Gurun opissa: Mene kolhuinesi peilin eteen

Gurun opissa: Mene kolhuinesi peilin eteen

Flaamilainen mystikko Jan van Ruusbroek kutsuu Jumalaa sielun kuvastimeksi. Sen peilin edessä saamme olla mitään peittelemättä.

Lähes 70-vuotias augustinolaismunkki on lähtenyt patikkamatkalle. Lähtöpaikka on hänen kymmenen vuotta aikaisemmin perustamansa luostari, joka sijaitsee Groenendaalin laaksossa Brysselin kaakkoispuolella. Vaeltaja on flaamilainen mystikko Jan van Ruusbroek.

Hän on matkalla veli Gerardin luokse. Tämä oli jostakin saanut haltuunsa Ruusbroekin kirjoituksia, joissa hän kuvaa ihmisen hengellistä matkaa Jumalan yhteyteen. Kirjoitukset olivat hämmentäneet Gerardia ja hänen tovereitaan.

Heitä askarrutti erityisesti, millainen on se tila, jossa ihminen kokee olevansa kokonaan yhtä Jumalan kanssa. Ruusbroek on nyt valmistautunut keskustelemaan heidän kanssaan.

Jumala on luonut jokaisen ihmisen eläväksi peiliksi, johon hän on painanut oman kuvansa."

Ruusbroek oli jo kulkenut pitkän tien isättömästä pojasta papiksi, luostarin perustajaksi ja hengelliseksi ohjaajaksi. Groedendaalin laaksoon hän oli vetäytynyt setänsä ja parin ystävänsä kanssa kyllästyneenä Brysselin vilinään. He asuivat erakkomajoissa metsän keskellä. Siellä metsän siimeksessä Ruusbroek meditoi ja kirjoitti.

Ehkä siellä veden peiliin katsellessa Ruusbroekille syntyi ajatus peilistä ihmisen ja Jumalan välisen suhteen kuvana. Hän kutsuu Jumalaa sielumme kuvastimeksi, jossa voimme tutkia itseämme. Sen edessä saamme olla kaikkine kolhuinemme paljaana, mitään peittelemättä.

Meidän sielumme on syvimmässä merkityksessä Jumalan olemuksen peili. Jumala on luonut jokaisen ihmisen eläväksi peiliksi, johon hän on painanut kuvansa. "Hän elää kuin kuva meissä ja me hänessä", Ruusbroek kirjoittaa. Meditaatio merkitsee hänelle katselevaa elämäntapaa. Toisinaan se menee yli järjen, ja johtaa Jumalan mittaamattomaan avaruuteen.

 

Kristusta Ruusbroek vertaa kivensiruun, joka heijastaa valoa peilin lailla. Tätä sirun valoa meidänkin tulisi heijastaa, Ruusbroek muistuttaa.

Miten se on mahdollista? Vain katsomalla Kristukseen, joka maailmaan tulleessaan on tullut yhtä pieneksi ja tyhjäksi kuin kivensiru, jonka helposti polkee jalkoihinsa. Juuri tällaisena hän kuitenkin on Jumalan iankaikkisen valon säihke, Jumalan kirkkauden loiste ja tahraton kuvastin. Rakkaudessaan hän polttaa kaiken itsekkyytemme poroksi.

Katsele krusifiksia

Aina kun nostat katseesi krusifiksiin tai tyhjään ristiin, se on jo uskoa ja rukousta.

Voit tehdä niin mennessäsi kirkkoon tai kappeliin ja istua siellä rauhassa krusifiksia tai ristiä katsellen. Voit istua myös kotona krusifiksin edessä, sytyttää kynttilän ja istua hiljaa. Voit sulkea silmäsi ja katsella hiljaa mielessäsi Kristusta.

Kuinka paljon uskoa tarvitset? Sen verran, että katsot Kristusta.

Ohjaajana Jan van Ruusbroek

Jan van Ruusbroek syntyi Brysselin eteläpuolella pienessä kylässä vuonna 1293. Hänen setänsä Jan Hinckaert työskenteli pappina Brysselissä. Setä huolehti myös isättömän Janin kasvatuksesta. Setänsä lailla Jan van Ruusbroek opiskeli teologiaa, ja toimi sitten 25 vuotta pappina Brysselissä. Vuonna 1350 Ruusbroek perusti setänsä ja parin ystävänsä kanssa Gronendaalin laaksoon luostarin, josta tuli vuosikymmeniksi kristillisen mystiikan keskus. Tuossa luostarissa hän kuoli 88-vuotiaana vuonna 1381.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: