Heikki Hiilamo arvioi, että lapsiköyhyyden helpottaminen nousee tulevissa vaalikeskusteluissa isoksi teemaksi.
Hyvinvointivaltio kapenee – ja kirkon olisi aika avata keskustelu veroista, sanoo professori Heikki Hiilamo
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat kiristäneet pienituloisten arkea, ja arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia lapsia putoaa köyhyyteen. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii, mitä kapeampi hyvinvointivaltio tarkoittaa käytännössä ja millaista kirkon ääntä tarvitaan juuri nyt.
Sosiaaliturvan leikkauksien vuoksi 31 000 lapsen arvioidaan putoavan köyhyyteen, vaikka Suomi on sitoutunut vähentämään syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Onko köyhyyden vähentämistavoite hylätty?
– Jos hallitukselta kysytään, he sanovat varmasti, että tavoitetta ei ole hylätty. En usko, että tavoitteesta on virallisesti luovuttu, mutta keinot, joilla siihen on pyritty, eivät ole toimineet. Hallitus asetti tavoitteeksi luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa, mutta niitä ei ole tullut.
– Talouskasvun on kuviteltu pitkään olevan nurkan takana, ja on odotettu, että sen myötä myös työllisyys lähtisi nousuun. Sen sijaan Suomen työttömyystilanne on nyt Euroopan huonoin, köyhyys ja lapsiköyhyys ovat syventyneet ja toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut.
Useimmat puolueet ovat sitoutuneet velkajarruun, joka tarkoittaa miljardien leikkauksia myös seuraavalla hallituskaudella. Voidaanko vielä 2030-luvulla puhua hyvinvointivaltiosta?
– Velkajarruun turvaudutaan siksi, että julkisen sektorin tulonsiirrot ja palvelut on mitoitettu nykyistä vahvemmalle kansantaloudelle. Emme ole varautuneet riittävän hyvin väestön ikääntymiseen ja nykyiseen tilanteeseen, jossa suuret ikäluokat saavuttavat yli 80 vuoden iän. Tämän seurauksena entistä useampi ihminen on hyvinvointivaltion palvelujen varassa ja entistä harvempi työelämässä.
– Aina kun tehdään leikkauksia, joku alkaa puhua siitä, onko Suomi enää hyvinvointivaltio vai ei. Jos katsotaan sosiaalimenojen osuutta bruttokansantuotteesta, Suomessa on edelleen vahva pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaikka se on aikaisempaa laihempi. Mielestäni hyvinvointivaltiosta voidaan puhua myös 2030-luvulla, mutta se ei ole enää niin laaja kuin tällä hetkellä.
Mitä kapeampi hyvinvointivaltio tarkoittaa käytännössä?
– Tällä hetkellä se tarkoittaa, että perusturvan varassa elävien ihmisten elämä on kurjempaa ja niukempaa. Leipäjonot pysyvät uutisotsikoissa, kun ruoka-avun kysyntä lisääntyy edelleen. Tulevissa vaalikeskusteluissa lapsiköyhyyden helpottaminen nousee isoksi teemaksi, ja päättäjät joutuvat pohtimaan, voisiko lapsilisäjärjestelmää uudistaa niin, että se lievittäisi köyhyyttä nykyistä paremmin.
Toimit vuosina 2004–2008 kirkon yhteiskunnallisen työn johtajana ja olit mukana kirjoittamassa piispojen vuonna 1999 julkaistua puheenvuoroa Kohti yhteistä hyvää. Miten näet kirkon roolin yhteiskunnallisena vaikuttajana?
– Kirkon yhteiskunnallisten kannanottojen oikeutus tulee työstä, jota kirkko yleensä ja diakoniatyö erityisesti tekee yhteiskunnan vähäosaisten auttamiseksi. Tästä nousee myös velvollisuus olla valveilla ja vedota yhteisvastuun ja solidaarisuuden puolesta.
