null ”Silloin saan kosketuksen syvään, kaiken läpäisevään hiljaisuuteen” –  Näin Susanna Erätuli ja Tapio Koivu löytävät jouluyön syvän salaisuuden

Jouluyöstä alkavat välipäivät ovat Susanna Erätulelle vuoden kohokohta. ­Silloin hän saa yhteyden sisäiseen hiljaisuuteen, josta tuli tietoiseksi ensimmäisen kerran kuusivuotiaana.

Jouluyöstä alkavat välipäivät ovat Susanna Erätulelle vuoden kohokohta. ­Silloin hän saa yhteyden sisäiseen hiljaisuuteen, josta tuli tietoiseksi ensimmäisen kerran kuusivuotiaana.

”Silloin saan kosketuksen syvään, kaiken läpäisevään hiljaisuuteen” –  Näin Susanna Erätuli ja Tapio Koivu löytävät jouluyön syvän salaisuuden

Kun jouluaatto kääntyy yöksi, Susanna Erätuli vetäytyy hiljaisuuteen ja Tapio Koivu lähtee Vantaanjokea seurailevalle kävelylle. Nyt on lähellä se hetki, jolloin joulun lapsi syntyy.

”Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?”

Suvi Teräsniskan tulkitsema joululaulu Taivas sylissäni saa kyyneleet virtaamaan Susanna Erätulen poskilla. Erätuli samaistuu laulun sanoihin sekä äitinä että ala- ja yläkoulun pitkäaikaisena opettajana. Yhtä lailla tunteisiin menee ­Lauri Tähkän versio laulusta Tuikkikaa, oi joulun ­tähtöset.

– Koen, että olen saanut äitinä kantaa taivasta sylissäni ja helmassani. Tähtinä tuikkivat lapsen silmät muistuttavat siitä, että elämä tuo vastaan myös menetyksiä ja rankkoja realiteetteja. Jokainen ihminen, myös se paikallisjunassa istuva eksyneen oloinen tyyppi, on kulkenut jonkun sydämen alla, Erätuli sanoo.

Jouluna arkiseen ympäristöön tunkeutuu jotakin sellaista, mikä ei tavallisesti mahdu sinne.
– Susanna Erätuli

Moni kokee ostoskeskusten joululaulut rasittaviksi ja ihmettelee, miksi ne soivat vuosi vuodelta aikaisemmin. Erätuli nauttii siitä, että hengellisyys saa näkyä ja kuulua.

– Jouluna on lupa olla hengellinen. Arkiseen ympäristöön tunkeutuu jotakin sellaista, mikä ei tavallisesti mahdu sinne, kuten vaikka laulu ­Luojan kirkkaudesta tai sielujen toiviotiestä.

Vastasyntynyt tuo ihmeen lähelle

Tällä hetkellä Susanna Erätuli työskentelee Hiljaisuuden Ystävät ry:n tiedottajana ja toiminnanjohtajan sijaisena. Samalla hän viimeistelee lasten spiritualiteettia käsittelevää kasvatustieteen opintojen lopputyötä ja suorittaa teologian maisteriopintoja.

Joulu ja lapsen syntymä ovat Erätulelle ”ohuita paikkoja”. Sellaisista puhutaan kelttiläisessä hengellisyydessä. Ne ovat hetkiä, joissa näkymätön todellisuus on erityisen lähellä.

– Vastasyntynyt lapsi tuo aina ihmeen tuntuville, hän sanoo.

Keväällä 2011 Erätulten kolmas lapsi Nyyti aiheutti äidilleen sävähdyksen kapaloimalla nuken ja tuomalla ”joulupäivän paketin” sohvalla istuneen äidin syliin. Vähän myöhemmin raskaustesti näytti positiivista, ja neuvola antoi uuden perheenjäsenen lasketuksi ajaksi 25. joulukuuta. Perheen kuopus syntyi joulun alla yhdeksän vuotta sitten.

