Uskonnonharjoittaminen tarjosi 1600-luvulla naisille eroottisia näkyjä – ”Suhdetta Kristukseen kuvailtiin ja kuviteltiin mielenkiintoisilla ja shokeeraavillakin tavoilla”
Filosofian tohtori Rose-Marie Peake työskentelee Kokemuksen historian huippuyksikössä Tampereen yliopistossa. Hän on erikoistunut sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja uskontoon uuden ajan alun Euroopassa.

Filosofian tohtori Rose-Marie Peake työskentelee Kokemuksen historian huippuyksikössä Tampereen yliopistossa. Hän on erikoistunut sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja uskontoon uuden ajan alun Euroopassa.

Uskonnonharjoittaminen tarjosi 1600-luvulla naisille eroottisia näkyjä – ”Suhdetta Kristukseen kuvailtiin ja kuviteltiin mielenkiintoisilla ja shokeeraavillakin tavoilla”

Rose-Marie Peake tutkii barokkiajan nunnien hengellisyyttä. Nunnat elivät uskoaan todeksi hyvin kehollisesti, ja naimisissa oleville naisille hengellisyys tarjosi mahdollisuuden kieltäytyä avioseksistä.

Övereitä, intiimejä ja outoja, luonnehtii historioitsija Rose-Marie Peake – ja nyt hän puhuu nunnien hengellisistä kokemuksista. Peake on tutkijatohtori, joka on erikoistunut barokkiajan Ranskaan ja erityisesti tuon ajan naisten hengelliseen elämään. Noita övereitä ja outoja, usein voimakkaan eroottissävyisiä kokemuksia hän on löytänyt ursuliininunnien muistokirjoituksista. Kertomukset edustavat niin kutsuttua morsiusmystiikkaa, jossa tavoitellaan sielun yhtymistä sulhaseensa Kristukseen.

1600-luvulla nunnien hurmioituneille kertomuksille ei hihitelty eikä niitä piiloteltu pöytälaatikossa. Ei niitä ilmeisesti pidetty erityisen outoinakaan, sillä niitä julkaistiin painettuina kirjoina ja lähetettiin sisaryhteisöihin esimerkiksi ja malliksi erityisen hurskaasta elämästä.

– Nuo naiset elivät uskoaan todeksi tavallisesta poikkeavalla tavalla eli hyvin kehollisesti ja eroottisesti. Nekrologeissa on voimakkaita kuvauksia ekstaaseista, näyistä ja ilmestyksistä Kristuksen kanssa. Suhdetta Kristukseen kuvaillaan ja kuvitellaan hyvin mielenkiintoisilla ja shokeeraavillakin tavoilla, Peake kertoo.

– Kristus esiintyy toisaalta valtavan hellänä ja rakastavana, toisaalta rankaisevana hahmona, joka osoittaa rakkauttaan jopa kiduttamalla. Tällaiset kuvaukset tuovat mieleen sadomasokismin, jossa nautinto saavutetaan kivun kautta.

Barokin aikaa ylipäätään leimasivat suuret tunteet, elämyksellisyys ja teatraalisuus, joten miksi ne eivät olisi näkyneet myös hengellisessä elämässä?

Nunnien ilmestysten eroottisuudesta ei ole Peaken mukaan epäilystäkään.

– Totta kai ne ovat eroottisia, ja se on ollut ihan ok. Tässä on ehkä ero luterilaisten ja katolilaisten välillä. Katolilaisuudessa on ollut itsestään selvää, että seksuaalisuus seuraa ihmistä kehdosta hautaan ja on läsnä myös luostarissa. Se ei ole mikään tabu. Mutta toki on tärkeää, että tällaiset tunteet kohdistuvat nimenomaan Kristukseen. Tietenkin olisi ollut kiellettyä kokea vastaavaa vaikka nunnatoveria kohtaan.

Peaken mukaan ursuliininunnien tekstit ovat tärkeitä siksi, että tuon aikakauden naisten seksuaalisuudesta ei tiedetä juuri mitään. Ei ole lähteitä, joissa naiset itse kertoisivat, mistä he nauttivat, mitä he tekevät tai mitä heille on tehty. Ja jos joku tavallinen nainen olisikin kertonut vastaavanlaisista kokemuksista, sitä olisi pidetty täysin sopimattomana.

Naiset tavoittelivat pyhyyttä ruumiillisten kokemusten kautta

Ursuliininunnien omalaatuinen morsiusmystiikka ei ollut yksittäinen ilmiö eikä noussut tyhjästä. Se jatkoi jo myöhäiskeskiajalla alkanutta uskonnollista virtausta, jossa ruumiillisuus ja kokemuksellisuus korostuvat. Siihen kuuluivat ruumiin kurittaminen esimerkiksi ankaralla paastolla ja ruoskimisella, sairastelu, kärsimys ja stigmojen ilmestyminen.

– Ne ovat olleet varsinkin naisille tyypillisiä tapoja tavoitella pyhyyttä ja saada hengellistä auktoriteettia. Ainakin barokkiajan Ranskassa, jota itse olen tutkinut, kokemuksellisuus ja ruumiillisuus olivat selvästi naisten juttu, Rose-Marie Peake kertoo.

– Ruumiin kurittaminen ei uudella ajalla kadonnut mihinkään, vaikka katolinen kirkko yrittikin sitä rajoittaa. Barokin aikaa ylipäätään leimasivat suuret tunteet, elämyksellisyys ja teatraalisuus, joten miksi ne eivät olisi näkyneet myös hengellisessä elämässä?

