Gurun opissa: Pyhiinvaeltaja matkaa ennen kaikkea sisimpäänsä – kävely auttaa siinä
Pyhiinvaeltajan kannattaa pitää kantamuksensa kevyinä, muistuttaa pyhiinvaeltajakonkari Gerard W. Hughes.
Gerard W. Hughes rakasti kävelemistä Skotlannin kukkuloilla. Näillä retkillään hän huomasi ajatustensa selkiytyvän ja ratkaisujen kypsyvän.
Elettiin 1960-luvun loppupuolta, ja Hughes työskenteli pappina Glasgow’n yliopistossa. Viikonloppuisin hänellä oli tapana retkeillä opiskelijoiden kanssa läheisillä vuorilla. Heitä puhutteli maiseman avaruus ja kauneus, ja heidät pysäytti vastapäisten rinteiden näkymä ja ajatus siellä sijaitseviin puolustusministeriön rakennuksiin mahdollisesti kätketyistä ydinaseista.
Rinteillä kävellessään he pohtivat paitsi elämän kauneutta myös hyvän ja pahan taistelua ihmisten mielessä ja maailmassa.
Pyhiinvaeltaja ei tiedä, mikä häntä odottaa. Se selviää päivä kerrallaan matkan aikana.
Kahdeksan vuoden työrupeaman jälkeen Hughes päätti jättää yliopiston ja lähteä matkalle suunnittelemaan tulevaisuuttaan.
Kesällä 1975 hän teki kymmenen viikon pyhiinvaelluksen Ranskan halki Italiaan ja Roomaan, joka kiinnosti häntä ennen kaikkea Pietarin ja Paavalin ja kristillisen uskon alkuaikojen kaupunkina. Mutta Rooma ei lopulta ollutkaan niin tärkeä. Paljon tärkeämmäksi osoittautui viidentoista kilon reppu selässä kävelty matka. Sen aikana hän mietti oman elämänsä matkan suuntaa.
Kotiin palattuaan hän muutti Pohjois-Walesissa sijaitsevaan jesuiittojen taloon, joka oli hänelle jo nuoruudesta tuttu. Parin työtoverinsa kanssa hän kehitti talosta uudenlaisen hengellisyyden keskuksen.
Sinne saapui niin omaan elämäänsä rauhaa etsiviä ihmisiä kuin ydinaseita vastustavia rauhanliikkeen aktiiveja. Hughes itsekin halusi omistaa elämänsä yhä syvemmin rauhan asialle. Mutta mitä voisi yksi ihminen tehdä?
Tämä kysymys mielessään Hughes lähti vuoden 1987 helmikuussa seuraavalle pitkälle pyhiinvaellukselleen. Hän kulki jalkaisin Jerusalemiin.
Se oli pyhiinvaellus rauhan puolesta, ja hän teki sen kristillisen rauhanjärjestön Pax Christin nimissä. Hän käveli läpi Euroopan vetäen perässään rattaita, joissa piti reppuaan. Rattaille hän oli antanut nimeksi ”Mungo” kelttiläisen pyhimyksen mukaan. Nimi muistutti häntä kelttiläisen kristillisyyden ajatuksesta, että Jumalan pyhän läsnäolon voi kokea kaikessa.
Tarpeettomat matkatavarat, joita kannamme mielessämme, ovat paljon painavampia kuin yksikään selkäreppu.
– Gerard W. Hughes
Pyhiinvaeltaja tekee aina matkaa ennen kaikkea omaan sisimpäänsä, Gerard W. Hughes muistuttaa.
Pyhiinvaelluksella on päämäärää, mutta itse matka ja mitä sillä oppii, ovat usein tärkeämpiä kuin päämäärän saavuttaminen. Ulkoinen kohde voi motivoida matkaajaa ja kertoa hänelle jotakin hänen kaipauksestaan, mutta se, mitä matkalla tapahtuu, on aina yllätys.
Pyhiinvaeltaja ei tiedä, mikä häntä odottaa. Se selviää päivä kerrallaan matkan aikana.
Vaelluksella oppii, ettei reppuun voi pakata koko omaisuutta. Pyhiinvaeltajan kantamus on kevyt, sillä mukana on vain välttämätön. Vain siten pääsee perille.
Se pätee koko elämään. Emme elä kasataksemme kantamuksia ja omaisuutta. Jos teemme niin, hukkaamme päämäärän ja kadotamme sielumme.
”Tarpeettomat matkatavarat, joita kannamme mielessämme, ovat paljon painavampia kuin yksikään selkäreppu”, Hughes sanoo.
Tuota tarpeetonta painolastia ovat tukahdutetut tunteemme, arvostelevat asenteemme ja ahtaat uskomuksemme, jotka ovat niin iskostuneita meihin, ettemme usein edes huomaa niitä.
Kun hellitämme niistä, taakkamme kevenee, sisimpämme avautuu ja maailma näyttää toiselta. Silloin voi tulla tilaa myös Jumalalle, joka avaa uusia polkuja.
Pyhiinvaeltajan rukous
Herra, päästä meidät sokeudestamme.
Päästä meidät kaikista sellaisista
uskonnon muodoista, jotka lukitsevat
ihmiset temppeleihin,
pyhiin paikkoihin ja kirkkoihin
eivätkä tunnista sinua
jokaisen ihmisolennon salaisuudessa.
(Gerard W. Hughes)
Ohjaajana Gerard W. Hughes
Gerard W. Hughes on pappi, tunnettu hengellinen ohjaaja ja kirjailija.
Hän syntyi vuonna 1924 katoliseen perheeseen Skotlannissa. 17-vuotiaana hän liittyi jesuiittoihin, ja 18 vuoden kouluttautumisen jälkeen valmistui jesuiitaksi St. Beuno’sin yhteisössä Pohjois-Walesissa.
Hän harrasti vaeltamista ja teki elämänsä aikana kaksi tärkeää pyhiinvaellusta, toisen Roomaan ja toisen Jerusalemiin. Kummastakin vaelluksesta hän kirjoitti kirjan. Toinen niistä on julkaistu suomeksi nimellä Jalkaisin Jerusalemiin – pyhiinvaellus rauhan puolesta.
Hughesilta on suomennettu myös kaksi hengellistä opaskirjaa. Ne ovat Matkaoppaana rukous ja Pyhän yllättämä – matkaopas uskon aarteisiin.
Hughes kuoli 90-vuotiaana vuonna 2014.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tosikävely voi johtaa tärkeisiin sisäisiin liikahduksiin – Tom Sjöblomin elämä muuttui, kun hän nousi sohvalta ja otti käyttöön ihmislajin vanhan supervoiman
Hyvä elämäAloitettuaan päivittäiset kävelylenkit uskontotieteilijä ja pappi Tom Sjöblom ryhtyi selvittämään, mistä muinaisuudesta saakka jatkuneessa liikkumistavassa on kyse.