– Vuosituhannen alkuun verrattuna kirkon sosiaalieettisten kannanottojen liikkumavara on kaventunut, kun Suomen taloudellinen tilanne on heikompi. Silloin valtion budjetissa oli ylijäämää, mutta nyt olemme ottaneet pian 15 vuoden ajan velkaa julkisten menojen katteeksi.
– Kirkon yhteisen näkökulman löytäminen voi olla vaikeampaa keskustelun polarisoitumisen vuoksi. Kohti yhteistä hyvää -puheenvuoron valmistelu lähti aikanaan kirkolliskokouksen aloitteesta. Nyt kirkon voimavarat menevät sisäisten ristiriitojen kanssa kamppailuun, ja piispojen auktoriteettia kyseenalaistetaan ja riepotellaan päivittäin sosiaalisessa mediassa. Tässä kirkko kamppailee samojen ongelmien kanssa kuin puolueet.
Kirkon yhteiskunnallisten kannanottojen liikkumavara on Heikki Hiilamon mukaan kaventunut Suomen heikon taloustilanteen vuoksi.
Piispat julkaisevat parin vuoden välein piispainkirjeitä, jotka ovat puheenvuoroja kristillisen elämän perusasioista. Minkälaiselle piispojen keskustelunavaukselle olisi nyt tilausta?
– Ajattelen, että piispat voisivat osallistua verotuksesta ja verojen maksamisesta käytävään keskusteluun. Hyvinvointivaltion maksutaakan jakautuminen tulee olemaan tulevina vuosina iso poliittinen kysymys. Tällä hallituskaudella hyvätuloiset ovat saaneet isoja veronkevennyksiä, joiden oikeudenmukaisuuden perään kirkko voisi kysellä.
– Kirkon ei tarvitse esittää suoria kantoja siihen, millaista oikeudenmukainen verotus on, mutta se voisi tuoda pohdintaan luterilaisen sosiaalietiikan näkökulman. Martti Luther piti tärkeänä, että ne, joilla on kykyä maksaa muita enemmän, kantavat enemmän vastuuta yhteisestä kassasta. Nämä varat käytetään niiden hyväksi, jotka ovat heikommassa tilanteessa.
Kaipaisiko jokin yhteiskunnan epäkohta kirkon suoraa kannanottoa?
– Kirkko voisi ottaa kantaa toimeentulotuen ja työttömän perusturvan leikkauksiin. Sen sijaan ansioturvan porrastamiseen liittyvä keskustelu ei mielestäni kuulu kirkon tontille.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että viimesijaisesta perusturvasta on pidettävä huolta, eikä työttömän peruspäivärahasta ja toimeentulotuesta pitäisi leikata. Tästä hallitus on lipsunut, ja helmikuun alussa voimaan tulleet toimeentulotuen leikkaukset ovat todella tylyjä.
– Toimeentulotukeen liittyvän työnhakuvelvoitteen laiminlyönnistä rankaistaan entistä ankarammin, ja tuen voi menettää aikaisempaa pidemmäksi ajaksi. Tukien alentamista käytetään ihmisten rankaisemiseen tilanteessa, jossa maassa on ennätystyöttömyys.
– Paikallisesti kirkko voisi tuoda päätöksentekijöiden pöydille diakoniatyössä esille nousevia kysymyksiä. Siinä tarvitaan seurakuntarajat ylittävää tiedonkeruuta ja yhteistyötä. Aikaisempi hyvä yhteistyö kuntien ja seurakuntien välillä on heikentynyt, kun sosiaalityö ja siihen kuuluvat täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki ovat siirtyneet kunnilta hyvinvointialueille.
Mikä on sinulle pyhää?
– Minulle on pyhää elämän kunnioittaminen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leikkaukset tuovat perheitä diakonian viimeiselle luukulle – ”Ihmiset yrittävät sinnitellä viimeiseen saakka”
AjankohtaistaKirkon diakoniarahasto auttaa taloudellisesti ahtaalle joutuneita perheitä kolehti- ja lahjoitusvaroilla. Hallituksen leikkauspäätösten seuraukset näkyvät hakemuksissa monella tavalla.
