Hiljaisuuden voi tavoittaa vaikka kukkakaupan ikkunan edessä tai suihkussa silmät kiinni – ”Vain pysähtymällä voit kuulla, mitä viisas sinä tietää”
Hiljaiset hetket tuovat elämään levollisuutta, toiveikkuutta ja onnellisuutta sekä auttavat pääsemään irti huoliajatuksista. Lukijamme kertoivat, miten he etsivät hiljaisuutta.
”Metsä kirkkoni olla saa” -sanonta puolustaa 2020-luvun Suomessa vahvasti paikkaansa. Tämä käy ilmi hiljaisuuden kokemuksia kartoittaneesta Kirkko ja kaupungin lukijakyselystä, johon tuli yli 350 vastausta. Vastaajista 135 kertoo löytävänsä hiljaisuuden parhaiten metsässä tai metsän tuntumassa.
Metsien ja soiden hiljaisuudessa muun muassa kävellään, samoillaan ja taaperretaan joko yksin tai koiran kanssa. Joskus mukana on sienikori tai marjaämpäri, mutta moni hakeutuu metsään vain olemaan rauhassa. Silloin on tärkeää istuskella kivellä tai kannonnokassa tai makoilla maassa. Metsässä käydään jopa päivittäin.
”Suomalainen metsä on rauhallisin ja lumoavin paikka, minkä tiedän”, kirjoittaa 21-vuotias nainen.
”Metsä on ollut minulle pienestä lapsesta asti paikka, jossa olen saanut olla tunteideni kanssa sellainen kuin olen”, 60-vuotias nainen kertoo.
Metsä antaa lohtua ja voimaa, mutta voi tuoda esiin myös oman pienuuden ja avuntarpeen. Metsässä voi rukoilla, iloita ja kiittää Luojaa sekä nöyrtyä hänen edessään.
Hiljaisuus voi tavoittaa sisimmän jo katseen harhaillessa metsään ikkunasta tai parvekkeelta.
”Kotini ikkunasta näkyy korkea, vanha kuusi. Suuntaan katseeni hetken ajaksi sen vihreään oksistoon ja tunnen, kuinka koko kehoni rauhoittuu”, 65-vuotias nainen kirjoittaa.
Alussa ei todellakaan tunnu hiljaiselta, mutta kun annan mieleni huutaa jonkin aikaa, se loppujen lopuksi rauhoittuu.
Luonnon vaikutus näkyy voimakkaana myös vastauksissa, joissa hiljaisuus on löytynyt yksinäisiltä kalareissuilta, mökkijärven rannalta, laiturin nokasta tai peltotien varrelta. Kaupungissa hiljaisuus voi paikantua esimerkiksi kallioiselle merenrannalle, puistoon tai hiljaiselle kadulle.
”Luonto on tarjonnut minulle mykistävää kauneutta”, kirjoittaa 60-vuotias nainen.
Tällaisiin hiljaisuuden kokemuksiin liittyy monesti luonnon äänien kuunteleminen sekä vuodenaikojen ja sään ilmiöiden havainnoiminen. Hiljaisuuskyselyn vastaajat kirjoittavat muun muassa taivaan värien vaihtelusta poutataivaan sinisen ja yöllisen tähtitaivaan välillä, luonnon erilaisista tuoksuista, sateen äänestä ja siitä, miltä puut kuulostavat tuulessa. Mieli pysähtyy ja ilahtuu myös vastaan tulevan ”luontoystävän” kuten jäniksen tai ketun näkemisestä.
”Saatan katsella ohi kulkevia pilviä tai tuulen taivuttamia oksia, kuunnella ympäristön ääniä ja olla vain nollat taulussa helposti tunninkin ja rentoutua näin”, kertoo 53-vuotias nainen.
