Milla Paloniemen mukaan hevoset ovat kuin lapsikatras. Niiden kanssa joutuu käymään läpi saman tyyppisiä tunteita ja tilanteita kuin lasten kasvatuksessa.
Hevosten paijaaja - kiroilevan siilin piirtäjä Milla Paloniemi toteutti lapsuuden unelman ja perusti hevostilan
Sarjakuvapiirtäjä uskoo itsetutkiskelun ja haaveilun voimaan. Tälle tielle häntä auttoi monivuotinen psykoterapia, jota hän kutsuu mielen puhdistukseksi.
Sarjakuvapiirtäjä Milla Paloniemi asustaa maalla kahden islanninhevosen, norjanvuonohevosen, suomenhevosen ja shetlanninponin ympäröimänä. Pirkanmaan Teiskossa sijaitseva hevostila on Paloniemen lapsuuden unelma. Elämän piti kuitenkin ensin mullistua, että haaveesta saattoi tulla totta.
Paloniemen elämä oli vielä muutama vuosi sitten sekavaa ja ahdistavaa. Siihen liittyi ihmissuhdedraamaa ja päihteiden käyttöä. Lopulta ongelmat kasvoivat niin suuriksi, että hän päätti hakea apua psykoterapiasta.
– Ammattilainen auttoi tunnistamaan tunteita ja tilanteita, jotka olivat johtaneet ongelmiin. Sain häneltä välineitä niiden käsittelemiseen. Toisaalta se oli rankkaa, sillä jouduin sukeltamaan itseeni tosi syvälle.
Koronan vuoksi minun oli pakko pysähtyä ja miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä elämässä.
– Terapian läpikäyminen oli eräänlainen mielen inventaario ja puhdistus, mikä vaikutti koko kehoni hyvinvointiin. Sellainen tekisi varmasti hyvää meille kaikille.
Psykoterapia avasi mielen lukkoja, ja sen myötä Paloniemi alkoi myös saada voimia unelmoida ja laittaa elämäänsä uusiksi. Parisuhteen kariuduttua ensimmäinen tärkeä päätös oli lähteä pois Helsingistä.
Paloniemi muutti Tampereen Pispalaan, mikä tuntui heti kotoisalta paikalta. Se toi mieleen lapsuuden maaseudulla.
– Kutsuin lähellä Pyhäjärven rantaa ollutta taloani Lintukodoksi. Seuraavana vuonna hankin itselleni paijattavaksi ensimmäisen islanninhevosen.
Säntäilijästä hevostilalliseksi
Kun koronapandemia iski keväällä 2020, Milla Paloniemen elämä meni jälleen uusiksi.
– Olin ollut säntäilijä ja harrastanut kaikkea mahdollista. Koronan vuoksi minun oli pakko pysähtyä ja miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä elämässä.
Paloniemi oli tuolloin hankkinut islanninhevosen seuraksi norjanvuonohevosen. Hän päätti nyt toteuttaa lapsuuden haaveensa ja etsiä paikan, jossa voisi pitää kotipihassa useampia hevosia.
Sopivan tilan löytäminen ei ollut helppoa.
– Kävin sitten katsomassa Teiskossa yhtä paikkaa ja pistäydyin samalla paikkakunnan kirpputorilla, jonka nimi oli enteellisesti Viimeinen oljenkorsi. Kävi uskomaton tuuri, sillä siellä sain tietää toisesta myynnissä olleesta paikasta, joka sijaitsi järven rannalla. Ostin sen.
Vaikka Paloniemen tilalla on pääasiassa hevosia, hän nimittää tilaansa Ponifarmiksi. Se viittaa saksankieliseen sanontaan Das leben ist kein ponyhof (Elämä ei ole mikään ponifarmi). Farmi on avoinna yleisölle, ja siellä voi käydä fiilistelemässä ja rapsuttamassa hevosia.
Koin itseni koulussa tosi yksinäiseksi, ja anarkistisesta siilistä tuli minulle kiltin tytön raivoa ilmentävä voimaeläin.
