Gurun opissa: Jumalalle voit antaa vain oman pienuutesi

Gurun opissa: Jumalalle voit antaa vain oman pienuutesi

Ihmisen ei pidä kasvaa, vaan tulla yhä pienemmäksi.

Teresa oli jo pienenä päättäväinen lapsi. Jos hän sanoi johonkin asiaan "ei", se tarkoitti sitä. Hän meni mieluummin vaikka koko yöksi yksin kellariin kuin muutti mielensä.

Teresan luonteesta kertoo myös tarina hänen lapsuudestaan. Vanhempi sisko oli mielestään jo liian iso leikkiäkseen nukeilla. Hän toi kahdelle pikkusiskolleen korin täynnä nukenvaatteita ja pyysi heitä valitsemaan siitä. Céline – Teresan sisko – pani kätensä koriin ja otti silkkinauhakerän. Teresa empi hetken, ojensi kätensä ja sanoi: "Minä valitsen kaiken!"

 

21-vuotiaana Teresa kirjoitti muistelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Niissä hän kertoo, että ymmärsi kyllä, että pyhyyteen johtaa monia teitä ja että jokainen vastaa Jumalan kutsuun omalla tavallaan. Hänen haasteensa kiteytyi kuitenkin lauseeseen: "Jumalani, minä valitsen kaiken."

Mitä lähemmäksi Jumalaa ihminen pääsee, sitä yksinkertaisemmaksi kaikki muuttuu.

Jo varhain Teresa tiesi, mitä kärsimys on. Hän oli toivottu lapsi. Äidin piti kuitenkin antaa hänet parikuukautisena sijaisäidin hoidettavaksi oman terveytensä takia. Teresa oli jo ehtinyt kiintyä sijaisäitiin, kun hänet tuotiin vuoden päästä takaisin kotiin.

Äiti kuoli syöpään, kun Teresa oli alle viiden vanha. Teresa valitsi "toiseksi äidikseen" vanhemman siskonsa Paulinen. Sisko lähti kuitenkin luostariin Teresan ollessa alle kymmenen vanha. Myöhemmin Teresa kirjoitti, että se oli hänelle kuin tikarinisku. Sitten vanhin sisko Mariekin lähti samaan luostariin.

Myös Teresa tahtoi sinne. Hän teki isänsä kanssa jopa pyhiinvaellusmatkan Roomaan saadakseen paavin siunauksen päätökselleen.

 

15-vuotiaana Teresa oli luostarissa ja sai siellä nimen Jeesus-lapsen Teresa. Luostarissakin hänen oli vaikea valita. Terveysongelmistaan huolimatta hän olisi halunnut olla kaikkea: Jeesuksen morsian, sielujen äiti, sotilas, pappi, apostoli, opettaja ja marttyyri.

Hän itsekin tajusi, että oli hullua toivoa kaikkea. "Onko yhtään sielua, joka on pienempi ja voimattomampi kuin omani?" hän totesi. Rakkautta hän etsi. Vaikka hän tekisi mitä, vailla rakkautta, se olisi yhtä tyhjän kanssa.

Hän oivalsi, että vain valitsemalla rakkauden, hän voi valita kaiken. Mutta mitä hänellä oli annettavanaan? Hän ymmärsi, että hän voi antaa vain oman pienuutensa ja heikkoutensa. Ja mitä lähemmäksi Jumalaa hän pääsee, sitä yksinkertaisemmaksi kaikki muuttuu. Kukaan ei nouse omin voimin taivaaseen. Hänet nostetaan sinne. Siksi ihmisen ei pidä kasvaa, vaan tulla yhä pienemmäksi. Täällä alhaalla kaikki on vain pieniä rakkauden eleitä.

"Ainoa tapani todistaa sinulle rakkaudestani on sirotella kukkia ympärilleni, käyttää jokaista tilaisuutta pieneen uhraukseen, katseeseen tai sanaan, käyttää hyödykseni jokaista vähäpätöistä asiaa ja tehdä tuo kaikki rakkaudesta", Jeesus-lapsen Teresa eli Pikku Teresa kirjoitti.

Teresan rukous

"Suo, ettei mikään maan päällä

tekisi sieluani levottomaksi

ja veisi sieluni rauhaa.

Jeesus, pyydän sinulta

vain rauhaa ja rakkautta,

loputonta rakkautta,

joka ei tunne muuta rajaa

kuin sinut,

rakkautta,

joka ei ole enää minä,

vaan sinä."

Ohjaajana Jeesus-lapsen Teresa

Thérèse Martin syntyi vuonna 1873. Hän meni 15-vuotiaana Lisieux'ssa, Ranskassa, sijaitsevaan karmeliittaluostariin ja sai siellä nimen Jeesus-lapsen Teresa. Häntä kutsutaan myös Pikku Teresaksi. Hän ehti olla luostarissa yhdeksän vuotta ennen kuin kuoli 24-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1897. Hänet tunnetaan luostarissa kirjoittamistaan elämäkerrallisista kirjoituksista, joissa hän kuvaa hengellistä tietään. Ne on suomennettu nimellä Jeesus-lapsen Teresa. Pieni tie. Omaelämäkerrallisia kirjoituksia. Teresa julistettiin pyhimykseksi jo kuusitoista vuotta kuolemansa jälkeen. Vuonna 1997 paavi julisti hänet kirkon opettajaksi kolmantena naisena Katariina Sienalaisen ja Teresa Avilalaisen rinnalle.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi