Kuva: Matti Pikkujämsä
Gurun opissa: Keskellä pimeyttäkin olet turvassa
Juuri siellä, missä et voi enää ottaa kiinni mistään, Jumala tarttuu sinua kädestä.
"Kerran pimeänä yönä syttyivät sielussani kaipuut, halut rakkauden, – oi autuas sallima hyvä! Lähdin ulos huomaamatta, kun taloni oli jo tyyntynyt." Näin alkaa espanjalaisen mystikon Ristin Johanneksen kuuluisin runo Sielun pimeä yö. Runossa sielu kulkee salaa yössä, oppaanaan yksin kaipuusta palava sydän. Lopulta sielu pääsee kaivattunsa luokse.
Johannes kirjoitti tämän runon joko Espanjan Toledossa luostarin synkässä vankikopperossa, jonne hänen vastustajansa olivat sulkeneet hänet, tai sitten pian sieltä paettuaan. Yhdeksän kuukauden vankeusaikana hän kirjoitti monet kauneimmista runoistaan. Kaikki teoksensa hän aloitti säkeillä, joita hän sitten tulkitsee hengellisesti kuvaten sielun matkaa Jumalan yhteyteen.
Ensimmäisessä kirjassaan Nousu Karmelin vuorelle Ristin Johannes kuvaa hengellisen tien alkua. Silloin haemme erilaisia rukouksen muotoja ja siirrymme sanallisista rukouksista ja käsitteisiin kohdistuvasta mietiskelystä sanattomaan hiljaisuuteen. Johannes ei kehota viettämään pitkiä aikoja rukouksessa tai elämään pitkiä aikoja yksinäisyydessä. Tärkeämpää on seurata Kristusta arkisessa elämässä.
"Pidä tapanasi seurata Kristusta kaikissa teoissasi saattamalla elämäsi hänen elämänsä kaltaiseksi", Johannes kirjoittaa. Tämä sääntö ei varmasti aina riitä. Sen perusteella voi silti miettiä monen valinnan ja mieliteon kohdalla, onko se sopusoinnussa Kristuksen seuraamisen kanssa. Viekö se minua hänen suuntaansa vai poispäin hänestä?
Matka sielun keskukseen on pitkä, mutta toisaalta kaikki on jo lähellä. Joskus sinusta saattaa tuntua, että kaikki on omassa varassasi, ja toisinaan, ettei mikään ole omassa hallussasi. Alkuun Jumala toimii kuin äiti, joka huolehtii lapsestaan ruokkien ja hoivaten. Toisinaan Jumala vähentää huolenpitoaan ja panee sinut kulkemaan yksin. Joskus taas ehkä haluat tehdä kaiken itse, etkä halua, että kukaan ohjaa sinua.
Matka sielun keskukseen on pitkä, mutta toisaalta kaikki on jo lähellä.
Ristin Johannes väittää, että juuri siellä, missä et voi enää ottaa omin voimin kiinni mistään, olet suurimmassa turvassa. Sinne ei maailman häly eikä perkele pääse. Alat käsittää, että hyvä ei kulje ihmiseltä Jumalalle, vaan Jumalalta ihmiselle.
Saatat kokea, että olet pulassa, kun et voi itse tehdä mitään. On pelottavaa, kun oma hallinta lakkaa ja kun ei voi turvata mihinkään, mihin voisi tarttua aistein tai mihin voisi kiinnittää mielensä. Tuntuu siltä, että on keskellä synkkää pimeyttä.
Tällaisessa elämäntilanteessa olevalle Ristin Johannes sanoo, että kaikkein kirkkain ja tosin on meille pimeintä. Juuri siellä, sielun pohjalla palaa elävä rakkauden liekki. Sinne päästäkseen pitää kulkea aistien ja hengen yön läpi.
Kun rakkaus on sisälläsi, löydät sen kaikkialta. Sinun ei tarvitse aisteillasi etsiä jälkiä Jumalasta tai maalata mielikuvaa hänestä tai saada järkeillen hänestä otetta. Saat etsiä häntä sisältäsi kuuntelevassa ja rakastavassa hiljaisuudessa.
Kesäinen kävelyharjoitus
Ristin Johannes kuului paljasjalkaisiin karmeliittoihin, jotka halusivat elää yksinkertaisesti.
Kävele kesäpäivinä, silloin kun on mahdollista, paljain jaloin. Tunne jalkapohjissasi ruohon ja maan kosketus.
Aisti vapauden tunne, joka tulee kävelystä. Sano mielessäsi askeltesi tahdissa Jumalalle kyllä. Jokaisesta askeleesta tulee pieni luottamusharjoitus, jossa muistutat itseäsi siitä, mihin luotat ja mistä pidät kiinni.
Ohjaajana Ristin Johannes
Ristin Johannes syntyi vuonna 1542 Espanjassa Fontiverosin pikkukaupungissa. Hänen isänsä oli silkkikauppias ja äitinsä silkinkutoja. Isä kuoli ennen kuin Johannes täytti kahdeksan. Johannes sai alkuopetuksen köyhien koulussa. Jo lapsena hän oli käsityöläisten oppipoikana ja myöhemmin apulaisena jesuiittojen sairaalassa. Siellä hänen lahjansa huomattiin ja hän pääsi opin tielle. Hän opiskeli muun muassa Salamancan yliopistossa.
Johannes oli teologi, kirjailija ja runoilija. Suuren osan elämästään hän toimi Andalusiassa karmeliittaveljien johtajana ja nunnien sielunhoitajana. Hän oli Avilan Teresan läheinen työtoveri. Johannes kuoli Úbedassa, syrjäisessä paikassa Granadan pohjoispuolella 49-vuotiaana. Hänen kirjoistaan on Seppo A. Teinonen suomentanut Pimeän yön ja Elävän rakkauden liekin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ihminen on tehnyt pimeästä asuinsijan pahalle ja pelottavalle – Raamattu tuntee myös Jumalan pimeän puolen
HengellisyysKansanperinteessä pimeän olennoilla käsitellään kuolemanpelkoa ja toiseuden pelkoa. Pimeys on myös kielikuva, jonka avulla voi puhua vaikka tietämättömyydestä tai Jumalan poissaolosta.