Ponifarmilla sai alkunsa myös Paloniemen uusin teos Miksi siili kiroilee?! (Atena). Kirjan toinen tekijä, mentaalivalmentaja Jenni Sofia, sattui nimittäin vierailemaan tilalla. Kahvipöydässä kävi ilmi, että molemmat olivat juuri käyneet läpi vaiheen, jossa oli vaadittu itsetutkiskelua ja oman tunnemaailman selkiyttämistä.
– Jenni Sofia on perehtynyt tunnetaitoihin laajemmin, ja niinpä keskustelu johti yhteisen selkokielisen kirjan tekemiseen aiheesta. Sarjakuva-albumeistani tuttu kiroileva siili kuvittaa kirjassa erilaisia tuntemuksia ja kohtaamisia, ja se tuo teokseen tiettyä lempeyttä ja keveyttä.
Uuden tasapainon elämäänsä löytäneestä Paloniemestä tuntuu nyt luonnolliselta pysähtyä ajoittain tutkimaan itseään ja tuntemuksiaan.
– Tiedän, että pysähtyminen ja itsensä kuulostelu voi tuntua kiireen keskellä vaikealta. Toisaalta ihmisillä on nyt ehkä koronan myötä ollut enemmän aikaa myös siihen. Kirjamme tarkoitus on auttaa vapautumaan mielen sisäisistä rähinöistä muun muassa meditaation ja hengittämisen keinoilla.
Äksy ja kiroileva siilihahmo syntyi vuonna 2003 Paloniemen opiskellessa graafista suunnittelua silloisessa Evtek-ammattikorkeakoulussa.
– Koin itseni koulussa tosi yksinäiseksi, ja anarkistisesta siilistä tuli minulle kiltin tytön raivoa ilmentävä voimaeläin. Vuosien varrella suhteeni siihen on muuttunut. Ehkä tuo suurten tunteiden tulkki on tehnyt rinnallani matkaa kommentoimaan juuri tällaista tunteiden maailmaa.
Milla Paloniemen Ponifarmiksi kutsumalla tilalla voi viettää aikaa rennosti hevosten parissa.
Kiroileva siili ajan hermolla
Sarjakuvista tuli Etelä-Pohjanmaan Jalasjärvellä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle Milla Paloniemelle tärkeitä jo varhain. Kahdeksanvuotiaana hän pääsi mukaan sarjakuvapiirtäjä Veikko Savolaisen kurssille. Savolainen näki tytön lahjakkuuden ja kannusti tätä jatkamaan piirtämistä.
Varsinaisena sarjakuvallisena esikuvanaan Paloniemi pitää ruotsalaista Lena Furbergia, joka piirsi Hevoshullu-lehteen Polle-sarjakuvaa. Hänen innoittamanaan Paloniemi piirsi omia hevossarjakuvia.
Paloniemen opiskeluaikanaan luoman kiroilevan siilihahmon ihmiset löysivät hänen nettisivuiltaan. Hän otti siilin tiimoilta yhteyttä eri kustantamoihin, mutta ne eivät olleet kiinnostuneita, joten hän julkaisi kaksi ensimmäistä albumia omakustanteena.
Lapsena saamani hengellisen kasvatuksen seurauksena koen kirkkotaiteen ja urkumusiikin edelleen tärkeiksi.
Vuonna 2007 Ilta-Sanomat valitsi kiroilevan siilin kuukauden kotimaiseksi sarjakuvaksi, ja silloin siitä tuli supersuosittu.
– Se osui jotenkin ajan hermoon. Siilillä on edelleen iso fanikunta, Paloniemi sanoo.
Sarjakuvaan liittyviä oheistuotteita kuten siilimukeja alettiin kysyä saman tien. Piirtäjä mietti ensin, lähteäkö näin kaupalliselle linjalle. Alusta asti hän oli tarkka tuotteiden laadusta, ja nykyään hän vastaa niiden teettämisestä paljolti itse.
