Hengellisyys ja musiikki ovat 30 vuotta täyttävän Matinmessun ykkösjuttuja
Matinmessu yhdistää Aneela Zarishia ja Virva Kukka Saarta. Espoon Matinkappelin 30 vuotta täyttävä messu tuo kummallekin iloa ja hengellistä virvoitusta.

Matinmessu yhdistää Aneela Zarishia ja Virva Kukka Saarta. Espoon Matinkappelin 30 vuotta täyttävä messu tuo kummallekin iloa ja hengellistä virvoitusta.

Hengellisyys ja musiikki ovat 30 vuotta täyttävän Matinmessun ykkösjuttuja

Matinkappelin oma nimikkomessu on säilyttänyt suosionsa ja muuttunut vuosien varrella monikulttuuriseksi tapahtumaksi. Tärkeimmmistä asioista ei kuitenkaan ole tingitty: hengellisestä sanomasta eikä iloisesta tunnelmasta.

Huhtikuussa 1988 espoolaisessa Matinkappelissa pidettiin ensimmäistä kertaa uudenlainen messu. Nimensä se sai paikan mukaan: Matinmessu. Alueen oma messu löysi heti paikkansa seurakunnan toiminnassa. Syyskuun alussa vietetään 30-vuotisjuhlia.

Matinmessun kanssa hyvin samaan aikaan syntyi myös toinen vaihtoehtoinen jumalanpalvelus, Tuomasmessu, josta tuli hyvin suosittu.

Matinkylässä kasvanut muusikko Virva Kukka Saari oli kolmevuotias Matinmessun perustamisen aikaan. Hänen vanhempansa Reijo ja Virve Soini olivat alusta alkaen aktiivisesti messun vastuutehtävissä, ja perheen neljä lasta kulkivat mukana kappelilla.

– Parhaiten mieleeni on jäänyt hyvä fiilis ja lämmin tunnelma. Musiikilla oli siinä iso merkitys. Muistan lempilauluni, jossa laulettiin: Sydän kun aukeaa, sinne Jeesus tekee asunnon, sanoo Saari ja hyräilee kappaleen melodiaa.

– Matinmessussa ei pönötetty, se oli kotoisia, ihana ja iloinen tapahtuma. Puheet eivät jääneet lapsen mieleen, mutta aikuistuttuani olen kuunnellut niitä. Saarnoissa on tiukkaa asiaa.

Matinmessu on meidän perheellemme kuin koti.

− Pakistanista Espooseen muuttanut Aneela Zarish

Lukioikäisenä Saari siirtyi messubändiin, joka vastasi tilaisuuksien musiikista. Hän soitti viulua ja lauloi. Myöhemmin musiikillinen vastuu siirtyi kokonaan Saarelle muutamiksi vuosiksi.

Tällä hetkellä hän asuu miehensä ja neljän lapsensa kanssa Tuusulan Jokelassa ja käy Matinmessussa keskimäärin kerran vuodessa.

Virva Kukka Saari kokee Matinmessussa konkreettisesti Jumalan armon. Hän saa siellä itselleen lepoa ja virvoitusta.

– Olen kokenut elämäni kantavana voimana sen, että minulla on ollut omanlaiseni yhteisö, messuyhteisö. Se on antanut tosi paljon, hän sanoo.

Messu yhdistää eri kulttuureja

Matinkappelin omassa messussa musiikilla on tärkeä merkitys. Musiikki on kevyttä pop-folk-tyylistä, eikä urkuja käytetä lainkaan. Laulut ovat hengellisiä, mutta pääasiassa muita kuin virsiä. Messua on toteuttamassa joukko seurakuntalaisia.

Matinmessusta vastaavan papin Mia Wrangin mukaan messu muutettiin noin viisi vuotta sitten kaksikieliseksi. Suomen kielen lisäksi alettiin käyttää englantia.

– Muutos oli luonteva, sillä vuosien aikana matinkyläläisyys oli muuttunut kansainvälisyydeksi. Haluttiin messu, joka on kaikille seurakuntalaisille yhteinen. Nyt Matinmessussa käy sellaisiakin, jotka eivät ymmärrä suomea eivätkä englantia. Siksi välillä käytämme myös muita kieliä, kuten urdua, venäjää ja espanjaa, sanoo Wrang.

Matinmessussa saarnat ja tekstit heijastetaan seinälle. Jos saarna on englanniksi, seinältä voi lukea saman suomeksi. Myös kuvakieltä käytetään hyväksi. Tilaisuudessa on aina kaksi juontajaa: suomenkielinen ja englanninkielinen.

Mia Wrang kokee nykyisen Matinmessun yhteyden juhlana, johon myös muualta tulleiden on helppo osallistua kielestä ja kulttuurista riippumatta. Iloon ja väriin on helppo yhtyä, vaikka ei olisikaan yhteistä kieltä toisten kanssa.

Matinmessu auttoi kotoutumaan Espooseen

Pakistanista kahdeksan vuotta sitten Espooseen muuttanut Aneela Zarish löysi Matinmessun ystävänsä kautta, jota pyydettiin esittämään pakistanilaista musiikkia. Ystävä pyysi myös Zarishin mukaansa musisoimaan. Alussa Aneela Zarish koki hankalaksi sen, ettei osaa suomen kieltä. Nyt hän ei enää välitä, vaikka laulaessa tulisikin virheitä.

– Hiljalleen muut jäivät pois messusta, mutta minä jatkoin. Kun lapseni muuttivat Pakistanista tänne, hekin tulivat mukaan messubändiin, sillä he rakastavat laulamista ja soittamista. Matinmessu on meidän perheellemme kuin koti, kertoo Zarish.

Myös hänen vuosi sitten Suomeen muuttanut miehensä on mukana toiminnassa.

– Matinmessuun on helppo tulla. Messun jälkeen lähes kaikki jäävät kahville ja juttelemaan yhdessä. Tunnen siellä paljon ihmisiä, ja koen kuuluvani joukkoon.

Zarish on teologi, papin tytär ja papin vaimo. Pakistanissa hän työskenteli yhdessä miehensä kanssa kirkon lähetysjärjestössä ja opetti muun muassa teologiaa. Hänen mielestään luterilainen kirkko voisi ottaa Matinmessun malliksi jumalanpalveluksesta, jossa eri-ikäiset viihtyvät.

– Jos haluamme pitää luterilaisen kirkon elävänä, meidän pitää kysyä nuorten toiveita. Jos emme tee sitä, kuka tulee kirkkoon kymmenen vuoden kuluttua? pohtii Zarish.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi