Palmut seisovat vesiliukumäkien vieressä Flamingon vesipuistossa. Ilma on lämmin ja kostea, vaikka se on ulkona jotain ihan muuta.

Lähempää tarkasteltuna palmut eivät selvästikään koostu klorofyllistä, vedestä ja selluloosasta, vaan keinomateriaaleista. Koristepuut näyttävät vähän eksyneiltä näin kaukana palmujen luonnollisilta kasvupaikoilta.

Vesipuisto Vantaalla oli yksi kohteistamme, kun lähdimme palmusunnuntain lähestyessä etsimään palmuja valokuvaaja Sirpa Päivisen kanssa. 

Bar Palmu sijaitsee Vaasankadulla Kalliossa.

Kirkoissa muistellaan palmusunnuntaina sitä, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Raamatussa kerrotaan, että silloin ihmiset ”ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: Hoosianna!” Se oli kuninkaalle sopiva kunnianosoitus.

Palmunoksista tuli kirkossa toivon ja voiton merkki, vaikka ylvästä hetkeä seurasi myöhemmin Jeesuksen vangitseminen, nöyryytys ja ristiinnaulitseminen.

Mutta löytyykö pääkaupunkiseudulta palmuja, joiden lehviä heiteltiin Jeesuksen eteen? Mitä palmut meille nykyään merkitsevät?

Tekopalmu on yleinen palmutyyppi pääkaupunkiseudulla. Nämä koristavat ravintolalaiva M/S Marian yläterassia Kalasatamassa.

Kun palmuihin alkaa kiinnittää huomiota, niitä näkyy vähän joka puolella: kerrostalon parvekkeella, Surf House Helsingissä kauppakeskus Triplassa, Olarin Olotilassa, Palmu Barin ikkunatarrassa Kalliossa, tatuoinneissa, kotien ikkunalaudoilla.

Kukkataloissa myydään pikkutaatelipalmua, kanarian taatelipalmua, kentiapalmua ja kultapalmua. Palmuja myydään ja lahjoitetaan myös nettikirppiksillä. Moni on valmis näkemään vaivaa sen eteen, ettei hankalan kokoiseksi venähtänyttä huonekasvia tarvitsisi työntää biojäteastiaan.

Ravintolalaiva M/S Marian hytti Kalasatamassa.

Opin Teija Alangon tietokirjasta Kultaköynnös ja unelma – huonekasvien historiaa (SKS Kirjat 2025), että palmut olivat Suomessa erityisen muodikkaita 1800–1900-lukujen taitteessa, jolloin säätyläiset pyrkivät luomaan saleihinsa kotiviidakoita. Huonepalmuihin liittyvät tunteet ja haasteet kuulostavat kovin tutuilta:

”Palmut saattoivat asuinhuoneissakin kasvaa vanhoiksi ja tulla parin sukupolven perheenjäseniksi, joista ei hennottu luopua, vaikka ne olisivatkin valloittaneet ison tilan kodissa. Niiden suosion lasku 1900-luvun alkupuolella ei ehkä johtunut niihin kyllästymisestä, vaan asumisolojen muuttumisesta ahtaammiksi kaupunkien kerrostalorakentamisen myötä.” 

Olarin olohuoneeseen istutettiin maaliskuussa espoolaisten lahjoittamia palmuja ja muita viherkasveja.

Palmunoksia tai pajunoksia, niiden pohjoisia korvaajia, on tapana tuoda kirkkoihin ensimmäisen palmusunnuntain muistoksi. Myös virpominen palmusunnuntaina liittyy palmunlehvien heilutteluun. 

Kun näen palmun, ensimmäinen mielikuvani ei ole Jeesus, pajunkissat tai puun sulkamaiset lehdet. Ajattelen lomaa.

Palmu tuo mieleeni aurinkorannat, lämmön ja irtioton arjesta. Matkatoimiston mainoksessa meri on turkoosi ja aurinkotuolissa palmun alla makaa joku, jolla ei ole kiire mihinkään.

Mukin sisällä on lasipalmu.

Kun jään lomalle, vaihdan itseni lomatilaan Kirkko ja kaupungin toimituksen sisäisessä viestintäpalvelussa. Silloin nimeni viereen ilmestyy palmuemoji, ikään kuin loma merkitsisi automaattisesti etelänmatkaa.

Päässäni alkaa soida Jukka Pojan suomireaggearenkutus Kylmästä lämpimään: ”Sä asut siellä, missä aallot lyö rantaan / Ja palmupuut huojuu / Mä oon täällä, missä pakkanen paukkuu / Ja viima vinkuu.”