”Aamuiset hiihtolenkit ovat hetkiä, jolloin nautin talven valosta ja hiljaisuudesta. Hiihtelen rauhallisesti ja yritän päästä flow-tilaan, jossa en ajattele mitään”, kirjoittaa 62-vuotias nainen.
74-vuotias nainen kertoo nauttivansa erityisesti yön hiljaisista hetkistä. ”Yöllä vasta hiljaista onkin. Kuu luo hienoja varjoja. Joskus olen kävellyt järven jäälle ja katsonut valtavaa tähtitaivasta. Silloin tulee tunne, että nyt pitää laulaa.”
”Mustassa tähtitaivaassa on jotakin niin maagista ja kaunista, samalla myös jotakin jännittävää”, kuvaa 34-vuotias nainen.
Hiljaisuus voi koskettaa veden lähellä, kodin rauhassa tai autossa
Vesielementti esiintyy monessa vastauksessa. Hiljaisuuden kosketus voi liittyä esimerkiksi talviseen avantopulahdukseen tai uimiseen kesäisessä luonnonvedessä.
”Onneksi asun Helsingissä ja pääsen meren ääreen. Meren rannalla löydän rauhan, vaikka siellä ei välttämättä ole hiljaista, vaan kuuluu lintujen ja aaltojen ääniä”, 64-vuotias nainen kertoo.
”Veden äänet kuten kosken kuohunta ja puron lotina rauhoittavat tehokkaimmin”, on huomannut myös 36-vuotias mies.
32-vuotias nainen tavoittaa hiljaisuuden suihkussa sulkiessaan silmänsä. ”Eristäytyminen kaikista äänistä ja keskittyminen vain veden lorinaan rauhoittaa mielen”, hän sanoo.
Vesi edustaa myös aineellisen maailman rajapintaa, jonka äärellä tuonpuoleinen tuntuu läheiseltä. 33-vuotias nainen kertoo, miten hän viipyy meren rannalla muistelemassa kuolleita läheisiään. Tyyntä järven selkää melova 74-vuotias nainen herkistyy pohtimaan: ”Pilvet heijastuvat järveen ja tuntuu kuin meloisin pilvien päällä. Olenko siis taivaassa?”
Saan saman rauhan jokaisessa maailman kirkossa.
Mikä tahansa paikka, missä ei ole paljon ihmisiä, sopii lukijoiden vastausten perusteella hiljentymiseen. Luontokokemusten rinnalle nousevat erityisesti omassa kodissa koetut hetket. Koti on monelle vastaajalle turvasatama, jossa ulkoinen ja sisäinen melu rauhoittuvat.
”Vaikka asun kerrostalossa, kodissani on erittäin hiljaista. Iltaisin rauhoitun katsomalla olohuoneen ikkunasta tähtitaivasta tai lumisadetta”, kertoo 42-vuotias nainen.
”Kun istun hiljaisessa huoneessa ja suljen silmäni, ääni päässäni kovenee. Alussa ei todellakaan tunnu hiljaiselta, mutta kun annan mieleni huutaa jonkin aikaa, se loppujen lopuksi rauhoittuu”, 21-vuotias nainen kirjoittaa.
Lukijat kertovat myös hiljaisuuden kokemuksista erilaisissa julkisissa tiloissa, kuten taidegallerioissa, museoissa tai kahviloissa, joissa voi kuulla hiljaista puheensorinaa ja aistia kahvin tuoksun. Mainintoja saavat myös kirkot, kappelit ja tuuliset hetket Helsingin tuomiokirkon portailla.
”Saan saman rauhan jokaisessa maailman kirkossa, olipa se katolinen, ortodoksinen, luterilainen jne.”, kirjoittaa 68-vuotias mies.
”Viimeksi löysin hetken hiljaisuuden ja rauhoittumisen hälyisessä kauppakeskuksessa, kun pysähdyin kukkakaupan eteen ihailemaan kukkien kauneutta”, kertoo 35-vuotias nainen.
Eräs lukija on löytänyt kauneimman hiljaisuuden kulkiessaan Malmin hautausmaalla vauvan kanssa.
Muutamalle lukijalle autolla ajaminen tarjoaa mahdollisuuden hiljaisiin hetkiin. 40-vuotias nainen sanoo löytävänsä hiljaisuuden ajaessaan hiekkateillä, ja 52-vuotias nainen kertoo sammuttavansa työmatkalla radion rukoushetken ajaksi. 67-vuotias mies nauttii sähköauton hiljaisesta menosta, jossa kuuluu vain renkaiden ääni.
Hiljaisuutta on kaikkialla, jos sitä löytyy itsestä
Monesta vastauksesta käy ilmi, että hiljaisuus koetaan viime kädessä omassa sisimmässä, eikä se ole riippuvainen ulkoisesta paikasta. 60-vuotias nainen kirjoittaa, että hiljaisuutta on kaikkialla, jos sitä löytyy ihmisestä itsestään.
Lukijat kertovat myös henkilökohtaisista hiljentymisen ja hetkeen asettumisen keinoistaan. Tällaisia ovat esimerkiksi käveleminen, hengitysharjoitukset, takkatulen äärellä oleminen, jooga, meditointi, asioiden pohtiminen, Raamatun lukeminen, sanallinen ja sanaton rukous, ehtoollisella käyminen sekä pyhä tanssi.
Istuskelen sateen ropinassa ja jos ei sada, kuuntelen Youtubesta sateen ääntä.
Mieli voi hiljentyä myös lukemalla romaania, kirjoittamalla, mietiskelemällä filosofisia tekstejä, neulomalla, maalaamalla, soittamalla kannelta, puuhailemalla kasvien kanssa tai kuuntelemalla rauhoittumista tukevaa musiikkia.
”Ulkopuolinen kohina rauhoittuu kirjojen parissa. Siinä olen vain minä ja tarina”, 51-vuotias nainen kertoo.
”Harjoitan sydänrukousta kahdesti päivässä kotialttarin ääressä. Lisäksi harjoitan buddhalaista meditaatiota osallistumalla retriiteille”, kirjoittaa 37-vuotias muunsukupuolinen lukija.
Lukijat mainitsevat myös konkreettisia esineitä, jotka auttavat heitä tavoittamaan hiljaisuuden. Tällaisia ovat esimerkiksi kynttilät ja suitsukkeet, joogamatto, piikkimatto, rukoushelmet, rukouskirja ja oma päiväkirja.
Moni vastaaja korostaa, ettei ”laitteiden humina” kuulu hiljaisiin hetkiin, vaan silloin radion, tv:n ja tietokoneen on oltava suljettuina ja kännykän äänettömänä. Toisaalta laitteet voivat toimia myös hiljentymisen apuna: mieli voi rauhoittua radiohartauden äärellä, ja kännykästä voi löytyä ohjattu meditaatiohetki tai rukous. Meluisassa ympäristössä korvilla olevat kuulokkeet tarjoavat oman suojaisan tilan.
”Istuskelen sateen ropinassa, ja jos ei sada, kuuntelen Youtubesta sateen ääntä. Vaikka tämä ei ole kirjaimellisesti hiljainen hetki, se auttaa tuomaan itselleni rauhaa”, kertoo 40-vuotias nainen.
Aikaiset aamut, hämärän hyssy ja arkiseen asiaan pysähtyvä katse
Aikaiset aamut tarjoavat monelle mahdollisuuden hiljaiseen hetkeen. Hiljaisuuskyselyn vastaajat kertoivat aamukahvin juomisesta tai aamupalan syömisestä omassa rauhassa, kun muu perhe vielä nukkuu tai toiset ovat menneet päivän rientoihin.
”Joka aamu sytytän kynttilän (myös valoisan aikaan), keitän kahvin, istun alas lattialle, hengittelen ja asetun kuulemaan, mitä sisin nostaa pintaan”, kirjoittaa 58-vuotias nainen.
