Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen Hilla Halla-aho viettää joulua perheen ja suvun kesken. Hän koristelee kotia maltillisesti jouluvaloilla ja pienellä kuusella.
Hilla Halla-aho on usein miettinyt, onko kaikki joulutouhotus ihan tarpeellista – ”Minua on toisinaan ahdistanut liiallinen joulupukkimeininki”
Joulu on ollut ohjelmistokehittäjä Hilla Halla-aholle lapsuudesta lähtien ensisijaisesti kristillinen juhla.
”Isäni ja äitini ovat jouluihmisiä, joten lapsuuden kodissani olkipukit ja paperiset tonttuketjut kaivettiin aina joulun alla esiin pölyisistä pahvilaatikoista. Lauttasaarelaisessa kerrostalokodissamme pääsivät esille myös enkelikoristeet, jotka vanhempani olivat saaneet lapsina. Pianon päälle aseteltiin myös minun ja kaksi vuotta nuoremman siskoni koulussa askartelemat joulukoristeet.
Olemme jälkeenpäin hänen kanssaan nauraneet maitotölkeistä tehdyille koristeille, sillä ne ovat mielestämme todella rumia. Edelleen joka joulu ne kuitenkin koristavat vanhempiemme kotia.
Kuusi haettiin kotiin vasta jouluaattoaamuna ja koristeltiin kaiken muun hössötyksen keskellä. Meillä oli pitkään kuusessa oikeat kynttilät. Niiden sytyttäminen oli aina tärkeä hetki. Välillä jokin kynttilä saattoi palaa liian pitkään, ja silloin kuusen oksa saattoi vähän kärähtää.
Vietimme joulua aina äitini äidin, Salli-mummin, kanssa. Muistan, kuinka istuimme kotimme sohvalla ja lauloimme vanhoista lauluvihkoista perinteisiä ja synkkiäkin veisuja. Tuo hetki oli minulle aina joulun kohokohta. Lauluista mieleeni ovat jääneet erityisesti Kun joulu on, En etsi valtaa loistoa, Varpunen jouluaamuna ja Arkihuolesi kaikki heitä. Enää Salli-mummia ei ole, eikä laulamiseen tunnu olevan aikaa.
Joulupöytään katettiin perinteisiä jouluruokia: graavikalaa ja kinkkua. Rosolli oli aseteltu laakeaan astiaan jokainen ainesosa erilleen. Kaikki ruoat tehtiin itse. Isäni on Hämeestä, joten meillä oli aina hämäläistä imellettyä perunalaatikkoa, jota hän valmisti perinteisellä reseptillä. Lapsena syöminen oli minusta epämiellyttävää, mutta muistelen, etteivät jouluruoat olleet sen pahempia kuin muukaan ruoka.”
”Pipareista tulee kotiin ihana joulun tuoksu”
”Jossain vaiheessa aikuisuutta minulle tuli tärkeäksi J.S. Bachin Jouluoratorio. Soitan sitä levyltä aina joulukuussa, ja silloin tulee tunne, että joulu on tulossa.
Minulla on myös tapana leipoa joulun alla pipareita. Niistä tulee kotiin ihana joulun tuoksu. Teen aina jättiläismäisen taikinan. Reseptin piparitaikinaan sain yhdeltä aiemmalta työkaveriltani. Olemme leiponeet piparkakkuja neljän lapseni kanssa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Viime vuosina leipojat ovat vähentyneet: vanhin tytär on jo muuttanut kotoa pois, ja seuraava tytär on lähdössä aika pian.
Kun pojat olivat pieniä, aloimme koko perhe käydä aattohartaudessa Helsingin Vanhassakirkossa. Aloite siihen tuli puolisoltani Jussilta. Lapsuudenperheeni perinteisiin joulukirkossa käyminen ei kuulunut, vaikka Salli-mummi oli harras kristitty ja ahkera kirkossakävijä.
Ripustan jouluvalot ikkunoihin ja hankin meille pienen joulukuusen, mutta muuten en kotia koristele, koska vietämme aaton edelleen perinteisellä kaavalla vanhempieni luona. Välillä olemme olleet jouluaattona myös Jussin äidin luona. Lapsemme ovat tottuneet sukujouluihin, eivätkä he hyväksyisi joulunviettoa vain oman perheen kesken. Usein joulua viettävät kanssamme myös siskoni sekä hänen tyttärensä ja puolisonsa.”
”Viime vuosina olen miettinyt, pitäisikö jouluna matkustaa jonnekin pois”
”Vuosien varrella olen välillä kokenut jouluahdistusta. Kun lapset olivat pienempiä, en oikein olisi jaksanut viettää joulua. Lahjojen ostaminen stressasi: saavatko kaikki yhtä monta lahjaa ja onko kaikille lapsille hankittu juuri se lelu tai asia, jota he eniten toivoivat. Nykyään meillä on aikuisten kesken lahjattomuussopimus, lapsille ostamme edelleen lahjat.
Minua on toisinaan ahdistanut myös liiallinen joulupukkimeininki ja se, millaisena joulu näyttäytyy julkisuudessa ja yleisessä keskustelussa: saatetaan puhua joulun hengestä, mutta kristillisiä asioita vältellään viimeiseen asti. Viime vuosina olen miettinyt, pitäisikö jouluna matkustaa jonnekin pois. Nuorempana se olisi ollut minulle katastrofi.
Joulu on ollut minulle lapsuudesta lähtien ensisijaisesti kristillinen juhla. Ei minulla ole mitään kivoja jouluperinteitä vastaan – pidän niistä itsekin – mutta välillä olen ajatellut, onko ihan kaikki touhotus tarpeellista.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Silloin saan kosketuksen syvään, kaiken läpäisevään hiljaisuuteen” – Näin Susanna Erätuli ja Tapio Koivu löytävät jouluyön syvän salaisuuden
HengellisyysKun jouluaatto kääntyy yöksi, Susanna Erätuli vetäytyy hiljaisuuteen ja Tapio Koivu lähtee Vantaanjokea seurailevalle kävelylle. Nyt on lähellä se hetki, jolloin joulun lapsi syntyy.