Kappaleen kaipuu lämpöön tuo mieleen Unto Monosen Satumaan. Suomen kansallistangoksi kutsuttu kappale alkaa: ”Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…” Onnen kaukorannoilla kasvaa mielestäni ehdottomasti palmuja.

Surf House Helsingissä lainelautaillaan kauppakeskus Triplassa.

Tarkennamme etsintää. Missä ovat ne palmut, joiden lehviä heiteltiin Jeesuksen eteen ensimmäisenä palmusunnuntaina? Nuo lehvät katkaistiin Raamatun kasvit -kirjan (1996) mukaan todennäköisesti taatelipalmusta, joka tunnetaan myös nimellä välimerentaateli ja aitotaateli, latinaksi Phoenix dactylifera.

Taatelipalmu kuuluu vanhimpiin viljelykasveihin ja voi tuottaa hedelmää vielä kaksisataavuotiaanakin. Sitä on pidetty pyhänä puuna ja elämänpuuna.

Teija Alanko kertoo huonekasvihistoriikissaan, että taatelipalmuja on hoidettu Suomessa pitkään. Niitä kasvoi ainakin 1900-luvun alkupuolella Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan palmusalissa. Sinne siis.

Palmusali rakennettiin Kaisaniemeen vuonna 1889. Seychellienpalmu on peräisin Seychellien saarilta.

On aina ilo käydä vihreän eri sävyjä esittelevässä, tuoksuvassa ja lirisevässä sisäpuutarhassa. Korkeat rungot kohoavat kohti kattolaseja, monenlaiset lehdet kurkottavat valoon.

Jokaisen kasvin luona on lajinimikyltti. Kanariantaateli, afrikantaateli, pikkutaateli… Mutta sitä taatelipalmua, jota etsimme, ei näy.

Asiakaspalvelija vahvistaa: se ei ole täällä. 

Kairapalmu on kotoisin Itä-Afrikasta, mutta tämä yksilö kasvaa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

”Löysin sulle palmuja!” Saan viestin työkaverilta. Hänen kännykkäkuvassaan näkyy kaareva sininen rakennus, jonka ikkunalasin takaa erottuu tutunnäköinen puu. Työkaveri kertoo, että kyseessä on Viikin kampuskirjasto.

Valokuvaaja Sirpa Päivinen käy kuvaamassa palmuja, mutta kampuskirjaston työntekijät eivät osaa kertoa hänelle niiden lajia. Seuraavana päivänä kirjaston viherkasveja hoitavalta Innogreenilta tulee vastaus: ”Palmut ovat lajia taatelipalmu (Phoenix dactylifera).”

Löysimme sen.

Viikin kampuskirjaston suurin taatelipalmu.

Menen katsomaan taatelipalmuja. Viikin kampuskirjaston Niilin puutarha -kyltin alla olevasta ovesta pääsee suureen, viileään, kolmionmuotoiseen viherhuoneeseen, jossa palmujen ryhmyläiset rungot nousevat vaaleasta hiekasta.

Suurin taatelipalmu vaikuttaa sisäpuutarhassa valtavalta. Se on ehkä kymmenkunta metriä korkea ja yhtä leveä. Ananasmaisesta rungosta erkanevat lehdetkin ovat monen metrin mittaisia.

Eksoottisessa sisäpuutarhassa ei ole maaliskuisena arkiaamuna ketään muita, mutta on kolme pientä pöytää ja yksitoista tuolia niiden ympärillä. Vieressäni seisovassa puussa kasvaa oransseja hedelmiä. Osa kasveista reunustaa vesiallasta.

Viikin kampuskirjastossa kasvaa suuren taatelipalmun lisäksi useita pienempiä, joista yksi näkyy kuvassa. Myös Helsingin Talvipuutarhassa kasvaa pienehkö taatelipalmu.

Oloni on epätodellinen – ja ylellinen. Kuin olisin menneiden aikojen aatelinen yksityisessä orangeriassani tai päätynyt salaiseen puutarhaan. Kukaan lasiseinän takana kulkevista ihmisistä ei vilkaisekaan minuun päin.

Viileys valtaa vähitellen sormet ja varpaat ulkovaatteista huolimatta. Päätän palata tänne lämpimämmällä säällä hyvän kirjan kanssa, ilman kiirettä. 

Etsin palmua. Löysin keitaan.