”Istun joka aamu – pakkasellakin – lasitetulla parvekkeella. Juon maitokahvia, luen Päivän sanaa, Raamattua ja rukouskirjoja. Lopuksi rukoilen läpi oman rukouspäiväkirjani rukoukset”, kertoo 53-vuotias nainen.
”Viikonloppuaamuina ehdin kuunnella itseäni, enkä aina vain muita”, 51-vuotias nainen huokaisee.
40-vuotias mies kertoo löytävänsä hiljaisen aamuhetken parhaiten kodin ulkopuolelta: ”Pyrin tekemään hitaan meditatiivisen kävelyn joka aamu metsään, kallioille tai muuhun lähiluontoon.”
Myös iltahämärällä on kannattajansa. Eräs vastaaja ajoittaa hiljaisen luontoretken mieluiten siniseen hetkeen, toinen kertoo rukoilevansa ja hiljentyvänsä juuri ennen nukahtamista.
”Hämärän hyssy. Istun pimenevässä illassa ilman sähkövaloja ihan hiljaa”, 59-vuotias nainen kertoo.
”Auringonlaskun katselu sen kaikissa upeissa, erilaisissa väreissä on päivässäni usein se hetki, jolloin rauhoitun ja hiljennyn”, kuvaa 56-vuotias nainen.
”Katselen yöllä nukkuvaa kaupunkia”, sanoo omaishoitajana työskentelevä 57-vuotias nainen.
Myös päivän töiden ja muun kiireen lomasta pyritään löytämään hiljaisia taukoja. Esimerkiksi työpaikan tyhjä kahvihuone voi tarjota mahdollisuuden pysähtymiseen. Jollekulle kuntoutuksessa käytettävän aistihuoneen lattialla pötköttely tarjoaa hetken omaa rauhaa.
Hiljaisuus palkitsee oivalluksilla, jotka muuttavat kokemusta elämästä enemmän kuin mikään itsen ulkopuolelta tuleva asia.
Useissa vastauksissa kerrotaan, miten hiljaisuus voi avautua katsomalla maisemaa, ikkunasta avautuvaa näkymää, kuvaa tai tavallista arkista kohdetta.
”Annan katseen vain viipyä siinä, ja mieleni täyttää hiljaisuus, ehkä kiitos, huolenaihe tai rukous”, kirjoittaa 63-vuotias nainen.
”Hiljainen hetki saattaa iskeä kesken perunankuorimisen. On vaikea välillä ymmärtää sitä, miten Jumala puhuttelee”, kertoo 51-vuotias nainen.
Hiljaiset hetket parantavat terveyttä ja elämänlaatua
Sisäinen hiljaisuus voi löytyä myös ihmisten keskeltä, kun mieli on virittynyt siihen. 49-vuotias nainen kertoo, ettei kaiva junalla matkustaessaan kännykkää esiin, vaan nauttii rauhasta elämän keskellä. ”Hiljaisuus ei vaadi pakoa normielämästä, vaan sen huomaamista. Se on tarjolla tässä ja nyt, jos vain malttaa ottaa sen vastaan.”
”Töissä on usein ruuhkaa, kuten huolestuneita ja stressaantuneita asiakkaita. Mietin niissä hetkissä myönteisiä sanoja kuten tyyneys ja läsnäolo. Ajattelen myös usein Jeesusta, joka oli rauhallinen ihmisten keskellä”, kirjoittaa 35-vuotias nainen.
”Toisinaan meluun meneminen esimerkiksi Intiassa tuo oudosti tunteen sisäisestä rauhasta”, on huomannut puolestaan 28-vuotias nainen.
