null Helin: Päiväkodin työntekijä puolusti virsien laulamista lasten juhlissa – siitä nousi äläkkä

Puheenvuorot

Helin: Päiväkodin työntekijä puolusti virsien laulamista lasten juhlissa – siitä nousi äläkkä

Ovatko perinteiset jouluvirret enemmän julistusta vai suomalaista tapaperinnettä?

Julkaisimme Huono Äiti -sivustolla päiväkodin työntekijän kirjoituksen, jossa hän asettui puolustamaan virsien laulamista lasten juhlissa, kuten päiväkodin joulussa.

Siitäpä riemu repesi. Kirjoitus sai satoja kommentteja, joiden sävy oli kahtalainen: toisaalta kommentoijat uskovat, ettei yksi virsi vie maalta merelle, toisaalta taas uskotaan, että virsi nimenomaan vie maalta merelle tai ainakin kadotukseen.

Virsi-gate sai minut pohtimaan omaa suhdettani päiväkotien ja koulujen virsiin. Olen aina ajatellut, että ne kuuluvat kuvioon samanlaisena tapana kuin Maamme-laulu. Itse asiassa en ole pysähtynyt pohtimaan virsiä hetkeksikään. Ovatko ne oikeasti osa suomalaista tapaperinnettä vai haitallista julistusta muille kuin kristityille?

Lauloin viimeksi virren hautausmaalla ystäväni äidin uurnan hautaanlaskutilaisuudessa. Olimme kokoontuneet haudalle vain pienenä ryhmänä ja tarjosin ystävälleni, että voin laulaa jonkun virren, jos hän haluaa. Ystävän edesmenneen äidin lempivirsi oli Maa on niin kaunis, ja se soi Nokian kirkkomaalla ystävän äidin ja ystävän toiveen mukaan.

Virsi oli ystävän äidin lapsuudenmuisto, jotakin, joka oli elänyt hänen mukanaan pienestä tytöstä lähtien. Tällaisia ovat omatkin lempivirteni: jotkut ovat äitini ja isäni lempivirsiä, joihinkin taas olen itse ihastunut pienenä, ja ne ovat pysyneet elämässäni mukana.

Päivä vain ja hetki kerrallansa soi varmasti joulussani.

Mihin laulumuistoihin kiinnitymme yhtä voimakkaasti kuin virsiin? Mitä ovat virsien veroiset laulut, joista tulee uusia ikonisia kappaleita? Mitä ovat uudet virret, jotka eivät ole virsiä?

Kuoleman hetkellä ihminen lähenee jumaluutta, mitä jumaluus kullekin onkaan. Samoin monelle tulee halu kuulla virsi, joka tuo lohtua ja toivon jostakin uudesta mahdollisuudesta, jossa elämä ei päätykään. Annan mielelläni ihmisen kokea lohtua miten hän ikinä haluaa.

Tänä jouluna olen kahden vaiheella virsien suhteen. Olen kuullut, että Kerimäen kirkko on joulupäivän aamuna sellainen kokemus, että jokaisen pitäisi kokea se kerran elämässään. Toisaalta voisin mennä Valamon munkkiluostariin liturgiaan. Ehkä menen molempiin.

Päivä vain ja hetki kerrallansa soi varmasti joulussani. Toivotan sinulle rauhaa ja haluamaasi tunnelmaa joulun aikaan.
 

Kirjoittaja on äiti ja Huono Äiti -yrityksien vetäjä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.