Maalle muuttaminen ja hevostilan perustaminen kuuluvat niihin asioihin, jotka ovat vaatineet Milla Paloniemeltä erityistä rohkeutta.
Rohkeaa heittäytymistä
Viime vuosina Milla Paloniemi on alkanut myös tehdä laulukeikkaa ukulelen kera.
– Lauluihini sisältyy rosoista ihmissuhdeangstia, ja esiintymistäni voisi kutsua enemmänkin stand upiksi, hän kuvailee.
Musisointi sai alkunsa Paloniemen opiskellessa äänitaidetta helsinkiläisessä Taidekoulu Maassa. Äänitaideporukan kanssa hän kävi mieleen painuneella keikalla Loviisan kirkossa. Kun kaikkien piti soittaa jotain instrumenttia, hän keksi plärätä virsikirjaa ja kuiskata mikrofoniin virsien sanoja.
Se oli Paloniemen ensiesiintyminen kirkossa, mutta virret ovat kyllä hänelle tuttuja lapsuudesta.
– Rakastin virsien laulamista seurakunnan kerhossa ja koulussa. Lempivirsiäni olivat Hoosianna ja Herra, kädelläsi. Lauloin niitä myös kotona syntetisaattorin säestyksellä.
– Lapsena saamani hengellisen kasvatuksen seurauksena koen kirkkotaiteen ja urkumusiikin edelleen tärkeiksi.
Olen aina ollut sellainen, että jos jokin asia kiinnostaa, on vain mentävä sitä kohti, vaikka se tuntuisikin pelottavalta.
Lapsuuden perua on myös tietynlainen luottamus siihen, että elämä kantaa. Musiikin tekeminen ja hevostilan perustaminen ovat vaatineet Paloniemeltä rohkeutta.
– Olen aina ollut sellainen, että jos jokin asia kiinnostaa, on vain mentävä sitä kohti, vaikka se tuntuisikin pelottavalta. On mieletön tunne, jos peloista huolimatta onnistuu. Toisaalta on hyväksyttävä myös se, ettei aina voi onnistua ja että elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä.
Hevosten hoitamista hän vertaa siihen, että huolehtisi lapsikatraasta. Niiden kanssa joutuu käymään läpi saman tyyppisiä tunteita ja tilanteita kuin lasten kasvatuksessa ja pohtimaan, miten antaa sopivasti rajoja ja rakkautta. Uusien perheenjäsenten myötä elämään on tullut myös lasten vanhemmille tuttu oivallus.
– Olen huomannut, että mitä enemmän olen läsnä, sitä paremmin hevosten kanssa sujuu. On vain yksinkertaisesti luotettava siihen, että asiat järjestyvät. Kakki järjestyy, tapaan vitsikkäästi lausahtaa.
Kuka?
Milla Paloniemi, 38, on Teiskossa asuva sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja hevostilan pitäjä. Häneltä on ilmestynyt liki 20 vuoden aikana kahdeksan Kiroileva siili -albumia. Hän sai työstään Sarjakuva-Finlandia-palkinnon vuonna 2008. Tilallaan hän tarjoaa hevosten paijaamista ja pienimuotoista majoitusta.
Mitä?
Paloniemi on julkaissut yhteistyössä mentaalivalmentaja Jenni Sofian kanssa tunnetaitokirjan Miksi siili kiroilee?! Parhaillaan hän tekee kuvitusta kirjailija Päivi Lukkarilan lastenkirjaan Supersomeponi Kemppainen.
Motto
Kakki järjestyy.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Täyttämätön tarhapöllö! Lotjauuno! Jesuiitta! − Pasi Heikura toimitti kirjan, jossa avataan Tintti-sarjakuvista tutun kapteeni Haddockin manausten taustoja
Hyvä elämäTintti-sarjakuvien piirtäjä Hergé halusi kapteenin kiroilevan kuin merimies, mutta koska sarjakuva ilmestyi aluksi konservatiivisen katolisen sanomalehden lastenliitteessä, joutui hän kehittelemään erikoisia voimasanoja.