– Tuona jouluna ikkuna toiseen maailmaan oli auki aivan erityisellä tavalla. Tunnelman kokemiselle jäi myös tilaa, koska minun oli tulevan synnytyksen vuoksi pakko tehdä jouluvalmistelut hyvissä ajoin.

Yhdeksän vuotta sitten lapsen syntymä toi joulun ihmeen Susanna Erätulen perheeseen.

Yhdeksän vuotta sitten lapsen syntymä toi joulun ihmeen Susanna Erätulen perheeseen.

Täydellinen ja epätäydellinen joulu

Vastasyntyneessä pienokaisessa on ominaisuus, jota Erätuli kutsuu primitiiviseksi toivoksi. Se on jotakin muuta kuin monien nykyvanhempien tavoittelema optimoitu täydellisyys. Erätuli muistuttaa, että lapsia syntyy joka päivä tilanteisiin, joita kukaan ei ole suunnitellut.

Primitiivisestä toivosta seuraa täydellisyyden ja epätäydellisyyden vuoropuhelu, jonka Erätuli tunnistaa sekä ensimmäisestä joulusta että nykyajan jouluista.

– Joulukertomuksessa suuri tapahtuma on juuri sellainen kuin pitääkin, mutta puitteet ovat kaikkea muuta kuin täydelliset. Me kaipaamme lupaa epätäydellisyyteen ja toivomme, että joulun pyhyys voisi tulla myös siihen.

Erätuli tiedostaa, että kaikki suomalaiset eivät vietä joulua perheen keskellä. Yhteyden kaipuu voi olla kipeä asia, jota aika ei paranna. Joulunpyhät saattavat nostaa pintaan myös surun läheisen menettämisestä tai perheen rikkoutu­misesta.

– Loppusyksystä Hiljaisuuden ystäviin tuli kyselyitä ihmisiltä, jotka haluaisivat viettää yhteisöllisen joulun hiljentymällä retriitissä, hän ­sanoo.

Välipäivät ovat kuin tyhjä hetki kahden hengityksen välissä.
– Susanna Erätuli

Joulu saa Susanna Erätulen ajattelemaan ajan nopeaa kulumista. Tänä jouluna Erätulen nelilapsinen perhe on vielä koossa. Pyhien jälkeen vanhin lapsi aloittaa varusmiespalveluksen.

Erätuli luonnehtii jouluvalmisteluitaan melko yksinkertaisiksi. Kuusi koristellaan keittiöön kuten ennenkin. Joulutähdelle on löytynyt ympärivuotinen paikka olohuoneen ikkunassa. Myös Betlehemin pyhää perhettä kuvaava posliinikoriste on valmiina keittiön puuhellan päällä.

Useimmiten vuoden viimeiset viikot ovat ruuhkaisia, ja Erätuli tavoittaa joulurauhan vasta aattoaamuna. Viime joulu oli kuitenkin erilainen.

– Aattona havahduimme puolisoni kanssa siihen, että kiireen tuntua ja siitä seuraavaa ajoittaista kireyttä ei ollut ollenkaan. Totesimme, että olimme oppineet jotakin.

Vuosi sitten Susanna Erätulen tytär lausui jouluevankeliumin koulun joulujuhlassa toisten kakkosluokkalaisten kanssa.

Vuosi sitten Susanna Erätulen tytär lausui jouluevankeliumin koulun joulujuhlassa toisten kakkosluokkalaisten kanssa.

Joulukirkkoperinne löytyi aikuisena

Oman lapsuutensa jouluista Susanna ­Erätuli muistaa joulukuusen elävät kynttilät, joiden sytyttäminen toi kotiin erityisen ja pyhän tunnelman. Parvekkeen oven yläpuolelle kiinnitettiin ukin tekemä joululyhty, jota koristivat joulutähti ja kameli.

