollut minulle erämaassa kaikki kaikessa?” Sisoes vastasi.
Miten ihminen voi muutosten keskellä tarvitakaan hiljaisuutta ja rauhaa.
Vanha Sisoes kaipasi erämaan hiljaisuutta ja kammionsa vapautta. Siellä hänellä oli ollut tilaa hengittää. Siellä hän oli oppinut kaiken itsestään, mielensä liikkeistä ja sisäisistä taisteluista – ja Jumalasta.
Kokemuksesta Sisoes kuitenkin tiesi, ettei mikään paikka sinänsä ole vastaus siihen, mitä etsimme. ”Etsi Jumalaa, äläkä sitä, missä hän asuu”, Sisoes neuvoi.
Hän oli kokenut sen, miten rauhan paikasta voi tulla kiireen paikka. Hän tiesi, miten ihminen voi muutosten keskellä tarvitakaan hiljaisuutta ja rauhaa. Hän tiesi myös, mitä oli itselle rakkaan paikan menettäminen ja sen kaipaaminen.
Meillä on kiusaus ajatella, että paikkaa vaihtamalla voisi välttää ne asiat ja kysymykset, jotka itseä kiusaavat.
Helposti käy kuitenkin niin, että se, mikä sinua ahdistaa ja mitä yrität päästä pakoon, odottaakin uudessa paikassa. Asiat ja ihmiset, joille käännät selkäsi, eivät jääkään taakse.
Myöskään Jumala, jota etsit, ei ole jossain muualla. Hän on niiden asioiden keskellä ja juuri siellä, missä nyt olet ja ehkä kipuilet itsesi kanssa. Jos haluat lähteä, pysähdy ensin. Mieti rauhassa ja kysele, mikä sinua kutsuu ja mitä etsit.
Sisoeksesta sanottiin, että aina kun hän meni kammioonsa, hän sulki oven. Hiljaisuuden koulima munkki tiesi, että kun hän oli kotonaan Jumalassa, hän oli kotonaan kaikkialla, yhtä lailla vuoren yksinäisyydessä kuin tien päällä.
Sisoes ei väittänyt, että hän olisi löytänyt vastauksen ja päässyt perille. Mitä lähempänä Jumalaa ihminen on, sitä paremmin hän näkee syntinsä ja tietää tarvitsevansa armoa.
Ihmisen osa on langeta, nousta ja aloittaa alusta – yhä uudestaan.
Kun Sisoes makasi kuolinvuoteellaan, hänen vierellään olevat munkit näkivät hänen kasvojensa loistavan. He kuulivat hänen sanovan jotakin ja kysyivät, keiden kanssa hän puhui. ”Katso enkelit tulivat, ja pyysin, että minun annettaisiin vielä vähän katua”, Sisoes vastasi.
Munkit ihmettelivät, mitä katumista hänellä vielä oli. ”En tosiaankaan usko vielä edes aloittaneeni” hän totesi katumista tarkoittaen.
Sisoes opetti, että ihmisen osa on langeta, nousta ja aloittaa alusta – yhä uudestaan. Jumala löytää ihmisen aina sieltä ja siitä tilasta, missä tämä kulloinkin on matkallaan.
Uuden alun rukous
Jumalani, älä jätä minua.
Sinä tunnet minut ja tiedät,
miten usein erehdyn
ja lankean.
Sinä näet, että olen taas
tässä samassa tilassa
eikä minussa ole nyt
mitään hyvää
eikä mitään mistä ylpeillä.
Armahda minua,
auta minua nousemaan
ja aloittamaan alusta,
tekemään jotain hyvää.
Anna minulle vielä
uusi päivä.
Ohjaajana munkki Sisoes
Munkki Sisoes eli 300-luvulla Egyptissä, jossa tuohon aikaan monet kristityt vetäytyivät karuihin erämaihin hiljentymään ja paastoamaan. Sisoes oli ryhtynyt jo nuorena elämään askeettista elämää ja päätynyt Sketiksen-yhteisöön. Tällaiset erämaan erakoiden yhteisöt olivat ensimmäisiä kristillisiä luostareita.
Sisoeksen esikuva oli Qulzumin-vuorella asunut isä Antonios Suuri, jota pidetään Egyptin erämaaisistä merkittävimpänä. Sisoes oli ehkä tavannutkin hänet. Kun Sisoes vuonna 356 kuuli, että Antonius oli kuollut, hän lähti tämän kotivuorelle, sillä Sketiksen-yhteisöön oli tullut hänen mielestään jo liikaa väkeä. Tuolla vuorella Sisoes asui osan aikaa yksin ja osan aikaa oppilaidensa kanssa. Hän lähti erämaasta vasta noin 90-vuotiaana iän ja sairauksien heikentämänä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lähi-idän erämaissa kävi vilske, kun varhaiset kristityt erakot tavoittelivat täydellisyyttä
HengellisyysEnsimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kilvoitelleet erämaan viisaat olivat oman aikansa hengellisiä ohjaajia.
Gurun opissa: Katso toisessa ihmisessä olevaa hyvää
Hengellisyys
