Hallamaa: Vaivattomalta tuntuva, mutta äärimmäisen vaikea toteuttaa
Vuoden alussa moni meistä aloittaa elintaparemontin – jälleen. Alkuinnostuksen jälkeen kysyn, onko muutos todella tarpeen ja jaksanko tätä ihan oikeasti.
Kuntosalilla on täyttä, ja liikuntaryhmät vetävät. Elintaparemontteja käynnistellään ja elinpiiriä laajentavia harrastuksia aloitellaan. On aika kääntää uusi sivu ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Moni muutospyrkimys konkretisoituu uudenvuodenlupaukseksi, jossa lupauksen ottaa vastaan sen antaja. Jos en onnistu, en soimaa itseäni lupauksen pettämisestä vaan petyn saamattomuuteni, kun lupaus ei pitänyt.
Uudenvuodenlupaukset näyttävät usein vaatimattomilta: liikun, syön, nukun, käytän aikaa paremmin kuin ennen. Toteuttaminen on käden ulottuvilla, kunhan rukkaan vähän päivittäisiä tottumuksia. Yrittäneet tietävät, että arjen rutiineihin puuttuminen on mitä vaikeinta. Niiden varassa elämä sujuu automaattisesti. Toisin tekeminen edellyttää päätöksiä ja ponnisteluja. Alkuinnostuksen jälkeen tulee mieleen kysyä, onko muutos todella tarpeen ja jaksanko tätä ihan oikeasti. Parin viikon kuluttua kuntosalilla on jälleen väljää.
Kilvoittelu ei ala uudesta vuodesta vaan uudesta aamusta, eikä sen suunta ole oma hyvinvointi tai muiden virheet vaan elämän perusta
Haitallisista elintavoista eroon pyristelyä kutsutaan nykyään usein kilvoitteluksi. Sanan vanha, hengellinen merkitys tuntuu vieraalta, kun vielä henkiset yrityksemmekin suuntautuvat pyrkimykseen kohentaa omaa hyvinvointia tietoisuutta lisäävin harjoittein.
Myös Jumalan rakkauden korostaminen on voinut vähentää puhetta kilvoituksesta. Samalla synnistä puhuminen on vähentynyt, ja sanan merkitys näyttää näivettyneen tarkoittamaan vääränlaista sukupuolisuutta. Syntipuheella syyllistetään muita. Kilvoituksen ja synnin merkityskapeutumat voivat johtua siitäkin, että kavahdetaan luottamasta omiin voimiin. Ajatellaan, ettei parannuksentekoa tarvita, kun armon varassa voi aina kääntää uuden sivun.
Kilvoittelu ei ala uudesta vuodesta vaan uudesta aamusta, eikä sen suunta ole oma hyvinvointi tai muiden virheet vaan elämän perusta. Minkä varassa elän ja ketä palvelen? Tunnenko oman tilani ja tunnustanko tekemiseni vai yritänkö selitellen sivuuttaa laiminlyöntini ja vältellä vastuuta? Armo ja totuudellisuus kulkevat yhtä matkaa, eikä armo mitätöi vaan auttaa kohtaamaan ja korjaamaan.
Kirjoittaja on sosiaalieetikko ja lähiöisoäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hallamaa: Uutiset kertovat nyt heistä, joiden ääntä emme ole kuulleet
PuheenvuorotKuulematta jääneet äänet purkautuvat ilmoille ennemmin tai myöhemmin. Sen osoittavat brexit, Ranskan keltaliivit ja uutiset vanhustenhoidosta.