Tutkimusten mukaan joulukirkossa käyminen on tapa, joka periytyy vanhemmilta lapsille. Erätulen elämässä on käynyt päinvastoin: lapsuuden perhe ei juuri käynyt joulukirkossa, mutta Erätulen omassa perheessä aattoaamun riisipuurosta ja kirkosta on muodostunut perinne, johon osallistuvat myös appivanhemmat ja Erätulen äiti. Tapa jatkunee koronarajoitusten jälkeen.

Toisinaan Erätuli on käynyt myös jouluyön jumalanpalveluksissa. Sinne hän menee yksin. Jouluyöstä alkavat välipäivät ovat Erätulelle vuoden kohokohta. ­Silloin hän saa yhteyden sisäiseen hiljaisuuteen, josta tuli tietoiseksi ensimmäisen kerran kuusivuotiaana.

– Välipäivät ovat kuin tyhjä hetki kahden hengityksen välissä. Silloin ulkopuolelta tulevat vaatimukset hellittävät ja saan kosketuksen syvään, kaiken läpäisevään hiljaisuuteen.

Susanna Erätuli vaikuttui taideteoksesta, jossa Marian synnytystuskat kuvattiin realistisesti.

Susanna Erätuli vaikuttui taideteoksesta, jossa Marian synnytystuskat kuvattiin realistisesti.

Joulunäytelmä ei näytä Marian kehollisuutta

Joulunäytelmät huipentuvat hetkeen, jolloin Jeesus-lapsi ilmaantuu näyttämölle. Tavallisesti joku sujauttaa vauvanuken seimen takaa seesteiseltä näyttävän Marian syliin. Erätuli kiinnitti asiaan huomiota nähtyään taideteoksen, jossa Marian synnytystä kuvattiin realistisesti.

– Todellisuudessa Jeesuksen syntymään on liittynyt verta, hikeä ja kyyneliä, mutta useimmiten joulun kehollisesta puolesta ei sanota sanaakaan.

Joulukertomuksen henkilöistä Susanna Erätuli samaistuu voimakkaimmin juuri Jeesuksen äitiin. Hän toivoo, että tämän päivän äidit löytäisivät yhtey­den Marian rakastavaan ja lempeään hahmoon.

– Maria edustaa minulle äidillisyyttä, lohdutusta, suojaa ja hiljaista yhteyttä, jossa en tunne itseäni jakautuneeksi. Kun katson tämän vuoden uutisia, ajattelen, että sellaiselle on maailmassa suuri tarve.

Tärkein hetki koittaa aaton tapahtumien jälkeen

Jouluyössä on jotakin syvää ja selittämätöntä. Näin ajattelee pappi ja etsivän nuorisotyön tekijä Tapio Koivu. Hänelle jouluajan tärkein hetki koittaa, kun jouluaaton tapahtumat ovat takana. Aattopäivään on kuulunut aattohartaudessa käyminen, sauna, jouluateria puolison ja aikuisten lasten kanssa sekä lahjojen avaaminen.

Kun toiset käyvät yöpuulle, Koivu lähtee Vantaanjokea seurailevalle kävelylle. Kävellessään hän antaa ajatusten ja tunnelmien virrata ­vapaasti.

Koivu on pohtinut paljon sitä, minkä vuoksi Jumala päätti syntyä ihmiseksi. Miksi aluton, luomaton, näkymätön ja käsin koskettamaton halusi syntyä maailmaan, jossa on alut ja loput ja jossa hänet voitiin nähdä ja häntä voitiin koskettaa?

– Minulle joulun ydin on Jumalan huolenpidossa ja siinä, että hän ei ole hylännyt ketään, koskaan, Koivu sanoo.

Pappi Tapio Koivulle jouluajan tärkein hetki koittaa, kun jouluaaton tapahtumat ovat takana.

Pappi Tapio Koivulle jouluajan tärkein hetki koittaa, kun jouluaaton tapahtumat ovat takana.