1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä ja riivaajien karkottamisessa olikin Peaken mukaan pitkälti kyse siitä, että yritettiin vetää rajoja siihen, mikä oli hyväksyttävää uskonnonharjoittamista ja mikä ei.

Alempien luokkien naiset hakeutuivat auttamistyöhön

1600-luvun naisia käsittelee myös viime syksynä ilmestynyt Rose-Marie Peaken ja Riikka-Maria Rosenbergin kirja Korsetti ja krusifiksi – vaikutusvaltaisia barokin ajan pariisittaria. Siinä kuvataan kolmen aikansa eliittiin kuuluneen pariisilaisnaisen – aatelisrouvan, kurtisaanin ja nunnan – elämää. Ne eivät olleet niin kaukana toisistaan kuin tänä päivänä helposti luulisi.

1600-luku oli Peaken mukaan Ranskassa vielä hyvin uskonnollista aikaa. Nunnia, munkkeja ja pappeja löytyi lähes jokaisesta suvusta, ja maallinenkin elämä oli läpikotaisin hengellistä. Ihmiset kävivät säännöllisesti messussa ja lukivat hengellistä kirjallisuutta. Monien yläluokan naisten koteihin kuului erityinen rukoushuone.

Peake tutki kirjaa varten katolisen laupeudentyttärien sisarkunnan perustajan ja johtajan ­Louise de Marillacin vaiheita. Sisarkunta auttoi köyhiä, sairaita, orpoja ja vankeja varakkailta pariisilaisnaisilta saamiensa lahjoitusten turvin. Marillac joutui taistelemaan naisten oikeudesta aktiiviseen työhön, sillä kirkon johdon mielestä naisten paikka olisi ollut suljetuissa rukouselämää harjoittavissa yhteisöissä.

1600-luvun Ranskassa oli tavallista, että yläluokkaisten perheiden tytöistä puolet laitettiin luostariin – eivätkä kaikki suinkaan menneet sinne vapaaehtoisesti. Samaan aikaan naisten parissa oli valtavaa innostusta luostarilaitoksen uudistamiseen ja uudenlaisten luostareiden perustamiseen. Luostareiden lisäksi naiset perustivat auttamistyötä tekeviä sisarkuntia, joista Louise de Marillacin laupeudentyttäret oli yksi.

– Varakkaammat naiset hakeutuivat suljettuihin luostareihin, ja jopa kuningatar kävi niissä retriiteissä. Sen sijaan esimerkiksi laupeudentyttäriin hakeutui kaupunkien alemmista luokista naisia, joilla oli valtava palo auttamistyöhön. Työ oli fyysisesti raskasta ja nälkä ja kulkutaudit koettelivat. Siksi monet näistä naisista kuolivat nuorina, Peake kertoo.

Luostariin tai hengelliseen yhteisöön hakeutuminen ei 1600-luvulla ollut naisille ainoa tapa toteuttaa hengellistä kutsumustaan. Jos he olivat jo ehtineet perustaa perheen, heidän oli mahdollista elää myös niin kutsuttuina hengellisinä aviovaimoina eli pidättäytyä seksistä.

Näin teki esimerkiksi Louise de Marillac avioliittonsa viimeiset vuodet miehensä kuolemaan asti. Hän oli jopa laatinut itselleen varsin ankaran säännön paastoineen ja rukoushetkineen. Nuorena hän oli pyrkinyt luostariin, mutta hänen terveyttään pidettiin liian heikkona. Kolmekymppisenä leskenä hän oli lopulta vapaa seuraamaan kutsumustaan.

Pyhä Katariina Sienalainen juo verta Kristuksen haavasta. Peter Horreen triptyykki on maalattu 1600-luvulla. Kuva: Peter Horree / Alamy Stock Photo.

Pyhä Katariina Sienalainen juo verta Kristuksen haavasta. Peter Horreen triptyykki on maalattu 1600-luvulla. Kuva: Peter Horree / Alamy Stock Photo.

Seksuaalisista kiusauksista kärsivien suojelija

Peter Horreen 1600-luvulla maalaama triptyykki kuvaa pyhän Katariina Sienalaisen (1347–1380) mystisiä kokemuksia: kihlausta Kristuksen kanssa, veren juomista Kristuksen haavasta ja stigmojen saamista.

Katariina Sienalainen on yksi kuuluisimmista katolisista pyhimyksistä. Hän on myös yksi kokemuksellisen ja ruumiillisen mystiikan keskeisistä edustajista – ja sellaisena edelläkävijä esimerkiksi kolmesataa vuotta myöhäisemmälle ursuliininunnien eroottiselle morsiusmystiikalle.

Katariina tunsi voimakasta kutsumusta hengelliseen elämään jo lapsena ja päätti pysyä naimattomana vanhempiensa vastusteluista huolimatta. Hän ei kuitenkaan koskaan mennyt luostariin vaan eli maallikkosisarena auttaen köyhiä ja sairaita. Hän harjoitti ankaraa askeesia: söi tuskin mitään ja valvoi yöt rukoillen ja itseään ruoskien. Hän myös koki säännöllisesti erilaisia ekstaattisia tiloja ja ilmestyksiä. Yhdessä niistä Kristus avasi Katariinan kyljen ja irrotti tämän sydämen – ja myöhemmässä näyssä antoi tilalle oman sydämensä.

Nykyisin Katariina Sienalainen on yksi Euroopan suojeluspyhimyksistä. Hän on myös muun muassa seksuaalisista kiusauksista kärsivien suojeluspyhimys.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi