Gurun opissa: Rakenna kammio

Gurun opissa: Rakenna kammio

Paikat, joista etsimme rauhaa, kertovat siitä, mihin uskomme.

Kun ihmiset lähtivät 300-luvulla kaupungeista ja kylistä Egyptin erämaihin, he eivät lähteneet pelkästään pakoon elämänsä paineita. He lähtivät etsimään syvempää yhteyttä Jumalaan. Siten he uskoivat löytävänsä syvemmän yhteyden kaikkeen muuhunkin, itseensä, elämäänsä ja niihin, joiden kanssa elivät.

Erämaahan he rakensivat yksinkertaiset asumuksensa, kammionsa. Kammio ei ollut kuitenkaan heille vain makuupaikka, vaan se ilmensi sitä, mitä he etsivät ja mihin he uskoivat. Se oli heille Jumalan kohtaamisen paikka.

He rakensivat kammionsa luonnon materiaaleista. He tekivät mudasta ja savesta tiiliä ja kuivattivat ne auringossa. Kun puuta oli saatavilla, he käyttivät sitä kammion tukirakenteena.

Kammiossa oli tavallisesti kaksi huonetta. Toinen oli varattu työntekoa ja vieraiden vastaanottamista varten. Siinä munkit myös söivät yksinkertaisen ateriansa. Toinen huone oli rukousta, Raamatun lukemista ja lepoa varten.

Sketiksen laaksossa, jonne monet asettuivat asumaan, munkki saattoi rakentaa kammionsa myös laakson kallioseinämää vasten. Tai hän saattoi asua kallioseinämän luolassa, jonne kiipesi tikkaita tai köyttä pitkin.

Isä Or oli yksi Sketiksen asukkaista. Hänen kerrotaan rakentaneen päivässä kammion uudelle tulijalle. Hän kokosi lähialueen munkeista rakennusryhmän. Yksi sai tehtäväkseen veden kannon, toinen laastin teon, jotkut tiilien valmistamisen, joku haki ja leikkasi tarvittavat puut.

Kun kammio oli valmis, Or auttoi vastatullutta pääsemään sisälle yhteisön elämään ja opasti tätä käytännön töissä.

 

Rauhan paikka syntyy aineksista, joita on lähelläsi, kunhan vain näet ne. Samalla sisällesi syntyy tilaa Jumalalle.

 

Eniten erämaaisät opettivat kuitenkin esimerkillään. Sen, minkä munkki oppi kammiossaan, tuli näkyä siinä, miten hän toimi, kun tuli sieltä ulos.

Ympäristö ja paikat, joissa asumme, kertovat siitä, miten elämme ja mihin uskomme. Sisäinen näkyy ulkoisessa.

Erämaa oli ankara ympäristö, mutta erämaaisät näkivät myös sen kauneuden. He näkivät sen lahjana ja paikkana, jossa saattoi elää todeksi vieraanvaraisuuden, huolenpidon ja myötätunnon arvoja.

Tuo asenne näkyi myös heidän suhteessaan asuinympäristöönsä. Isä Orin kerrotaan istuttaneen puita heti uuteen paikkaan päästyään. Alueelle luotiin myös pieniä puutarhoja, joissa munkit kasvattivat vihanneksia, varsinkin vieraiden ja pyhiinvaeltajien varalle.

Kammiossaan erämaaisät halusivat viettää mahdollisimman paljon aikaa. He halusivat myös varjella sen pyhää hiljaisuutta. Isä Orin kerrotaan sanoneen oppilaalleen Paavalille: "Pidä huoli, ettet päästä tähän kammioon yhtään asiaankuulumatonta sanaa."

Sinun ei tarvitse lähteä etsimään rauhan paikkaa erämaasta. Sen voi löytää monin eri tavoin, eikä se ole kiinni siitä, missä asut. Se syntyy niistä aineksista, joita on lähelläsi, kunhan vain näet ne. Samalla sisällesi syntyy tilaa Jumalalle.

Rauhanpaikka-harjoitus

Istu hetkesi alas ja mieti, miten voisit luoda itsellesi tilan hiljentymiseen.

Minne hakeudut kodissasi tai kesäpaikassasi, kun etsit rauhaa ja hiljaisuutta? Se voi olla kasvimaa, puutarha, parveke, tietty nojatuoli tai ikkunasyvennys, jossa istut ja katselet ulos.

Mieti, mitä laittaisit siihen paikkaan avuksi hiljentymiseen. Kukkia, kynttilän, kiviä, maalauksen, ikonin, jotain itse tekemääsi?

Huomaat, että samalla, kun alat rakentaa kotiisi hiljaisuuden paikkaa, luot sisällesi rauhan majaa.

Ohjaajana Or

Isä Or oli käytännön mies. Hän rakensi Egyptin erämaassa kammiota eli pieniä asuntoja sinne tulleille munkeille. Viimeisessä hänestä kertovassa tarinassa kuvataan, miten hän vielä vähän ennen kuolemaansa rakentaa itselleen kammion, jossa hän viettää elämänsä viimeiset viikot.

Isä Or kuoli vuonna 390. Hänen tiedetään eläneen Makarios Egyptiläisen perustamassa Sketiksen erämaayhteisössä. Hän eli myös Nitriassa, joka oli isä Amounin 330-luvulla perustama munkkien yhteisö. Nitria sijaitsi vain puolentoista päivämatkan päässä tuon ajan suurkaupungista Aleksandriasta ja siellä oli 300-luvun lopussa jo kuusituhatta munkkia.

Jaa tämä artikkeli: