Valtakunnansovittelijan työ opetti Minna Helteelle, että konfliktitilanteissa tärkeintä on kuunteleminen
– Luterilaisuudessa ei minulle ole kyse niinkään riiteistä, vaan siitä, että teemme asioita, joista seuraa muille hyvää, sanoo Minna Helle.

– Luterilaisuudessa ei minulle ole kyse niinkään riiteistä, vaan siitä, että teemme asioita, joista seuraa muille hyvää, sanoo Minna Helle.

Valtakunnansovittelijan työ opetti Minna Helteelle, että konfliktitilanteissa tärkeintä on kuunteleminen

Minna Helle ei voisi kuvitella tekevänsä koko elämänsä samoja asioita samalla tavalla. Pian hän aloittaa uudessa työssä.

Tehdään kovasti töitä, ruoskitaan itseämme. Otetaan asiat vakavasti. Sellainen oli Minna Helteen mielikuva luterilaisuudesta, ja sellaiseksi luterilaiseksi hänen oli helppo tunnistaa itsensä.

– Olen todella kriittinen sen suhteen, olenko tehnyt riittävästi. Minun on vaikea rentoutua, jos en koe, että olen ansainnut sen tekemällä riittävästi työtä.

Sitten Helle kutsuttiin viime kesänä Porin SuomiAreenaan keskustelemaan luterilaisuudesta muun muassa arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa. Hän ryhtyi perehtymään asiaan, ja huomasi olleensa väärässä. Se itsensä piiskaaminen ei ollutkaan kovin luterilaista.

Luterilaista sen sijaan oli se, mitä Helle ajatteli senhetkisestä työstään valtakunnansovittelijana – ja se, miten yhä useammat muutkin, varsinkin nuoremman polven suomalaiset, omaan työhönsä suhtautuvat.

– Työtä ei tehdä vain rahan takia, vaan ihmisille on yhä tärkeämpää se, että työ on merkityksellistä. Luterilaisuudessahan työn arvo tulee siitä, mitä hyvää tuotat toisille.

Helteen mielestä koko suomalainen yhteiskunta on luterilaisuuden läpitunkema. Reformaation jäljet näkyvät niin tasa-arvossa kuin hyvinvointivaltiossakin ja tavallisessa arkielämässä. Kyse ei siis ole vain uskonnosta.

– Luterilaisuus on mukana siinä, miten me olemme arjessa. Toisaalta on varmasti kirkolle iso haaste, että sen arvot ovat osana meidän jokapäiväistä tekemistämme. Emme ajattele, että pitäisi mennä kerran viikossa kirkkoon tekemään joku uskonnollinen teko ollakseen kunnollinen luterilainen, Helle sanoo.

– Minulle luterilaisuus on sitä, millaisia me olemme, miten kohtelemme muita ihmisiä ja mitä ajattelemme esimerkiksi työstämme. Kyse ei ole niinkään riiteistä, vaan siitä, että teemme asioita, joista seuraa muille hyvää.

Arka lapsi oppi voittamaan pelkonsa

Lapsena Minna Helle oli piinallisen arka. Häntä huvittaa muisto seurakunnan kerhosta, jonne hän ei millään olisi halunnut mennä.

– Siellä oli yksi tyttö, joka vähän kiusasi ja potki pöydän alla, enkä uskaltanut tehdä asialle mitään, hän muistelee.

Enää Hellettä ei potkita pöydän alla, mutta vieläkin hän tunnistaa aran lapsen itsessään.

– En ole perustavan laatuisesti muuttunut, mutta olen oppinut voittamaan pelkojani. On vain ollut pakko. Olen aina ollut kunnianhimoinen, ja minulla on ollut nuoresta lähtien halu mennä eteenpäin, oppia asioita ja vaikuttaa. Sitä ei voi tehdä, jos ei opi hyväksi sosiaalisissa taidoissa.

Helteelle ensimmäinen askel arkuuden voittamisessa oli pianonsoitto. Pienenä koululaisena hän huomasi, että pystyy ilmaisemaan itseään musiikin avulla ja haluaa esiintyä ja näyttää kykyjään. Ensin se pelotti, mutta pikkuhiljaa hän huomasi selviytyvänsä.

Edelleen Helle soittaa pianoa silloin tällöin, ja odottaa, että soittamiselle vielä joskus löytyisi enemmän aikaa.

– Tiedän, että ajanpuute on tekosyy. Tämän viimeisen vuoden aikana minulla on ollut hyvin kiireistä töissä ja aika perheenkin kanssa on jäänyt hyvin ohueksi, mutta aloitin silti viime syksynä uuden harrastuksen, steppitanssin. Olen vain kaivanut sen ajan jostakin. Tunnit ovat maanantai-iltaisin, ja joskus olen lähtenyt steppitunnille kesken neuvotteluiden ja palannut sitten yhdeksän jälkeen töihin, Helle kertoo.

Järki ei auta

Valtakunnansovittelijan tehtävästä huhtikuun lopussa irtisanoutunut Helle aloittaa kesäkuun alussa Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajana. Työpaikan vaihdos puoli vuotta ennen valtakunnansovittelijakauden loppumista herätti kohun, ja myös Helteen puolueettomuus menneissä sopimusneuvotteluissa on kyseenalaistettu.