Näyttämöllä, mutta ei pääroolissa

Joulua edeltävä odottamisen ja valmistautumisen aika on Tapio Koivulle tärkeä, vaikka hänellä siihen liittyy vain vähän konkreettisia asioita. Tavallisesti hän tapaa adventtiaikana sisaruksiaan ja pitkäaikaisia ystäväperheitä, mutta tänä vuonna tapaamisia ei ole ollut koronarajoitusten vuoksi.

Koivu valmistautuu jouluun seuraamalla raamatuntekstejä, joita luetaan adventtiajan jumalanpalveluksissa. Kaksi noiden tekstien hahmoa on tullut hänelle erityisen tärkeiksi.

Minulle joulun ydin on siinä, että Jumala ei ole hylännyt ketään, koskaan.
– Tapio Koivu

Kolmantena adventtisunnuntaina kirkossa ­luet­tiin teksti, jossa Jeesus kulkee Johannes Kastajan ohi. Koivu näkee mielessään Johanneksen, jonka sormi osoittaa Jeesusta. ”Tämä on Jumalan Karitsa, katsokaa nyt taivaan tähden”, Johannes huudahtaa.

– Johanneksen asenne viehättää minua, koska se on jotain aivan muuta kuin se, mitä tänään arvostetaan. Moni ajattelee, että mitä enemmän seuraajia ja klikkauksia, sitä parempi. Johannes ei kerännyt ympärilleen omaa bändiä, vaan ­Jeesus oli se juttu.

Myös toinen Koivulle läheinen hahmo jää joulun näyttämöllä sivurooliin. Koivun mielestä Joosefissa on jotakin samaa kuin Tuntemattoman ­sotilaan vänrikki Koskelassa.

Kun Maria tulee yllättäen raskaaksi, Joosef suunnittelee kihlauksen purkamista. Sitten enkeli ilmestyy hänelle unessa ja rohkaisee häntä ottamaan Marian puolisoksi. Joosef tekee niin kuin hänelle on sanottu, vaikkei välttämättä ymmärrä, mistä on kyse.

– Joulukertomuksessa Joosef ei puhu mitään, mutta on koko ajan läsnä. Hän huolehtii siitä, että homma pyörii ja asiat hoituvat, vaikka ainoa majapaikka löytyy eläinten suojasta. En rohkene sanoa, että löytäisin Johannes Kastajasta tai Joosefista itseäni, mutta toivon, että voisin toimia elämässäni samaan tapaan kuin he, Koivu sanoo.

Nuori tietää parhaiten omat asiansa

Iltapäivä mustenee kahvilan ikkunan takana, mutta Tapio Koivun silmät hymyilevät pöydän yli. Istumme yhdessä niistä monista kahviloista, joissa hän tapaa Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-­työn nuoria. Koivu on tullut kotoaan Vantaalta Helsingin keskustaan polkupyörällä ­koleasta säästä välittämättä.

Koivu on yksi kolmesta Vamoksen etsivän nuorisotyön tekijästä. Vamos auttaa 16–29-vuo­tiai­ta helsinkiläisiä, jotka tarvitsevat tukea jossakin elämänsä asiassa. Työskentely alkaa nuoren yhteydenotosta, ja sen tavoitteet löytyvät nuoren omia ajatuksia kuuntelemalla.

Koivu tähdentää, että nuorten luottamuksen saamiseen tarvitaan aikaa.

– Kuuntelemme nuorta ja kuulostelemme, mihin suuntaan hän haluaa mennä. Luotamme siihen, että se, mitä nuori kertoo elämästään, on totta. Emme tiedä nuoren puolesta, mikä on hänelle parasta. Nuori itse tietää parhaiten omat asiansa.

Keskustelussa nousee tavallisesti esiin jokin muutos, jota nuori toivoo tai asia, johon hän kaipaa apua. Kyse voi olla esimerkiksi velkojen selvittelystä, oman asunnon tai toimeentulotuen tarpeesta, työn tai opiskelupaikan hakemisesta tai psykoterapian aloittamisesta. Joskus riittävä apu on jo siinä, että kotiinsa sulkeutunut nuori voittaa pelkonsa ja lähtee ihmisten ­ilmoille.

– Teemme asioita, jotka tukevat nuoren omien tavoitteiden saavuttamista ja etsimme ne yhteiskunnan palvelut, joissa kutakin asiaa hoidetaan, Koivu sanoo.

Tapio Koivun mielestä Joosefin hahmo muistuttaa Tuntemattoman sotilaan Koskelaa.

Tapio Koivun mielestä Joosefin hahmo muistuttaa Tuntemattoman sotilaan Koskelaa.

Tulevaisuudenusko voi olla piilossa

Työssään Tapio Koivu näkee läheltä yhteiskunnan kuilut, joihin nuori voi pudota. Esimerkiksi koulun loppuminen voi olla vaikea vaihe sellaiselle nuorelle, jolla on ADHD tai muu neuropsykiatrinen erityispiirre. Koivun mukaan tarvittava yhteiskunnan apu ja tuki on olemassa, mutta sen löytäminen voi olla vaivalloista.

Koronarajoitukset ovat herättäneet huolta niistä suomalaisista, jotka viettävät joulun yksin. Tapio Koivu pitää yksinäisyyttä ja joulua tuskallisena yhdistelmänä, mutta synkän kuvan maalaaminen nuorten jouluahdingosta ei kiinnosta häntä.

Joulukertomuksessa Joosef ei puhu mitään, mutta on koko ajan läsnä.
– Tapio Koivu

– En halua maalata sellaista kuvaa, jossa näiden nuorten elämäntilanne olisi erityisen vaikea tai mahdoton. Ongelmista ja rosoista huolimatta moni asia heidän elämässään on myös hyvin. Useimmilla on perhe ja läheisiä, jotka välittävät heistä.

Moni Koivun tapaamista nuorista koki viime kevään koronarajoitukset ja kotona pysymisen helpottavana. Kerrankin kukaan ei ollut vaatimassa, että nyt pitää mennä jonnekin ja tehdä suoritteita.

– Näen työssäni paljon tulevaisuudenuskoa, vaikka se voi olla piilossa. Jo se, että nuori ottaa meihin yhteyttä, kertoo, että hänellä on jokin myönteinen odotus tulevaisuudesta. Ajattelen, että jossakin kohdassa joku on rakastanut tätä lasta niin, että hän kokee itsensä ja elämänsä tärkeäksi.

Joulun pyhää perhettä kuvaava koriste Susanna Erätulen keittiössä.

Joulun pyhää perhettä kuvaava koriste Susanna Erätulen keittiössä.

Tähtitaivas hiljentää mielen

Jos jouluyö on pilvetön, vantaalaista pellonreunaa kävelevän Tapio Koivun katse hakeutuu horisontin yläpuolelle. Katuvaloja ei ole, ­joten tähdet erottuvat hyvin. Koivu tietää, että ­näkymä on saman kaltainen kuin se, jonka joulu­kertomuksen tietäjät ja paimenet näkivät.

Tähtitaivaan salaperäisyys ja suunnaton koko hiljentävät ajatukset. Joulutähti on Koivulle tärkeä Jumalan huolenpidon symboli, ­onpa sen taustalla todellinen tähtitaivaan ilmiö tai ei. Yksi joulutähdelle esitetty selitys on Jupiterin ja Saturnuksen kohtaaminen. Tänä vuonna harvinainen ilmiö toistuu aivan joulun alla, kun planeetat näkyvät poikkeuksellisen lähellä ­toisiaan.

– Minulle joulutähden merkitys on siinä, että joulun sanoman ajallinen kaari on pitkä: Jumalan huolenpito kaikesta siitä, mitä ihmisen elämässä on, lähtee maailman luomisesta saakka.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi