Hyvää pyhää: Opetuslapsille jäi kirkas muisto
Kirkastusvuorella tapahtui jotakin, joka lohduttaa epäilysten ja epätoivon keskellä.
Jeesukselle tapahtui jotakin ihmeellistä vuorella, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa hiljaisuudessa. Hänen vaatteensa alkoivat hohtaa kirkkaan valkoisena.
Vuoret ovatkin ihmeellisiä. Kivien ikiaikaisuus mykistää. Ylös nouseva polku vie kaikki voimat, se nousee välillä läkähdyttävän jyrkkänä ja välillä se tarjoaa suvantopaikkoja puiden siimeksessä. Ylhäältä näkyy esteettä kauas horisonttiin, yli kattojen ja yli kaiken sen, joka tavallisesti peittää näkökentän.
Jeesuksen kirkastuskokemuksessa ei ollut kyse vain vuoresta tai edes vaatteiden hohtamisesta. Hetken päästä Jeesuksen kanssa juttelevat profeetta Elia ja Mooses. Pian kuuluu ääni pilvestä. Se kehottaa kuulemaan rakasta Poikaa.
Pietari oli ennenkin päätynyt outoihin tilanteisiin Jeesuksen seurassa, mutta tämä hämmentää hänet. Pietari haluaa pysäyttää tilanteen. Toimen miehenä hän ratkaisee tilanteen tekemisellä: entäpä jos paikalle rakannettaisiin pari majaa. Siihen hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Hetki on kirkas ja pian ohi.
Ennen Jeesus on suhtautunut välttelevästi asemansa tunnustamiseen. Hän ei ole halunnut tehdä Messiaan tehtävistä numeroa. Miksi hän nyt haluaa opetuslapsikolmikon näkemään tämän spektaakkelin, johon eivät tavalliset ihmettelyt riitä?
Ehkä Jeesus tuntee ailahtelevan ihmismielen. Opetuslapset menettävät mestarinsa. Hänen työnsä jatkajat lähtevät viemään ilosanomaa kauas paikkoihin, joissa heidät vastaanotetaan vihamielisesti. He tulevat heittelehtimään epäilysten ja epätoivon keskellä. Vaikkei kirkastusvuorelle voi jäädä, valon muisto on kuin majakka pimeyden keskellä.
26.7.
Tänään on kirkastussunnuntai. Päivän evankeliumitekstissä (Mark. 9:2–8) Jeesus nousee opetuslastensa kanssa vuorelle ja Jumala puhuu.
Anna Jumalan kannatella
Asetu makaamaan lattialle selällesi. Anna painosi valua alaspäin, tunne lattian ja selän yhtymäkohta. Tunnustele kuinka lattia kannattelee sinua.
Ehkä elämässäsi on ollut joku hetki, jolloin olet kokenut Jumalan kannattelevan elämääsi. Palaa siihen hetkeen. Ehkä elämässäsi ei ole kokemusta Jumalan kannattelusta. Palaa lattian kannatteluun ja tiedosta, että se kannattelee sinua, huomasit sen tai et.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hyvää pyhää: Hedelmästään puu tunnetaan – ilman vettä ja valoa hedelmät jäävät kypsymättä
HengellisyysJumalan hyvyyden hedelmiä voi opetella tunnistamaan omassa elämässään. Joskus hedelmä on odottamaton rauhan tunne, toisinaan sopivaan hetkeen osunut ilahduttava viesti.