– On pitkä aika siitä, kun valtakunnansovittelija on siirtynyt takaisin työmarkkinajärjestöön. Kaksi edeltäjääni ovat siirtyneet eläkkeelle. Arvasin, että keskustelua syntyy, vaikka kenellekään ei kai pitäisi olla yllätys, että työmarkkina-ammattilainen haluaa jatkaa työmarkkinatehtävissä. Minulla on työuraa jäljellä vähintään parikymmentä vuotta, Helle kommentoi.

– Sain loistavan tilaisuuden päästä oppimaan uutta ja hyödyntämään sovittelijana oppimaani. Sovittelijan työn puolueettomuuden suojaamiseksi erosin työstäni heti, kun olin tehnyt päätökseni, vaikka neuvottelukierros olikin vielä kesken. Aktiivisia sovittelutehtäviä minulla ei enää tuossa vaiheessa ollut. Uudella työlläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten olen sovittelijan tehtävää hoitanut. Minulla on tausta palkansaajapuolella, ja nyt siirryn työnantajapuolelle.

Olen aina ollut kunnianhimoinen, ja minulla on ollut nuoresta lähtien halu vaikuttaa.

Vaikka Helle on neuvotellut parikymmentä vuotta ammatikseen erilaisissa työelämään liittyvissä asioissa, vajaat neljä vuotta valtakunnansovittelijana opettivat hänellekin paljon. Hän on huomannut, että konflikteissa ei pärjää järkiargumenteilla eikä nyrkkiä pöytään lyömällä. Paljon tuloksekkaampaa on se, että keskittyy kuuntelemaan vastapuolta, on aidosti kiinnostunut ja ottaa selvää, millaisia tarpeita, tunteita ja huolia tällä on.

– Voi olla, että toinen on tullut loukatuksi tai tuntee pelkoa tai häpeää. Kun tällaisista asioista uskalletaan puhua, pystytään yleensä löytämään myös ratkaisu riitaan, Helle sanoo.

– Vaikka työmarkkinariidat koskevat näennäisesti kovia asioita, niidenkin taustalla voi usein olla huolia kummallakin puolella neuvottelupöytää. Työnantaja pelkää, että bisnekset heikkenevät tai menevät alta. Työntekijät taas pelkäävät, että työt menevät alta tai toimeentulo heikkenee ja vapaa-aika vähenee.

Minna Helle kertoo olleensa lapsena piinallisen arka. Kunnianhimo ja halu vaikuttaa on kuitenkin potkinut häntä eteenpäin ja auttanut voittamaan arkuuden.

Minna Helle kertoo olleensa lapsena piinallisen arka. Kunnianhimo ja halu vaikuttaa on kuitenkin potkinut häntä eteenpäin ja auttanut voittamaan arkuuden.

Omana itsenään eläminen vaatii rohkeutta

Minna Helle on ollut ensimmäinen nainen valtakunnansovittelijana, ja siksi hän on herättänyt enemmän huomiota kuin monet edeltäjänsä. Edeltäjien pukeutumista ei ole mediassa kuvailtu ja kommentoitu, toisin kuin Helteen. Neuvottelupöydässä Helle ei kuitenkaan ole kokenut sukupuolensa vaikuttaneen.

– Ei minuun ole suhtauduttu mitenkään eri lailla sen vuoksi, että olen nainen. Ajat ovat muuttuneet. Nyt on varmasti helpompaa tulla nuorena naisena työelämään kuin kaksikymmentä vuotta sitten oli, Helle arvioi.

– Silti tasa-arvon eteen on vielä paljon tehtävää. Yksi suuri ongelma on se, että naiset pitävät valtaosan perhevapaista, minkä vuoksi naisten palkka- ja urakehitys on keskimäärin huonompaa kuin miesten. Toinen on seksuaalinen häirintä. Vaikka siitä puhutaan nykyisin avoimesti, niin eihän se ole loppunut. En tiedä, onko ketään naista, joka ei olisi siihen törmännyt.

Hellekin on. Hän kertoo varsinkin nuorempana joutuneensa tilanteisiin, jotka koki hyvin epämukaviksi.

– Ratkaisin ne niin, että purin hammasta ja selvitin asiat itse. Onneksi ilmapiiri on muuttunut niin, että naiset uskaltavat nostaa näitä tilanteita esille.

Teini-ikäistä tytärtään Helle yrittää rohkaista olemaan oma itsensä.

– Se tarkoittaa sitä, ettei elä elämäänsä toisten ihmisten odotusten mukaan. Tekee itse omat valintansa, eikä ylipäätään ole sellainen ihminen, jota muut toivoisivat, hän kuvailee.

– Moni minun ikäiseni miettii, tekeekö hän niitä asioita, joita haluaa oikeasti tehdä vai tekeekö sitä, mitä vanhemmat, puoliso tai ystävät odottavat. Moni tuntuu miettivän, kuka oikeasti on ja minkä puolesta haluaa taistella. He etsivät tasapainoa elämässä, sitä, että voi luoda hyviä asioita ympärilleen.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi