Yhteisen arjen jakaminen lisää suvaitsevaisuutta, niin kuin Simonkallion päiväkodissa.
Uskontokasvatus vaihtui katsomuskasvatukseen – Vantaalla päiväkodit ja seurakunnat etsivät uusia tapoja tehdä yhteistyötä
Vantaalla noin puolet alle kouluikäisistä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaan mielestä on tärkeää, että lapset oppivat puhumaan siitä, mikä toiselle on tärkeää.
Viime syksynä päiväkodeissa otettiin käyttöön uudistetut, paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelma on alle kouluikäisten toimintaa ohjaava opetussuunnitelma, joka perustuu varhaiskasvatuslakiin ja asetuksiin.
– Suurin muutos varhaiskasvatuksessa on tunnustuksellisen uskontokasvatuksen korvautuminen katsomuskasvatuksella. Varhaiskasvatuksen henkilöstöä koulutetaan uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden omaksumiseen ja käyttöön ottamiseen, kertoo Vantaan kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Teea Markkula.
Seurakunnat mainitaan Vantaan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa yhtenä mahdollisena yhteistyötahona.
– Vantaan varhaiskasvatus ja Vantaan seurakunnat ovat sopineet yhteistyön toimintamallista. Yhteisesti luotu toimintamalli selkeyttää yhteistyötä, Markkula sanoo.
Kirkkoon kuuluvia on noin puolet kouluikäisistä
Perinteistä yhteistyötä seurakuntien ja päiväkotien välillä ovat lasten osallistuminen pääsiäisvaelluksiin ja joulukirkkoihin sekä tutustumiskäynnit kirkkoon. Jos kirkkoon kuulumattomien lasten huoltajat päättävät, ettei oma lapsi saa osallistua uskonnolliseen toimintaan, päiväkodeissa järjestetään poisjääville muuta tekemistä.
– Suurin osa lapsista on ollut kirkon jäseniä, mutta olemme uudessa tilanteessa uskontojen kirjon vuoksi. Vantaalla on havahduttu tähän muutokseen, kertoo kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa Vantaan seurakuntien palvelukeskuksesta.
Alle kouluikäisistä Vantaalla kirkkoon kuuluu 53,6 prosenttia. Koko maassa luku on 71 prosenttia.
Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden ja seurakunnan edustajien tekemässä yhteistyömallissa pidetään tärkeänä seurakunnan ja varhaiskasvatuksen kasvattajien välistä keskustelua.
– Seurakunnan työntekijän ei ole tarkoitus mennä kertomaan, kuinka päiväkodin työntekijän kuuluu katsomuskasvatusta tehdä. Totta kai sellainen nostaisi kenen tahansa karvat pystyyn, Iris Sotamaa sanoo.
– Yhteistyö voi tarkoittaa sitä, että seurakunnan työntekijä menee päiväkodin työntekijäkokoukseen miettimään, miten eri katsomusten juhliin ja perinteisiin voidaan tutustua lasten kanssa.
Katsomus on osa minuutta
Päiväkodit ja koulut mielletään uskontoneutraaleiksi alueiksi, joissa vakaumuksista ei puhuta. Uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa oman katsomuksen sanotaan kuitenkin olevan olennainen osa ihmisen identiteettiä ja kokonaishyvinvointia.
– Maahanmuuttajat näyttävät jo pukeutumisellaan omaa katsomustaan. He ovat kuin käveleviä huutomerkkejä meille. Päiväkodeissa pitäisi olla niin, että eri katsomukset ja uskonnot voivat elää siellä rinta rinnan ja muodostaa yhdessä kokonaisuuden, Iris Sotamaa sanoo.
Suurin osa lapsista on ollut kirkon jäseniä, mutta olemme uudessa tilanteessa uskontojen kirjon vuoksi. - Kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa
Jos ei päiväkodissa, eivät suomalaiset yleensä missään helposti puhu tai keskustele uskonnollisesta vakaumuksestaan. Sen ajatellaan olevan yksityisasia. Monikulttuurisuus haastaa meitä avoimuuteen.
– Pitäisi uskaltaa käydä eri uskontokuntiin kuuluvien kanssa keskustelua siitä, mitkä asiat ovat itselle ja mitkä toiselle tärkeitä. Ennakkoluulot vähenevät, kun oppii tuntemaan toisten tapoja, Sotamaa toteaa.
Erilaisista tavoista voi keskustella arvottamatta, kumpi on parempi.
– Kaikki katsomukset ovat tasavertaisia, myös uskonnottomuus. Jos lapset saavat pienestä saakka elää yhteisössä, jossa moniarvoisuus on ok, se antaa elämään melkoisen lähtökohdan, Sotamaa sanoo.
– Suvaitsevaisuudessa on mahdollisuus yhteiskunta- ja maailmanrauhaan.
Kirkkorakennusta voi katsoa monesta näkökulmasta
Varhaiskasvatuksen ja seurakuntien välisessä yhteistyössä halutaan antaa lapsille myös yleissivistystä. Eri uskontokuntien kirkot voivat olla oppimisympäristöjä.
– Kirkkoja voi katsoa monesta näkökulmasta ilman uskonnon harjoitusta. Niissä on muun muassa taidetta ja historiaa, Iris Sotamaa toteaa.
Yhteistyöpalavereissa keskustelua on herättänyt se, mikä luokitellaan uskonnon harjoittamiseksi. Sotamaan mielestä yhden virren laulaminen ei vielä ole sitä, ja Raamatun lukeminenkin voi olla näyte kirkossa luettavista teksteistä. Uskonnon harjoittamisena pidetään ainakin toistuvaa ja rituaalinomaista toimintaa, kuten rukouksia ja siunaamisia.
– Jos päiväkotiryhmä tutustuu kirkkoon, ja lapset saavat kokeilla alttarille polvistumista ja heille annetaan siinä rusinoita, onko se uskonnon harjoittamista vai ei? Jonkun mielestä se on, vaikka kirkossamme ei ole rusinansyöntisakramenttia.
– Mikäli lapsi kokee siinä tilanteessa jotain pyhää, ei sille mitään voi. Lapsihan voi kokea pyhyyttä missä tahansa.
Vantaan kaupungin varhaiskasvatuksen ja seurakuntien strategisia painopisteitä on ruvettu työstämään tämän vuoden alussa.
– Seurakunnat ja päiväkodit vasta hakevat uudenlaisia tapoja tehdä yhteistyötä. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, Sotamaa toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helin: Päiväkodin työntekijä puolusti virsien laulamista lasten juhlissa – siitä nousi äläkkä
PuheenvuorotOvatko perinteiset jouluvirret enemmän julistusta vai suomalaista tapaperinnettä?