Vaikka tavat etsiä hiljaisuutta ovat monenlaisia, hiljaisuuskyselyn vastaajat kuvaavat hiljaisuuden myönteisiä vaikutuksia hyvin samankaltaisesti. Moni kiinnittää huomiota hiljaisuuden terveysvaikutuksiin: unen laatu ja mielenterveys paranevat, verenpaine alenee, syke laskee, hermosto rauhoittuu ja stressi vähenee.
Vastaajien mukaan hiljaiset hetket myös tasapainottavat elämää ja muistuttavat siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Ne saavat mielen rauhoittamaan, asettavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tuovat elämään harmoniaa.
”Meditoiminen ja hiljentyminen päivittäin on auttanut todella paljon arjessa”, toteaa 25-vuotias mies.
”Hiljentyminen auttaa olemaan paremmin läsnä siinä mitä kulloinkin tapahtuu, mikä puolestaan tuo elämään tiettyä rauhaa ja vapauden tunnetta”, 34-vuotias mies kirjoittaa.
”Huomaan, että keskittymiskykyni on erittäin hyvä ja mieleni on lähes aina kirkas ja toiveikas aamuhetkeni jälkeen”, kertoo 53-vuotias nainen.
Hiljaiset hetket tuovat elämään levollisuutta, toiveikkuutta ja onnellisuutta sekä auttavat pääsemään irti huoliajatuksista. Hiljaisuus lievittää myös ahdistusta ja jännitystä, antaa tilaa omille ajatuksille sekä auttaa sietämään epäoikeudenmukaisuutta ja kaaosta.
”Ajatukset saavat tulla, ja niistä saa päästää irti, hengittää vapaasti ja olla vain”, kuvailee 57-vuotias nainen.
”Laiva keikahtaa epätodennäköisemmin merihädässä, jos mukana on ’hiljaisia’, rauhallisia matkustajia, jotka eivät panikoi. Hiljaisuus opettaa, ettei ole mitään hätää eikä tässä näennäisessä ongelmassa ole suurta ongelmaa”, sanoo 28-vuotias nainen.
Moni kokee yhteyttä johonkin suurempaan – toisille riittää akkujen lataaminen
Yhteys omaan sisimpään ja henkinen kasvu nousevat esiin monessa hiljaisuuskyselyn vastauksessa. Sekä nuoret että varttuneemmat vastaajat kertovat siitä, miten hiljaisuus on mahdollistanut sydämen viisauden kasvattamisen ja vaalimisen.
Hiljaisissa hetkissä voi myös tulla tietoiseksi elämän katoavaisuudesta ja hellittää hallinnan tarpeesta.
”Vaarallisin asia, minkä ihminen voi tehdä, on valehdella itselleen. Jos haluaa kuulla totuuden, pitää ensin olla hiljaa”, muistuttaa 21-vuotias nainen.
”Koen tärkeäksi pysähtyä arjessa edes lyhyeksi hetkeksi silloin tällöin. Silloin voi kuulla jotakin sisimmästään”, kirjoittaa 28-vuotias mies. ”Nämä tutkimusmatkat ovat muuttaneet elämäntapojani ja antaneet elämälleni uusia suuntia”, kertoo saman ikäinen nainen.
”Hiljaisuus palkitsee oivalluksilla, jotka muuttavat ymmärrystä ja kokemusta elämästä valtavasti, enemmän kuin mikään itsen ulkopuolelta tuleva asia”, kirjoittaa 50-vuotias nainen.
”Tapa on antanut valtavasti voimaa oman kasvupolun kehittymisessä. Vain pysähtymällä voit kuulla, mitä viisas sinä tietää”, 58-vuotias nainen kiteyttää.
Luojan vaikutus ja läsnäolo on sanatonta.
Hiljaisuuskyselyn vastaajilta kysyttiin myös, liittyykö heidän hiljaisuuteensa henkinen tai hengellinen ulottuvuus. Yhteys itseä suurempaan voimaan tai Jumalaan nousi esiin monissa vastauksissa riippumatta siitä, kertoivatko vastaajat kirkossa käymisestä tai olivatko he osallistuneet ohjattuun retriittiin tai meditaatioon viimeisten kolmen vuoden aikana.
Useissa vastauksissa kerrotaan myös buddhalaisen meditaation harjoittamisesta ja siitä, miten se on muuttanut elämää. Yksittäisiä mainintoja saavat intialaisen gurun seuraaminen, uuspakanallisuus ja satanismi.
Toisaalta moni vastaaja kertoo, että heidän hiljaisuuteensa ei liity hengellisyyttä tai henkisyyttä, vaan kyse on rauhoittumisesta ja akkujen lataamisesta. ”Minulla ei ole ulottuvuuksia”, päättelee 72-vuotias vastaaja, joka kertoo sukupuolensa unohtuneen.
Useassa henkisyyttä ja hengellisyyttä koskevassa vastauksessa sävy on pohdiskeleva. Hiljaisuuden merkitystä kuvataan mieluiten sanoilla, jotka jättävät paljon avoimeksi.
”Vierastan noita sanoja, koska suhteeni eräänlaiseen pyhyyteen ja kauneuteen on niin henkilökohtainen, että ulkopuolelta tuleva määritelmä kuulostaa kokemukseni typistämiseltä”, kirjoittaa 35-vuotias nainen.
”Luojan vaikutus ja läsnäolo on sanatonta. Kun avaa silmänsä ja herkistyy, voi altistua todellisuudelle, jota rationaalisuus ei tavoita”, pohtii 26-vuotias mies.
”Koen hiljaiset hetket enemmän henkisen ulottuvuuden harjoitukseksi”, kertoo 44-vuotias nainen.
”Ehkäpä Jumala on läsnä, vaikkei siltä tunnu”, 63-vuotias nainen kiteyttää.
Jussi Sohlbergin mukaan yksilöllisen henkisyyden rakentaminen on ollut jo pitkään nouseva trendi.
Uskontotutkija Jussi Sohlberg: ”Luonto ja oma sisin puhuttelevat hiljentyjää”
Luonnon ja luonnossa liikkumisen nouseminen voimakkaasti esiin hiljaisuuskyselyssä ei yllättänyt Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlbergia. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja voiman saaminen luonnosta edustaa hänen mukaansa ison joukon kokemusmaailmaa.
– Esimerkiksi Gallup ecclesiastica -kyselytutkimuksessa 43 prosenttia suomalaisista oli melko tai täysin samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan luonnossa liikkuminen lähentää Jumalaan tai korkeampaan voimaan.
Sohlberg toteaa, että Jumalan läsnäolon kokeminen luonnossa ei ole kristilliselle spiritualiteetille ja teologialle vierasta. Melko yleinen on esimerkiksi ajatus, että luonto ja kosmos on ikään kuin upotettu Jumalaan.
Vahva luontoyhteys kertoo Sohlbergille siitäkin, että moni vanhemman polven vastaaja on elänyt 1950-luvun agraariyhteiskunnassa, jolloin kaupungistuminen oli vasta alkamassa.
Ei-vastauksia oli paljon, kun lukijoilta kysyttiin, ovatko he osallistuneet viime aikoina ohjattuun meditaatioon tai retriittiin. Tämä heijastaa Sohlbergin mukaan sitä, että suuntautuminen hiljaisuuteen ja henkisyyteen tapahtuu usein omaehtoisesti. Useimmat eivät etsi ohjausta tai hakeudu erityisiin hiljaisuuden tapahtumiin.
– Luonnon lisäksi oma sisin kuvataan monissa vastauksissa voimavarojen lähteenä ja paikkana, josta henkinen kasvu kumpuaa. Yksilöllisen henkisyyden rakentaminen on ollut jo pitkään nouseva trendi. Esimerkiksi uushenkisyydessä ajatellaan, että ihmisen tulisi löytää autenttinen minuutensa omasta egosta vapautumalla.
Toinen nouseva trendi, joka näkyy myös hiljaisuuskyselyn vastauksissa, on uskonnollisuuden ja henkisyyden eriytyminen toisistaan. Tietoisuusharjoitusten ja hengitysharjoitusten tekeminen tai kiinnostus meditaatioon eivät enää välttämättä liity uskonnollisuuteen.
– Vastauksista piirtyy esiin myös hevijuusereiden joukko, joka käy kristillisissä retriiteissä ja buddhalaisilla meditaatiokursseilla. Zen-meditaatio, sydänrukous, rukoushelmien käyttö tai raamatunluku ei ole valtavirtaa vaan koskettaa selvästi pienempää joukkoa.
Susanna Erätulta kiinnosti se, mitä lukijakyselyn vastaajat tekevät tavoittaakseen hiljaisuuden.
Koulutussuunnittelija Susanna Erätuli: ”Ihmiseen juurtunut hiljaisuus näkyy sisäisenä varmuutena”
Hiljaisuuden ystävät ry:n viestintä- ja koulutussuunnittelija Susanna Erätulen huomio kiinnittyy niihin hiljaisuuskyselyn vastauksiin, joissa pysähdytään havainnoimaan tarkemmin omaa henkilökohtaista kokemusta.
– Näissä vastauksissa ilmaisu on usein tuoretta. Hiljaisuuden kieli tulee lähelle runollista ja mystiikkaan liittyvää kieltä. Teksteistä välittyy kauneuden arvostus, joka on tärkeää myös retriittien valmistamisessa.
Erätuli tekee parhaillaan uskontotieteen alaan kuuluvaa maisterintutkielmaa hiljaisuudesta elettynä uskontona. Häntä kiinnosti vastauksissa se, mitä kyselyn vastaajat tekevät päästäkseen yhteyteen hiljaisuuden kanssa.
Jotkut kuvaavat sitä, miten yhteyden johonkin itseä suurempaan voi saada ikään kuin vahingossa, esimerkiksi antaessaan katseen harhailla vaikkapa ikkunasta avautuvaan maisemaan.
– Koulutuksissakin ihmiset valitsevat hiljaisuuden kuvaksi usein juuri ikkunanäkymän tai tärkeän maiseman. Kristillinen ikoni on itsessään ikkuna.
Kaukaisuuteen katsominen voi Erätulen mukaan kertoa mielen kohottautumisesta, mutta hiljaisuuteen liittyy myös maadoittumisen tarve. Tämä näkyy kertomuksissa, joissa istutaan lattialla, makoillaan maassa tai ihan vain hengitellään.
Hiljaisuus on Erätulen mielestä jo sanana kaunis ja tasapainoinen. Hänen mukaansa hiljaisuus kiehtoo, koska se on risteys, jossa vanhat traditiot, nykyaika ja yleisinhimillinen kokemus kohtaavat toisensa.
Erätuli kiinnittää huomiota myös siihen, että moni kyselyn vastaaja kirjoittaa viisauden kuulemisesta. Ihmisessä on ikään kuin maailman myrskyjen ehdoilla elävä minä ja viisaampi minä, johon voi saada yhteyden.
– Ihmiseen juurtunut hiljaisuus näkyy hiljaisena varmuutena, joka on vaikuttavampaa kuin itsensä korostaminen. Hiljaisuus voi olla myös uusi nimi Jumalalle, ja monet kristinuskon ydinsanat voivat avautua hiljaisuudessa uudella tavalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ikoni, enkelikoriste tai jääkaappimagneetti on konkreettinen muistutus Jumalan läsnäolosta keskellä arkea
HengellisyysKirkko ja kaupungin lukijoiden pyhiin esineisiin liittyy usein muistoja rakkaista ihmisistä ja elämän käännekohdista. Kirpputorilöydöistä kerrotaan pieninä ihmeinä.
